24 joulukuuta 2010

Taas toivotus hyvän joulun...

Täälläpä pakkasta on "enää" -28! Eilen vielä -30,3... Näin hyisessä säässä saamme viettää joulua täällä päin Suomea. :)

Joulupöydän suunnitelma oli pätevä. Päätin, että jätän joulukalat väliin, mutta taidan ottaa tilkan viiniä lasin pohjalle maistiaiseksi. ;) Jos ei puoltakaan lasia juo niin tuskin on vaaraksi masukaverillekaan. :) Maistoin viiniä ja totesin, että juu ei kiitos. Minä, joka viinin makua ja tuoksua niin rakastan, jouduin toteamaan, että maistuupa pahalle :D Suun kostuttaminen riitti (ja pikkuveljen irvistys). Ei tarvinnut myrkyttää masuvauvaa alkoholilla. Ei sillä, alkoholitonkaan viini ei ollut mitään kovin hyvää..


Mie sain bola-korun joululahjaksi hyvältä ystävältä, jolle ensimmäiseksi positiivisesta (ja niistä aiemmista negatiivisistäkin) testituloksesta juorusin. Pidän jo nyt tuota Bolaa ja huijaan itselleni, että kyllä se pieni jo kuulee. :D

22 joulukuuta 2010

Niskapoimu-ultra takanapäin

Mehujäätä tekisi mieli, harmi ettei ole kaapissa. Myös kaikki mehut, mehukeitot ja pilttisoseet on namnam. Kaikenlainen raikas ja hapan on tällä hetkellä lempparisyömistä: oikea hapan juureen leivottu ruisleipä, greipit, mehut, appelsiinit, mandariinit. :P


Meillä oli eilen se toinen ultra. 11+1 muuttui 11+3 ja laskettu aika on nyt 9.7. ja siitä pidetään kiinni. Vauveli ei innostunut kasin aikaan kauheasti heräilemään ja kätilö murjoi miun masua sekä ulko-, että sisäkautta. Ei kiva. Lopulta kaveri suostui heräämään ja nosti käden otsalleen et tyhmät, mie nukun! Meitä nauratti! Niskaturvotus saatiin kuitenkin mitattua ja oli 0,79. Ei mitään ongelmaa siis. Pääperämitta masuasukilla oli 46mm.

Samoilla vauhdeilla kävin labrassa, selvisin neljällä veriputkella. :/

Illalla kerrottiin sitten tuleville serkkupojille (esittelin duplo-ukon avulla, että tän kokoinen kaveri asustaa miun mahassa! Hyvin mätsäs koko!) ja miun mummille ja tädille. Tänään saa kuulla illalla toinen tuleva isomummo. Ihan vielä ei olla kriittisen rajan ohi, mutta malttamattomuus voitti. Jotenkin ajattelin, että jos 12 viikkoa on täynnä 25.12. niin on jo todella huonoa tuuria, jos jotain tässä välissä nyt sattuu.

Ruskea tuhruvuoto kiusaa edelleen silloin tällöin. Istukan paikka kai ratkaisee, saas nähdä koska vihdoin selviää missä kohtia se majailee. Toisaalta, alkuraskaudessa kohtu ja muutkin osaset on sen verran verestäivä, että niitä suonia vaa katkeilee sillon tällön. Edelleen noudatan sen edellisen ultraajan ohjetta, älä huolehdi.

18 joulukuuta 2010

Älä syö sitä ja älä syö tätä!

Kuumeen laskettua pari päivää sitten, kävin tänään juhlimassa jaksamisen rajamailla tädin 50-vuotisbileissä. Graavilohet ja kylmäsavulohet jäi (kyynel silmänurkassa) odottamaan muita vieraita. Savulohesta ja joulupöperöistä sai sentäs nauttia. Illalla oli vielä sukulaispojan 9v-bileet. Jouduin jättämään glögikakun pöytään, kiitos tuorejuuston.

Jotain on silti saanu mahansa täyteen kun turvottaa niin vietävästi.

Onnistuin välttämään ekoissa bileissä skumpat, viinit ja liköörit kuskina olemalla. Todnäk kukaan ei vielä arvannut. Viikon päästä ollaan ajateltu kertoa, kun on se np-ultra 21.12.

Ei-raskautuneet lukijani, jotka suunnittelette perheenlisäystä. Tutkikaa Hus:n sivuita löytyvä lista siitä mitä saa ja ei saa syödä raskaana ollessa. Ja ahmikaa ennen raskautumista mahanne NIIN täyteen noita listan herkkuja, että ei sitten tee niitä mieli enää yhdeksään kuukauteen. Nimim. vähän tekis mieli sushia (merilevää) ja graavilohta ja arvatkaa onko jokaisessa leivässä nykyään pellavasiemeniä?

15 joulukuuta 2010

Eikä loppua kuumeelle näy :(

Räkätauti vaan jatkuu ja jatkuu. 

Kävin eilen opiskelijaterveydessä terkkarilla, ja se otti pikaserpin. Sanoi, ettei oo tulehdusta, että eikun lepoa, juomaa ja panadolia. Iltapäivästä ei sitten panadolikaan laskenu kuumetta ja soitin illalla päivystykseen, että mitä tehdä, jos tää on vaikka influenssaa. Käskivät mennä aamulla omalääkärille ja seurata et jos tila heikkenee niin sit heti sairaalalle. Kysyin et kauan sen pitää heiketä, kun ei jaksa enää ees vessaan kävellä?

Sanoivat, että voihan tänne tulla vaikka heti. Odotin sit miehen kotiin tentistä ja sanoin että siinä vaiheessa, kun kuume nousee +38,6 niin hypätään autoon.  Eikä siihen lopulta tainnut tuntia pidempään mennä.

Ja elämäni ensimmäistä kertaa sain päivystyksessä HYVÄÄ palvelua. Pääsin pitkälleni (en ois kyl istua jaksanutkaan), miulta otettiin happiarvo, verenpaine ja pikaserppi. Sain tuplapanadolit naamaan ja odotella lääkäriin pääsyä pötköllään. Mieskin sanoi, että joutui tänne ens kerran minkä vaivan takia vaan, niin kyllä hänkin sanoo ettei pysty istumaan. :D

Lääkäri sit määräs samaa: lepoa, nestettä JA 1g panadolia 3krt päivässä. Eli tuplaten normiannokseen! Kai tuo nyt sit turvallista on... Tällä kuume on nyt laskenu aina lääkkeen jälkeen ja toivo paranemisestakin on eilistä vahvempi.

Kuume jatkuu +38:na nyt siis neljättä päivää... Räkää riittää ja yskä on saanut vatsalihakset js keuhkoputket kipeäksi.

Kysyin eilen lääkäriltä, että voihan vauva hyvin, mutta hän sanoi että on mahdotonta ottaa kantaa siihen. Eihän voi sellaista taata. (Oppikirjaimainen vastaus otsikon "Näin rauhoitat paniikin partaalla kieppuvan raskaana olevan naisen"....)
Vaikka niinhän se varmaan on, eivät voi ottaa vastuuta siitä mitä kuume / pöpöt aiheuttaa, mutta onneksi on tosiaan np-ultra 21.12. niin saadaan taas lisätietoa.

EKKS loistaa taas...

Meijän synnäri se vaan kerää pisteet kotiin:

Ensisynnyttäjä kuoli keskussairaalassa

Pari vuotta sitten uutisoitiin, kun ei äitejä kuunnella ollenkaan ja hylätään vaille hoitoa, ja kaikki toiveet unohdetaan mitä on ehditty ennen synnytystä esittää. Toivottavasti tää nyt etenis poliisitutkintaan (paikallislehdessä oli laajempi juttu, jossa puhuttiin et sairaala oli ensin kieltäny poliiseiden tulon, että tutkivat ensin itse), että uskaltais ite mennä kesällä tuonne synnyttämään, vaihtoehtoja kun ei ole... Koska jos kyse on hoitohenkilökunnan virheestä niin parempi ottaa opiksi!

12 joulukuuta 2010

Voihan RÄKÄ!

Olisin melkein voinut lyödä vetoa, että kun stressi helpottaa työharjoittelun loppuessa niin flunssa tai joku muu pöpö iskee. Omituisinta tässä on se, että flunssat on alkanu aina kurkkukivulla ja nuhalla. Tää alkoi eilen yskällä ja tänään nostanut kuumeen. Ja miulla on tosi harvoin yli 37,5! Aamulla 37,2 ja siitä kivunnut 37,8:saan. Sukulaiselta sain jo yhden panadolin hätiin, meillä kun on vaan buranoita kaapissa ja lähimpään sunnuntaina auki olevaan apteekkiin ois ab 30km.

Nyt se panadoli kököttää tuossa kuumemittarin vieressä pöydällä ja vahdin et siin vaiheessa, jos kuume nousee +38C niin heitän sen samantien nassuun. Siihen saakka pitää vaan antaa kuumeen tehdä tehtävänsä...

Huoli masuasukista on valtava (veljen mukaan tällä huolehtimisellani aiheutan todnäk enemmän vahinkoa kuin flunssalla), vaikka varmaan kaikki raskaana olevat on joskus kuumeessa olleetkin.

30 marraskuuta 2010

Eka neuvola

Meillä oli tänään eka neuvola ja koitan nyt tuota masun turvotusta alkaa laskea maitohappobakteerein. Ja lääkäriaikaa se mietti, että laittaako vaiko eikö, kun siellä varhaisraskauden ultrassa jo jouduttiin viime viikolla sen vuodon takia käymään.

Ennen lääkärineuvolaa meillä on kuitenkin np-ultra 21.12. Sen pitäisi olla viikolla 11, mikä onkin sit seuraava hyvä kysymys. Kuukautisista laskettuna ois tänään th:n määrittämä kesto 10+5 ja sit taas sen ultran mukainen kesto ois 8+1. Koska taustalla on kierron normikohdassa muutama negatiivinen testi, niin ei lähtenyt nyt arpomaan laskettua aikaakaan. Äitiyskorttiin kirjoitti 23.6. (mikä on siis miun mielestä reilusti liian aikaisin).

Pikkasen jännittää, että onko murulla kaikki hyvin, kun koot ei täsmää, mutta ei kuulemma pidä huolehtia. Ovis on sit vaan ollut myöhemmin.

hB oli muuten 125 (jee) ja paineet 108/70, et ei ihme et välillä viskoo...

Terkkaritäti sit pokkana kirjoitteli miun korttiin painoksi 73,3 ja jouduin sanomaan et se vaaka kyllä näytti 63,3... :D Muutaman muunkin korjauksen jouduin pyytämään, kun kirjoitti jotain ihan muuta kuin piti, muuten ihan mukava täti (joka muuten alkoi yskiä heti kun mentiin ja sanoi ettei tartu, talossa vaan on hometta...).

Kamala kasa brosyyrejä saatiin mukaan ja jokin dvd, ja purkkeja pissatestiä varten ja lähetteet np-ultraan ja verikokeeseen. Ja koska miulla on jatkuva jano, niin miettii, pitääkö sokerirasitus tehdä jo aiemmin, kun normaalisti. Millä tän kaiken muistaa?

Pikkuhiljaa alkaa itse oivaltaa et tässä tosiaan odotellaan vauvaa. Luulisin et se ois siinä ultrassa valjennut, mut eih :D Ehkä sit oon niitä jotka tajuaa vast synnyttäessään :D

23 marraskuuta 2010

Vähän turhan jännää touhua.

Mies tuli viime yönä puol yks töistä kotiin, kävin herätessäni vessassa ja huomasin että mitä ihmettä, paperiin tulee verta! Koko yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja pyöriskellessä, ja aamulla ilmoitin harjoitteluun, että tulen vasta iltapäiväksi.

Hetken aikaa pähkäiltyäni soitin myös tk:lle, kun lueskelin netistä, että alkuraskauden verenvuoto on täysin normaalia, mutta sen syy pitäisi joka kerta selvittää. Sain päivystysajan lääkärille 12:40, joten harjoitteluun ei tartte tänään kyllä lähteä.

Heillä ei kuulemma terveyskeskuksella ultraa ole, mutta tarvittaessa lähettävät sitten eteenpäin. Siihen saakka ei siis voi taas kuin odotella, että alkaako uudestaan vai missä mennään.

--

Istuttiin yhteensä 3 tuntia odottelemassa aikoja, mutta kyllä kannatti!

Tk:lla ohjattiin suoraan gynelle, eivät päivystävät lääkärit alkaneet ronklata, onneksi. Gyne sitten teki tutkimuksen ja sen jälkeen lähetteen keskussairaalaan ensiapuun ja eikun sit sinne, kamalan jännityksen ja paniikin kera. Sieltä ohjattiin gynen polille ja tunnin odotuksen jälkeen päästiin ultraan. Mies tässä vaiheessa tuskaili neljältä alkavan koulunsa kanssa ja vannotin, että kun sisään päästää niin siinä ei kauaa mene.

Ensin pieni kysely ja sit ultra. Tk:n gyne laski viikoiksi 9+5, mutta niin pitkällä ei voida mitenkään olla noiden negatestien takia. Polilla ultrassa viikoiksi varmistuikin 6+6 tai 7+2, eli jotain tuolla välillä. Alkiolla mittaa 1,07cm!

Ja mikä ihaninta, nähtiin se pieni sydämen syke ja saatiin kuva kotiin! Ja minä sain käskyn ottaa rennommin ja rauhallisemmin :D

Ehkä tästä nyt osaa rauhottuakin kun näki, että pienellä on kaikki hyvin. Polin lääkäri myös vakuutti, että pienet alkiot on niin sitkeitä, että kestää kyllä melkoisiakin vuotoja. Vuotolähdettä ei löytynyt, mutta ruskuaispussista meidän masuasukki oli jo raaskinut luopua, se näkyy kuvassakin, mitä lääkäri piti hyvänä merkkinä.

Nyt seuraavaksi ruokaa, olot on melkoiset kun aamupalan jälkeen on syönyt vaan mandariinin ja yöunet oli mitä oli. Huh.

22 marraskuuta 2010

Annika Eklund – Niin pieni

Säv. Antti Kleemola
San. Eija Hinkkala

Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kieron ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Värität mun unen, ajatuksen jokaisen hellyydellä, joka antaa voimaa halki kaipauksen.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

21 marraskuuta 2010

Eipä tartte arpoa sen kertomisen kanssa...

Puhelin soi torstai-iltana: "Eiks niin et oot ollu flunssassa ja syöny luontaistuotteita? Eiks niin et kirjottelet vauva-foorumilla ja oot raskaana?"

Omaa  tyhmyyttäni kun kirjoittelin normaalilla nimimerkilläni avoimella foorumilla, joten seurauksena pistin nimimerkin vaihtoon ja perustimme suljetun ryhmän keskustelua varten.

Ärsyttää pikkasen, että jos saa tommosta selville, niin miksei voi pitää suutaan kiinni. Meidän asiahan tämä on, kerrotaan sitten kun halutaan kertoa. :( Etenkin, kun soittaja foorumia lukeneena myös samalla tiesi, kuinka alussa ja riskirajoilla kaikki vielä on.

Tämän jälkeen meidän oli kerrottava jo monelle muullekin, jotta kaikki asianomaiset saivat tiedon yhtäaikaa... Omasta mielestäni sekä aivan liian aikaisin, että aivan liian myöhään. Kuitenkin, lopulta hyvä kun tuli ilmi.

20 marraskuuta 2010

Toivo elää

Aamupahoinvointi alkoi eilen aamulla, heräsin 5:15 pissalle, meinasin pyörtyä matkalle ja päädyin kuorimaan omenaa... Täksi aamuksi osasin jo illalla kuoria ompun valmiiksi sängyn viereen. Ei silti, nautin tästä, sillä antaa taas toivoa. Alaselkä on myös uskomattoman kipeä. Arvelinkin sen alkavan jossain vaiheessa, ruumiinrakenteeni tuntien.

18 marraskuuta 2010

Epätietoisuus pikkuruisesta

Aika ihanaa kun sai sentin kokoiselta masuvauvalta toivottaa isoisänpäivänonnittelut ;)

Muuten tää on lähinnä kamalaa! Palelua, väsymystä ja finnejä on enemmän kuin murrosiässä!

Lisäksi toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen tarkkailun loppuvan positiiviseen testiin...). Toisinaan vielä palelu vaihtuu siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä vaihtuu välillä siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin. Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?

Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.

Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.

12 marraskuuta 2010

Neuvola-aika varattuna!

Työharjoittelupäivästä kuin sumussa selvinneenä ajoin tärisevin käsin töihin. Piti pysähtyä ostamaan eväitä K-superista ja neuvolan puhelintunti sattui sopivasti parkkipaikalla ollessani. Istuin kuskin paikalla, näppäilin kalenteriin kirjatut numerot puhelimeen ja soitin. Esittelin itseni ja ensimmäistä kertaa eläissäni lausuin ääneen ne sanat: "Mie oon raskaana." Tärisin, jännitin, ihmettelin, nautin uudesta tunteesta ja olin pyörällä päästäni. Täti sanoi, että joo'o, se voi olla veritestissäkin paristakin päivästä kiinni. Että testinegasta parin päivän päästä onkin voinut olla jo plussa (AJATELKAA!) ja sen mukaan laski kai nyt sitten viikkoja (tai tuon cb:n digin, en ihan ymmärtänyt). Jotakuinkin viikolla 6 mennään siis nyt, neuvolaan 30.11. ja sitten sieltä saa ohjeet ultran varaamiseen.

Sitä ennen, viikkoja voi siis vain arvailla...

Muita oireita ei oikein edelleenkään, jatkuvaa palelua (!!), väsymystä ja nälkä on parin tunnin välein. Pakko siis pistellä koko ajan jotain suuhun, oi ja voi sentään. Yritän pysyä satsumissa, ettei kilot kertyisi heti alkuun... Ja hei! Jano on yksi. Aika harvoin on jano, ja nyt on viikon ajan ollut harva se hetki. 

Tämä on yhä aikamoisen epätodellista. Mies uskoi vasta aamulla nykytekniikkaa ja tv:stä tuttua digitestiä :D (noh, miehet...) Itse en tiedä, koska tässä uskoo. Neuvolatäti kysyi puhelimessa vointia ja osasin sanoa vaan, että masu tuntuu hassulta. Ehkä sitä uskoo sitten, kun sunnuntaina molempien isät saa hyvät isoisänpäivän toivotukset masuasukilta! :D

Siitäkin on vähän kinasteltu, että kenelle kerrotaan ja koska kerrotaan. Itse haluaisin kailottaa koko maailmalle, että meille tulee vauva, ja mies muistuttaa, että olen joskus kesällä sanonut että sitten saa kertoa, kun on eka kolmannes ohi. Voi olla, että olen sanonutkin, mutta saa kai sitä nyt nainen mieltään muuttaa? ;)

11 marraskuuta 2010

Yhdestä viivasta kaksi ja kahdesta ihmisestä kolme.

Tästä on hyvä aloittaa uusi aikakausi blogissa. Taustatarina otsikolle ja eräälle keskiviikkoaamuiselle matikantunnille, kun meidän laskuissamme 1+1 muuttui kolmeksi.

Kiertopäivä 55, kyllä. Ei enempää eikä vähempää. 10.11.2010.
Toivo muutti meille tänä aamuna, ihan yks kaks puun takaa! Kaksi päivää armottomasta väsymyksestä ja palelusta kärsineenä ajattelin eilen illalla, että teenpä huvikseni ovistestin tänä aamuna. Ja mitämitä! Samantien siihen pamahtikin tosi tumman violetti viiva!! Siis tummin mitä oon ikinä noihin saanut (no se ei oo paljon, kun niissä on näkynyt koko ajan haaleaa viivaa kp12 lähtien). Mutta, kun se on ensimmäistä kertaa tummempi kuin se kontrolliviiva?! Minkäänsortin ovistuntemuksia ei ole (joskaan en aiemminkaan ole ollut niistä varma), joten taidan lähteä tänään testiostoksille ja aikaistaa maanantaiksi suunniteltua testaamista jo huomiselle. Nyt peukut ja varpaat pystyyn ja rukoukset matkaan!

Sitä vaan toivoo, ettei nyt taas innostuisi vaan turhasta. Takana on tarpeeksi monta negatiivista raskaustestiä, tarpeeksi monta pettymystä ja tarpeeksi monta epätoivon tunnetta. Olen onnekseni löytänyt vertaistuen foorumilta. Toiset samassa tilanteessa olevat osaavat antaa parhaat tsempitykset, ymmärtävät parhaiten asian laidan. Tosin olen huomannut, että kärsimättömyys lienee meidän kaikkien foorumilaisten yhteinen ongelma, muuten varmaan lepposasti puuhailtaiskin vauvoja omissa oloissamme huolia ja murheita vailla. On helppo lohduttaa kaveria, ettei hän ole asian kanssa yksin, sillä ainakin täällä asuu toinen samanlainen kaikki-heti-mulle-nyt -nainen!

Kiertopäivä 56, 11.11.2010.
Eli siis, eilen ovistestiin vahva plussa. Ja siitä ilahtuneena (kuulemma siinä vaiheessa kaks vaihtoehtoa: joko ovis tai raskaana / kumpi vaan olisikaan, niin iloitahan tässä voisi) marssin miehen kanssa eilen apteekkiin testiostoksille.

Aamusta silmät ristissä vessaan apteekin oman testin kanssa ja samantienhän siihen piirtyi kaksi vahvaa viivaa, tarvinnut edes odotella! Tämä ihanainen ei oo ees mikään haamu vaan kontrolliviivaa selvästi vahvempi! (On siis tullut todistettua, että vaikka kp33 on veritestikin ollut nega niin kp56 on mahkuja saada kotitestillä plussa!) Olen jostain lukenut lauseen, että eikö ole omituista, että maailmamme mullistavin uutinen luetaan vessassa?

Itkuhan siinä sit tuli. :') Mieskin on vielä pyörällä päästään.Vähän on vielä epäuskoinen olo. Kp31 ja kp33 negat kotona, kp33 veritesti nega ja nyt kp56 kotitestiin vahva plussa!!
Naisen kropassa siis mikä vaan on näemmä mahdollista. Viikoista ei mitään havaintoa, kun oviksesta ei tietoakaan :D Teen huomenna aamusta cb:n digin, joka on odotellut laatikossa heinäkuusta. Teen sen nähdäkseni vähän suuntaa viikoille ja sen jälkeen soitto neuvolaan!

Ah ja ihanaa!

Vähän jänskää kuitenki, kun sillon kp36 join suoraan sanottuna lähemmäs pään täyteen kun ***utti nuo negat ja seuraavan viikon käytin luontaistuotettaita flunssanhoitoon. Toivottavasti masussa on kaikki ok!

15 lokakuuta 2010

To believe or not?

YLEn Ajankohtaisen kakkosen tiistainen Homoilta (12.10.2010 järjestetty A2 keskusteluilta) aiheutti melkoisen kirkostaeromisvyöryn ja laajan keskustelun. Katson, että Jumalaan uskovana ja kirkkoon kuuluvana minulla on korteni kekoon kannettavana mitä tulee mielikuvaan omasta kirkostani.

Tykästyin vastavetona liikkeelle lähteneeseen Facebookstatukseen:
Kuulun kirkkoon, johon edelleen kuuluu yli neljä miljoonaa erilaista ihmistä. Kuulun kirkkoon, jonka tärkein asia ei ole homoseksuaalisuus tai sen vastustaminen. Kuulun kirkkoon, jossa voidaan olla eri mieltä monesta asiasta, ja jossa asioista voidaan keskustella. Kopioi tämä statukseesi, jos olet samaa mieltä.
Sillä minä todella haluan kuulua kirkkoon, jonka pääsanoma on edelleen jotain muuta kuin vastustaa erilaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Minä todella haluan kuulua kirkkoon, jossa asioista voidaan keskustella. Homoiltaan valitut kirkon edustajat eivät mielestäni edusta suinkaan koko kirkon mielipidettä asiasta, heillä ei mielestäni ole oikeutta puhua koko suomalaisen ev.lut. kirkon puolesta eikä heillä todellakaan ole mielestäni oikeutta tuomita ketään, etenkään jos se tulkitsevat Raamattua sanasta sanaan, kuten tässä homokeskustelussa tekivät.

Raamatussa sanotaan vaikka mitä, mikä ei nyky-yhteiskunnassa enää toimi. Raamattu on kirjoitettu parituhatta vuotta sitten. Hyvänen aika sentään, eikö meidän mielipiteidemme pitäisi muuttua yhteiskunnan mukana, elää tässä hengessä ja ajassa? Vai kuinka moni esimerkiksi meistä kirkkoon kuuluvista naisista jättää hiuksensa leikkaamatta, vain koska Raamatussa on niin sanottu?

Haloo! Sen sijaan, että ajatusten mennessä ristiin kirkon kanssa siitä erotaan, niin nyt olisi hyvä aika vaikuttaa kirkon päättäjien mielipiteisiin seurakuntavaaleissa!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

+++ Lisäys 15:09. Äsken saapui tiedote. Hyvä huomata, että arkkipiispa Mäkinen varasti mielipiteeni ;)

Kirkon tiedotuskeskus 15.10.2010

Arkkipiispa Kari Mäkinen korostaa homokeskustelussa kirkon moniäänisyyttä

Kahdessa päivässä kirkosta on eronnut yli 4500 ihmisistä. Arkkipiispa Kari Mäkinen pitää valitettavana ja hämmentävänä sitä, että ihmiset eroavat kirkosta homoseksuaalisuuteen liittyvien kysymysten tai mediakohun takia.

Hän toivoo, että ne kirkon jäsenet, jotka ilmaisevat kantansa eroamalla eivät toimisi niin, vaan osallistuisivat ja vaikuttaisivat kirkossa omalla äänellään.

”Ymmärrän, että monet odottavat, että kirkko näyttäisi selkeämmin hyväksyvänsä homoseksuaalisuuden. Tämän kysymyksen avulla puhutaan paljon muustakin kuin homoseksuaalisuudesta kuten esimerkiksi ihmisten yhtäläisestä arvosta, uskosta, rakkaudesta ja seksuaalisuuden merkityksestä.

Arkkipiispa Mäkinen painottaa, että kirkko on kristillisen arvomaailmansa mukaisesti huomattavasti monikasvoisempi kuin mitä erilaisissa kärjistyneissä keskusteluissa nähdään.

”Nämä reaktiot kertovat sen, että kansankirkko on tärkeä suomalaisessa yhteiskunnassa. Juuri nyt on aika käydä keskustelua homoseksuaalisuudesta toisia kunnioittaen ja kuunnellen.”

20 syyskuuta 2010

Å - no.

Ou nou = Ruotsia, ei kiitos.

Luin iloinen virne naamallani Hesarin uutista pääministeri Kiviniemen lausumasta, jonka mukaan hän antaisi itärajan kouluille kokeilumuotoisen mahdollisuuden vaihtaa ruotsin kielen opiskelu venäjään (jippii, ehkä joskus amkissa ja yliopistossakin?). Virne syystä, että olen saanut ymmärtää opetusministeri Virkkusen olevan hyvin vastaan hangoitteleva mitä tulee ruotsin kielen opetuksesta luopumiseen. Näin nytkin, kun Hesarin uutinen täydentyi: "Ministerit ajautuivat kielikiistaan."
Virkkusen mukaan kysymys ruotsin kielen aseman muuttamisesta on kuitenkin hyvin laaja ja se koskettaa perusopetuksen ohella koko koulutusjärjestelmää.

"Peruskoulusta pitäisi saada valmiudet jatko-opintoihin. Toisella asteella tarvitaan molempia kotimaisia kieliä. Yliopistosta ei voi edes valmistua, jos ei läpäise niin sanottua virkamiesruotsia", Virkkunen huomautti.

"Ei voi syntyä sellaista tilannetta, että näillä oppilailla ei olisi jatko-opiskelumahdollisuuksia. Ja täytyy ottaa huomioon, että oppilas voi muuttaa kokeilualueelta poiskin", hän jatkoi.
Henna Virkkusen pakkoruotsimyönteisyys juontaa taatusti juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta jostain vuodelta 1200! Minusta on naurettavaa, että opetusministerimme vetoaa keskustelu toisensa jälkeen siihen, kuinka ruotsia lukemattomat eivät pärjää yliopistoissa ja läpäise virkamiesruotsia.

Eikö siitä virkamiesruotsista voisi sitten samoilla lämmöillä luopua?

Naurettavaa on myös vedota siihen, että voihan sitä muuttaa kielialueelta poiskin. Hypoteettinen olettamus: Olet virassa, jossain päin Suomea. Vastaasi tulee tilanne, joka on sinulle vieras. Sinun pitäisi hallita tieto, jota sinulla ei ole. Mitä teet? - Opiskelet tiedon. Otat selvää, mistä on kyse, haet esimerkkejä, opit ja lopulta hallitset tiedon.

Ja millähän perusteella tämä ei päde kieliin? Suomessa saa palvelua suomen kielellä ja loppu on luksusta. Jokainen meistä osaa englantia ja jos nyt joku siihen päälle ruotsia, venäjää, norjaa, saksaa, espanjaa, ranskaa tai vaikka kreikkaa niin eikös se ole kaikki vain plussaa? Ihminen kehittyy koko elämänsä ajan ja uskon vahvasti ajatukseen, että meistä jokaista häiritsee epäonnistumisen pelko niin paljon, että opettelemme toimessamme vaadittavat taidot tarpeen mukaan. Oli kyse sitten ruotsin sanastosta tai vaikka kvantitatiivisen tutkimuksen otantamenetelmistä.

Kyseinen uudistushan vaatisi uudistusta perustuslakiin, joka nyt tietenkään ei demokraattisessa valtiossamme käy käden käänteessä, vaan vaatii useampaa sorttia olevaa hyväksyntää, tämä on tiedossa. Mutta miksi ministeri Virkkunen hangoittelee näin paljon vastaan?
"Totta kai me kannustamme siihen, että koulussa opiskeltaisiin kieliä. Nytkin on mahdollisuus kaikissa kunnissa tarjota venäjän kieltä. Tietysti meillä on toiveena, että mahdollisimman moni ottaisi venäjän pitkäksi kieleksi", Virkkunen sanoi.
Vaan jossei mahdu lukkariin kun pitää sitä å-kieltä lukea? Siinä ei paljon opetusministerin kannustus paina.

--
Itse taistelin henk.koht. oikeuden hyväksilukea aiemmin suorittamani virkamiesruotsi tähän toiseen amk-tutkintooni. Sekin kun vaaditaan joka alalta vieläpä oma. Joillekin annetaan jopa mistä valita. Mitä jos esimerkiksi se Teknisk svenskan valinnut tuotantotalouden diplomi-insinööri työllistyykin alalle, jossa tarvitaan Ekonomisk svenskaa? Perustele siinä sitten joka alan omaa virkamiesruotsitutkintoa.

HS: Virkkunen ja Kiviniemi ajautuivat kielikiistaan. 20.9.2010.

15 syyskuuta 2010

Kas kun ei sentäs henkilötunnusta?

Se on hieno homma sosiaali- ja terveysalalla tuo yksityisyyden suoja. 

Potilasta (tai asiakasta) suojaa tarkka henkilöstön salassapitovelvollisuus, asiakirjasalaisuus, vaitiolovelvollisuus, jne. Ja nämä määritellään tarkasti potilaslaissa, laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, lastensuojelulaissa sekä rikoslaissa. Ei siis pitäisi olla mitään hätää.

Lääkärit, sosiaaliviranomaiset, sairaanhoitajat, ohjaajat ja esimerkiksi lastentarhanopettajat toimivat työssään omalla nimellään. On luottamuksen herättämisen kannalta oleellista, että esiintyy vakuuttavasti ja omana itsenään ja usein tämä vaatii myös sukunimen käyttöä. Eikä siinä mitään, siihen sitä nyt jokatapauksessa on jo koulutusvaiheessa valmisteltu. 

Mut aika hienoa, että kun monet yrittävät salata syntymävuotensa ja toisen nimensä, puhelinnumeronsa ja osoitteensa mahdollisten häirikköjen varalta ja tekevät oikeasti töitä tämän eteen, niin mitä tekee hieno sosiaali- ja terveysalanvalvontavirasto Valvira? Julkaisee rekisterin, josta löydät esimerkiksi lääkärin koko nimen, syntymäajan sekä henkilön rekisterinumeron. Ei auta kun odotella, millon rekisteri laajenee koskemaan myös sosiaalialan työntekijöitä...

Ja ainiin! "Terveydenhuollon opiskelijoista tietopalvelusta löytyvät lääketieteen, hammaslääketieteen ja farmasian opiskelijat siinä vaiheessa, kun he ovat oikeutettuja tilapäisesti toimimaan laillistetun ammattihenkilön tehtävässä. " Rekisteri loogisesti myös näyttää monesko opiskeluvuosi on käynnissä.

Tärkeä palvelu ammattilaisille, mutta entäs kun se on julkinen kaikille yksityishenkilöillekin. Jaa niin mikä tietosuoja? 

Sattuneesta syystä jätän linkittämättä.

20 heinäkuuta 2010

Arjen ihmeitä

Arki on ihmeellinen asia. Olen aikoinani tehnyt medianomi-opinnäytteeni arjesta ja sen vaikutuksista ihmisiin (ja tutkinut tätä siis valokuvan avulla). Tietämättä tuolloin, tein jo nykyisen alani sosiologista tutkimusta. Uskon täten osaavani myös määritellä arjen (joskin muutamassa kohtaa lainaan vanhan opinnäytetyöni lainauksia).

Se on jännittävää, miten arkea pidetään usein harmaana tai värittömänä, täynnä vastuita ja vastoinkäymisiä. Tapaamme määritellä arjen puhekielessä usein huonoksi, sujumattomaksi tai hankalaksi. Arjesta puuttuvat elämykset ja arki tuntuu puuduttavalta. Arki on meille nykyajan ihmisille jotenkin pakon omaista. Meidän täytyy päästä pakoon arjesta.

Arki on kuitenkin meidän turvapaikkamme, jonka hienompi psykologinen tehtävä on suojata meitä nopeilta päätöksiltä. Voidaan todeta, että arki on kaikkialla, mutta kaikki ei ole kuitenkaan arkea.  Vaikka arki suojelee meitä, se myös kuluttaa meitä, arjesta opuksen kirjoittaneen Jokisen mukaan jopa suorastaan terrorisoi. Arki on meille välttämätön hyvä ja paha. Rutiinit ja tottumukset, jotka arkeemme kuuluvat antavat meille mahdollisuuden olla jatkuvasti tekemättä uusia valintoja ja arvostelmia (Jokinen 2005).

Teija Löytönen (2004) määrittelee arjen seuraavasti: ”Arki elämänmuotona ja käsitteenä on ihmeellinen. Yhtäältä se tuntuu hyvin mutkattomalta. Arki koostuu tutuista asioista, ihmisistä, perinteistä ja rutiineista. Arki on jokapäiväistä tavallisuutta. Toisaalta arki muuttuu sitä epämääräisemmäksi, mitä tarkemmin sitä miettii.”

Aiempiin määritelmiin ja omiin kokemuksiini pohjaten määrittelen mieluiten arjen rutiineista koostuvaksi. Toistamme saman totutun kaavan mukaisesti asioita elämässämme, elämme kuten eilenkin, ja toisaalta, kuten huomennakin. Emme aamulla hampaita pestessä enää mieti miksi pesen hampaani juuri näin, emme toisaalta aamupalapöydässä enää pohdi pitäisinkö sittenkin kahvistani enemmän maidon kanssa, emmekä kyseenalaista tapaamme lukea aamunlehteä. Rutiinit ovat tottumuksia, ajan mukanaan tuomia toimintamalleja.

Se, mikä saa minut pohtimaan arkea, sen määritelmiä ja sitä myötä elämää, on tämänhetkinen elämäntilanteeni. Olen aina ollut sitä mieltä, että ammennamme elämän voimamme arjesta ja meidän tehtävämme on muokata arjesta näköistämme, niin että se voimauttaa voimien syömisen sijaan.

Olen tällä hetkellä työssä, jossa tehtäväni on elää arkea. Aivan normaalia lasten, nuorten ja aikuisten arkea iloineen ja suruineen: tukea arjen askareissa, opettaa normaalin arjen elämistä ja välittää tuntemus siitä, että säännöllinen arki on yksi elämän tärkeimmistä tukipilareista. Se on jännittävää. Ja samalla outoa, että elän töissä ja kotona samanlaista elämää. Pesen pyykkiä, korjaan vaatteita, sisustan, katson tv:tä, syön, jne. Minä elän.

Lähteet:
Jokinen, E. 2005. Aikuisten arki. Gaudeamus Kirja – Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. Helsinki.
Löytönen, T. 2004. Keskusteluja tanssi-instituutioiden arjesta. –väitöskirja. Teatterikorkeakoulu.

17 kesäkuuta 2010

Cappellin kanapasta

Koulussa lemppariruokaa oli Kappelin kanapata (toisissa paikoissa näemmä nimellä Cappellin kanapaistos). Resepti julkaistiin aikanaan paikallislehdessäkin, joskin hämmästelin itse joitakin määriä ja sovelsin sitä niiltä osin.

Se mitä tarvitset on tässä:
400g hunajamarinoituja broilerinsuikaleita
7,5dl vettä (alkup. ohjeessa luki 11 dl)
1 kpl kanaliemikuutio (itse käytin kasvisliemikuutiota ja alkup. ohjeessa luki 3kpl)
vajaa 1dl vehnäjauhoja
50g voita tai margariinia (alkup. ohjeessa luki 100g)
5 dl ruokakermaa (alkup. ohjeessa 6dl)
100g juustoraastetta
300g cappelli-makaronia (itse käytin täysjyväistä fusillia ja samalta se maistui)
currya, sitruunapippuria, rakuunaa mausteiksi

Valmistus:
1) Kypsennä broilerisuikaleet.
2) Laita pasta raakana vuokaan. Lisää pastan päälle paistetut broilerisuikaleet ja juustoraaste.
3) Valmista ohut kastike: sulata margariini tai voi kattilassa ja lisää osa ruokakermasta. Lisää vähitellen vehnäjauhot koko ajan sekoittaen. Lisää mausteet sekä loput ruokakermat ja vesi.
4) Kaada kastike vuokaan, pastan ja broilerin pitää peittyä reilusti. Jos käytät suurta vuokaa, käytä kastikkeeseen enemmän vettä.
5) Voit halutessasi sekoittaa ainekset vuoassa, hyvää tulee myös sekoittamatta.
6) Paista 225 asteessa 40 minuuttia, kunnes pasta on kypsää.
7) Anna vetäytyä ja nauti!

Nachosalaattia

Hyviä texmex-ruokia on aika vähän ja kun niitä syö niin ne tulee helposti sitten jo korvista. Makumaailma kuitenkin viehättää, joten tässä yksi sovellus Nachosalaatista.

Salaattia oman mielen mukaan (jääsalaatti, jäävuorisalaatti, tms.)
Rucolaa
Kirsikkatomaatteja
Kurkkua
Porkkanaa
Sipulia (joko broilerin kanssa paistettuna tai raakana)
Broilerin suikaleita (oman mielen mukaan marinoituja tai itse marinoituja)
Nacholastuja
Salsa-kastiketta

Sekoita salaattipohja tarjoilukulhoon, heittele puolitetut tomaatit ja pieneksi pilkottu kurkku sekä tikuiksi pilkotut porkkanat salaatin päälle (sekä sipuli). Paista broilerit ja kumoa ne kaiken komistukseksi. Asettele lastut reunoille somistukseksi, mutta muista, että niitä tulee ottaa joka annokseen, joten laita reilusti. Sitten eikun salaattia lautaselle ja salsaa päälle. Namnam.


Broilerin sekaan voi laittaa myös chiliä jossei pelkää tulisuutta!

Makuupussin ompelija, rouva ompelukoneenkorjaaja!

Hei oon vihdoin onnistunut tekemään diilin meidän ompelukoneen kanssa, se teki tänään taas pikkutemppujaan ja leikin hetken ompelukonekorjaajaa ja kappas! Ihana vekotin lakkaskin sotkemasta alalankaa enää sykerölle! Onnistuin siis korjaamaan makuupussini, joka merivedessä uituaan vaati päästä pesukoneeseen ja jonka pesukone päätti syödä. Piti siis korjata etupuolelle ilmestynyt kämmentä suurempi reikä. Kaiken hyvän lisäksi löysin tilkkulaatikosta sopivan kokoisen kivan palasen.


Ehkä tää pussi ei ois enää muutenkaan pitänyt vettä (ikää alkaa olla 13 vuotta), joten ei haitannut tökkiä siihen vähän lisää reikiä. Mökillä ja veneessä menee jatkossakin hyvin kesäpussina, tosin on nyt ehkä vähän rockimpi!

Koko makuupussi kuvassa, taino melkein...
Yksityiskohtaisempi kuva tähdestä.

31 toukokuuta 2010

Opiskelijan oikeuksista

Suomessa ei kyllä kannata opiskella. Tai siis kai se kannattaa ilmaisen koulutuksen takia enemmän kuin muissa maissa, mutta Suomessa saat enemmän rahaa kun makaat vaan laakereillas tekemättä mitään. Nimittäin:

a) Suomessa työtön saa korvausta opiskelijaa enemmän, koska kyllähän työtön kotona pötköttelijä syö opiskelijaa enemmän.

b) Suomessa työtön saa yleistä asumislisää, opiskelija vastaavasti opintotukeen kuuluvaa asumislisää. Loogisesti edellä mainittu on suurempi, sillä kyllähän työtön kotona lorvija tarvitsee enemmän tilaa ympärilleen kuin opiskelija, joka käytännössä asuu koululla.

c) Suomen hieno sosiaalijärjestelmä tukee vähäosaisia. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita ettei ko. palvelu koske opiskelijoita? Nimittäin: Sossu laskee peruskuukausimenoiksi vuokran päälle noin 700€/nuppi laskujen maksuun, syömiseen, peruselämiseen (vaatteet, kengät, harrastukset) jne. Opiskelija saa opintotukea (raha+asumislisä) tällä hetkellä max 450€. Toisinsanoen jos laskee että kk-vuokra olisi noin 300€ (joka sekin usein alakanttiin), jää elämiseen 150€, eikä 700€ kuten sossuntätit laskelmoi. (Kelassa näitä ei lasketa, siellä ei kiinnosta tätiä syökö opiskelija vai ei). Menepä sanomaan tästä sille kiltimmälle Sossun tätille, jonka pitäis ymmärtää myös inhimillinen tarve syödä, niin se sanoo opiskelijalle, että "Ole hyvä, nosta opintolaina".

Ja sitten netissä jaetaan tällaisia näppäriä vinkkejä:
"Ainakin yhteen aikaan opiskelijan kannatti munia luottotietonsa, jotta ei saa opintolainaa. Kun opintolainaa ei myönnetä, niin sossu ei myöskään voi laskea sitä tuloksi, jolloin lainaosuuden saa toimeentulotuessa, kun rehelliset rahoittaa toimeentulonsa lainalla."

28 toukokuuta 2010

Paskareissu, mutta tulipahan tehtyä!

Olen ollut luvattoman hiljaa viimeisen kuukauden.

Viimeisin syy tähän on häämatka Maltalle, josta kotiuduimme vasta eilen. Ja siitäpä myös seuraava syy blogata. Otsikko ei viittaa matkan sisältöön millään tapaa, viihdyimme saarilla erittäin hyvin ja paluu kuullostaa päivä päivältä mahdollisemmaltakin. Syy kirjoitukseen on niinkin yksinkertainen ja päivittäinen asia, kuin vessassa asiointi. Se voi Euroopan rajojen sisäpuolellakin olla varsin mielenkiintoinen tapahtuma (saati sitten millaisia elämyksiä kokisinkaan, jos joskus pääsisin matkustamaan toiselle mantereella). Tässä muutamia huomioita yleisistä vessoista (ei heikkohermoisille, helposti pahoinvoiville tai muuten herkille).
  • Keski-Euroopassa naiset(kaan) eivät vessassa käynnin yhteydessä kuivaa käsiään. Vaikkei vessasta löydy paperia tai kuivauspyyhettä, puhallin sentäs on olemassa, joskaan sitä ei kukaan käytä. Vessasta painetaan ulos märin käsin ja niitä sitten kuivaillaan housuihin, paidan helmaan, hameeseen tai mikä sitten sattuukaan käden ulottuvilla. (yök)
  • Etelämpänä Euroopassa kukaan ei enää edes pese käsiään. (yökyök)
  • Etelä-Euroopassa voit unohtaa ajatuksen wc-pöntölle istumisesta. Kun Keski-Euroopassa vessoista vielä löytyvät ne "istumis-rinkulat" ei niitä etelässä enää ole lainkaan. Siis ei kannata haaveilla vuoraavansa istuinta paperilla ja istahtavansa asioille. Reisilihakset saivat hyvää jumppaa.
  • Etelä-Euroopassa (erityisesti Maltalla) yleisiä, ja vieläpä ilmaisia, vessoja on pientenkin kylien bussiterminaalien kupeessa. Mahtavaa! Pöntön ja käsien pesu altaan löydät, paperia ja puhaltavia kuivaimia et. Varaa siis taskuun oma paperi ja käsidesipullo!
  • Minkä lisäksi on hyvä muistaa, ettei vessanpönttöön ei voi heittää Etelä-Euroopassa paperia, sillä sen jälkeen se on tukossa. Tämän takia joka vessassa on roskapönttö. Ällöttävää, eikö?
  • Etelä-Euroopassa myös bajamajat ovat suomalaisista sisaruksistaan poikkeavia. Vierailu toimitetaan foliolevylle, jota vaihdekeppiä muistuttavaa vipua pumppaamalla voidaan rullata niin, että tuotokset putoavat katseelta piiloon. Folio ei silti ole visuaalisesti miellyttävää katsottavaa. Se kun pyörii siinä jatkuvasti puhdistumatta.
Matkailu avartaa, jokaisen reissun jälkeen oli ukolle uutta kerrottavaa. Harmittaa, etten pitänyt reissulla päiväkirjaa, vaikka valokuvilla höystettynä tästä bloggauksesta olisi saanut väännettyä vielä mielenkiintoisemman. Vaikka arkeen paluu ei ole koskaan loman jälkeen miellyttävää, voin silti kertoa, että on taas ihan kivaa olla Suomessa.

20 huhtikuuta 2010

Keväisiä energiavärähtelyjä

Törmäsin tänään ongelmaan. En osannut selittää keskustelukumppanille, miksi uskon ihmisten bioenergiakenttiin. Huomasin, että jos kerron esimerkiksi pystyväni havaitsemaan puolisoni tai äitini energiakentät, vaikkeivat he välttämättä ole läsnä, ei toisella ollut minkäännäköistä aavistusta siitä mistä puhun. Hän hihitti. Tilanne oli absurdi, mitä enemmän yritin selittää, sitä hölmömmäksi ja sanattomammaksi tunsin itseni.

Siispä, vaikka asia on minulle luonnollinen, läheinen ja hyvin selkeä. Otampa asiasta selvää niin, että saan sen kuullostamaan selkeältä myös minun kertomanani.

Kaikkihan lähtee siitä, että kiinalainen lääketiede uskoo ihmisen olevan osa maailmankaikkeuden energiaa (Qi), joka virtaa sitten Yinin ja Yangin, eli kahden navan välillä. Ja kun ihminen on terve, hänessä vallitsee tasapaino, Qi virtaa vapaasti ja tasaisesti ja sitä on riittävästi omaan tarpeeseen.

Ruuat, juomat, ympäristö sisältävät siis myös Qitä, erilaisissa muodoissa, ja muokkaavat sitä myötä ihmisen omaa Qitä.
Eikä sekään riitä, vaan tämä sykkyvä, väreilevä ja virtaileva kokonaisuus on myös jatkuvasti yhteydessä ympäristön Qihin: sääoloihin, vuorokauden vaihteluihin ja vuodenaikoihin. Ja tietysti muihin ihmisiin.
Tämän minä vielä olisin osannut selittää, jos olisin paniikissani muistanut. Entäs sitten, kun minä tunnen oman energiakenttäni ja tavallaan olen pikkuhiljaa oppinut tietoisesti vaikuttamaan sitä kautta hyvinvointiini? Miten tällaisen asian selität maallikolle, kunnet oikein itsekään ymmärrä miten se tapahtuu?

Ja sitten vielä, että tietynlaisella "energiahoidolla" voi itselleen ja muille energiaa käyttämällä saada aikaan paremman olon, virkeyden ja voimallisuuden? Olen kuullut, että energiakentässä voi ihmisillä ilmetä erilaisia muutoksia, jotka johtuu sitten sairauksista, vammoista tai muuten epämiellyttävästä olosta. Ja olen itse huomannut myös, että jos on riittävän herkkä voi tällaiset energiakentät ja nämä muutokset havaita. Ja omin käsin ja ajatuksin voi sitten tuota toisen ihmisen energiakenttää tasapainottaa tai energisoida. Siis tietyllä tapaa kyse on ihmisen energiakentän tunnistamisesta, arvioimisesta ja siihen vaikuttamisesta.

Bioenergiakentän suuruus on mielestäni se the juttu. Sillä bioenergiakentän koko kertoo, ovatko yksilön asiat kunnossa vai ei. Jostain olen lukenut, että loppuun palaneella yksilöllä tuo kenttä on vain muutamia senttimetrejä.

Ja joo, myönnän. Ongelma ei ihan ratkennut vieläkään. En löytänyt kuin yhden varteen otettavan lähteen netistä, johon uskalsin viitata. Ehkä tämä on taas niitä asioita, joihin sitä joko vaan uskoo tai ei.

Lähde: http://www.finnacu.fi/laaketiede/laaketiede_index.htm

15 huhtikuuta 2010

Kiireen valtakunta

Minä tahtoisin tietää, kuinka me ihmiset olemme niin taitavia luomaan itsellemme kiireen. Kukaan ihmiskunnan ulkopuolinen ei ole syypää tähän kierteeseemme. Luonnon kasvit, puut ja eläimet elävät oman lajille ominaisen rytminsä mukaan. Siispä kiireen synnyttäjä katsoo meitä peilistä takaisin.

Haalimme liikaa töitä, emme osaa sanoa ei, etsimme koko ajan uutta ja ihmeellistä koettavaa, luettavaa, katsottavaa. Vaikka toisina päivinä omassa elämässäkin on aivan riittävästi koettavaa, luettavaa ja katsottavaa

Jos jotain, niin haluaisin eroon kiireen tunteesta. Haluaisin elää hetkessä, keskittyä jokaisella solullani siihen, mitä kunakin hetkenä teen. Unohtaa muun ja uppoutua. Miksi siis kerään tehtäviä, niputan niitä niin, että joudun kiireen keskellä  pulaan aikataulujeni kanssa. Miksi herään aamuisin niin myöhään, että tiedän minuuttiaikatauluni riittävän juuri siihen, että ehdin ajoissa. Uskomatonta! Miksei herätä oman rytminsä mukaan (toisin sanoen, kääntää oma vuorokausirytminsä niin, että menisi myös ajoissa nukkumaan. Vaan olisiko se sitten oma rytmi? noh.)

Mikä pitää meidät kiinni oravanpyörässä, estää tarttumasta hetkeen ja ottamasta omaa aikaa?

20 maaliskuuta 2010

Kuka lukisi minulle aikuisena satuja?

Kävin ihastuttamassa itseäni Burtonin Ihmemaassa miltei parituntisen ajan. Armas pikkuveljeni meinasi muutaman kerran nukahtaa kesken näytöksen ja mieheni ei ole koskaan oppinut arvostamaan visionääri Tim Burtonia, jonka pauloihin itse taas olen sotkeutunut täysin mielipuolisesti.

Tälläkin kertaa Irvis, Hullu Hatuntekijä ja Liisa saivat miut vakuuttuneeksi siitä, että aikuistenkin pitäisi lukea enemmän satuja. Onhan meillä romaaneja, elokuvia ja tv-sarjoja, mutta haastan sinut nyt miettimään; koska olet viimeeksi lukenut tai kuunnellut satua?

Sadut ruokkivat lasten mielikuvitusta, mutta mikä voima saa meidät taistelemaan omaa mielikuvitustamme vastaan? Pelkäämmekö Liisan tavoin muuttuvamme mielipuoliksi? Emmekö uskalla enää heittäytyä?

Luen tällä hetkellä harjoittelua varten Mikko Taskisen Steinerpedagogiikka-kirjaa ja mielestäni Taskinen pohtii varsin aiheellisesti aikuisten maailman todellisuutta ja kasvattajan matkaa lapsen luo.
Aikuisten elämä ja varsinkin työ vaatii nykyisin monelta ihmiseltä ajattelun ja tietoisuuden ohuen kerroksen käyttöä, kaikkein älyllisintä ja kaikkein tietoisinta. Harva työ puhuttelee sydämen tai luovan mielikuvituksen voimia. Tästä maailmasta matka pienen lapsen unenomaiseen ja epä-älylliseen, satujen ja leikin maailmaan on yllättävän pitkä.
Menen kirjastoon ja lainaan alkuperäisen Liisa ihmemaassa -sadun. On aikaa sivistää itseäni.

18 maaliskuuta 2010

Voihan koulutuspolitiikka!

Miun pitäisi tällä hetkellä tehdä kaikkea muuta kuin istua tässä kirjoittamassa seuraavaa tekstiä, mutta en päässyt edes artikkelia loppuun, kun tuntui siltä, että EI NÄIN!

Notta niin! Yle uutisoi, että työryhmä on nyt tehnyt esityksen, jonka mukaan opiskelupaikat pitäisi pistää jakoon arvosanojen perusteella.

Parasta kaikessa, että osa näistä hienoista uudistuksista saattaapi astua voimaan jo vuoden päästä keväällä.


Aloitetaas alusta.
Työryhmän mukaan opintojen alkuun pääsyä voisi vauhdittaa suosimalla korkeakoulusta ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia. Opiskeluoikeuden jo saaneet hakisivat uutta opiskelupaikkaa erillisvalinnan kautta. 
Joo'o, ihan hieno idea. Voisihan se toimiakin, olettaen, että myös näille alanvaihtajille annettaisiin todella mahdollisuus vaihtaa sitä alaa sen mukaan, mikä itseään kiinnostaa. Meistä harva kun kykenee 16-vuotiaana lukion ekaluokkalaisena tietämään mitä aikoo loppuelämänsä tehdä. Ja sitähän tämä uudistus tarkoittaisi, että jos arvosanalla haetaan niin pitäisi jo lukion alussa tietää mitä aineita aikoo lukea hienossa kurssimuotoisessa lukiossa.
Työryhmä haluaa myös luopua pitkälti nykyisestä ainekohtaisesta hausta. Ehdotuksen mukaan opiskelijaksi pyrkivä hakisi tiedekuntaan tai koulutusalalle yhden oppiaineen sijasta. Muutos voisi helpottaa korkeakouluja opintotarjonnan ymmärtämistä. 
Ohhoh. Ettäkö siis, ei enää jatkossa haettaisikaan psykologiaa, sosiologiaa tai politiikkaa. Vaan haettaisiin vain Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Tai ettei haettaisi vaan haettaisiin humanistiseen tiedekuntaan. Heiii, en ole itse yliopistossa opiskellut, mutta MITEN IHMEELLÄ voidaan silloin tietää kuinka moni uusista opiskelijoista aikoo lukea vaikka ensimmäisen esimerkin mukaisessa yhteiskuntatieteellisessä valtio-oppia ja kuinka moni filosofiaa tai sitä mainittua psykologiaa? Tai entäs sitten humanistisen kirjo? Saman katon alle kun mahtuvat esim. Turun yliopistossa kielitieteilijät (suomi, englanti, viro, espanja...), historiantutkijat, media- ja naistutkimus sekä kotimainen kirjallisuus. Mie en nimittäin ymmärrä, miten enää voitaisiin jatkossa laskea kuinka monta millekin kurssille mahtuu, tai että kuinka monta voidaan valita tiedenkuntaan opiskelemaan? Kaikkia opintoja kun ei voida järjestää 500 hengen auditorio-luentoina.
Samalla valintaperusteita remontoitaisiin selkeämmiksi. Korkeakoulujen pitäisi ilmoittaa etukäteen, millaisilla ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanoilla sekä ainekohtaisilla pisteillä sisään pääsisi ilman pääsykoetta. Lisäksi lukiot velvoitettaisiin laatimaan jatko-opintosuunnitelma yhdessä valmistuvan opiskelijan kanssa. 
Niin, tää uudistushan todella edellyttäisi sitä, että opintojen ohjausta lisättäisiin niin lukion alku- kuin loppumetreillä valtavasti!
- Vien esityksiä eteenpäin niin, että opiskelijavalintojen osalta ehdotukset vaikuttavat jo kevään 2011 valinnoissa. Tavoitteena oli löytää keinot laskea korkeakouluopintojen keskimääräistä aloittamisikää vuodella ja karsia turhia välivuosia, sanoo opetusministeri Henna Virkkunen. 
Vie toki hyvä Henna Virkkunen, mutta pidällä samalla huolta, että jo ne ensimmäiset tämän valinnan mukana yliopistoihin valitut tietävät todella mitä haluavat opiskella ja elämällään tehdä.

Oma ammattiliittoni Talentiahan kuuluu Akavaan, joten seuraan nykyään mielenkiinnolla myös ko. tahon mielipiteitä ja voin ainakin hetkellisesti olla ylpeä.
Akava kehittäisi kirjoituksia paremmin jatkokoulutukseen hakemista palveleviksi, muttei luopuisi pääsykokeista. Lisäksi järjestö nopeuttaisi opintojen kulkua parantamalla opinto-ohjausta, etenkin yliopistoissa, ja lisäisi opettajien määrää.

Akava moittii raporttia siitä, ettei se pohdi riittävästi opintojen ja työelämän yhteensovittamista. Järjestön mukaan opiskelijoiden olisi saatava tuntumaa oman alan töihin jo opiskeluaikana, sillä se helpottaisi työllistymistä. Akava vaatiikin korkeakoulujen työharjoittelun järjestämiseen lisää varoja.
- Työllisyyden laatu on raportissa liian vähällä huomiolla. Ei auta, että opiskelijat valmistuvat korkeakoulusta nopeasti, jos he joutuvat suoraan työttömiksi. Korkeakouluista valmistuneiden omalle alalle työllistyminen on otettava yhdeksi rahoituskriteeriksi, sanoo Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Olisin jopa voinut veikata, että kyseessä on sama hieno työryhmä, joka  suunnitteli lukukausimaksuja. Uutisen loppu todisti veikkaukseni todeksi.

Nam nam natriumglutamaattia!

Note: Seuraava voi järkyttää heikkohermoisia!

Snellman aikoo pelastaa suomalaiset! Ensimmäisenä suomalaisena lihantuottajana se luopuu leikkeleissään natriumglutamaatista, tuttavallisemmin e-aineesta E621. Miksi tämä on sitten niin iso uutinen?

Siksi, että nykyään on vaikeaa löytää kerrassaan mitään suuhunpantavaa, jota ei olisi "maustettu" E621:llä. Ovelinta kaikessa on se, ettei natriumglutamaatti oikeastaan maistu miltään, paitsi että reagoidessaan kielen makunystyröiden kanssa se tuottaa tätä-täytyy-saada-lisää-maun. Natriumglutamaattia esiintyy synteettisen olomuotonsa lisäksi myös luonnollisissa elintarvikkeissa kuten tomaatissa (ja äidinmaidossa), mutta vähän eri muodossa.

Hankalaa asiasta tekee se, että kyseisen e-pommin on todettu aiheuttavan mm. päänsärkyä, huimausta, astmaoireita, vatsa- ja suolistokipuja, iho-ongelmia, ... Migreenistä kärsiville tätä ei suositella alkuunkaan, kuten ei myöskään erilaisista tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville (Lähteet: EVIRA, Migreeniyhdistys, HUS, Antioksidanttiklinikka). Asia on selkeästi ollut nyt esillä, sillä esimerkiksi Espoon kaupunki lopetti syksyllä 2009 kouluruuassaan natriumglutamaatin käytön.

Netti on niin pullollaan E621:stä käsitteleviä kirjoituksia, että koen kertoneeni tärkeimmän. Lue silti ihmeessä lisää vaikka Noora Shinglerin Kuningaskuluttajalle tekemästä artikkelista.

Ps. Kemialla saa kyllä aikaan ihmeitä. Tsekkaa kevennykseksi, miltä näyttää vuoden ikäinen McDonaldsin HappyMeal...

15 maaliskuuta 2010

Positiivisia yllätyksiä!

Viikko on alkanut hyvissä merkeissä! Ensin yllätyin Lidliin, jota muuten en niin kovasti arvosta ruokakauppakategoriassa. Tiesittekö, että sieltä saa TODELLA hyvää Naturis-smoothieta. Parasta tässä on, ettei näitä ole tehty mistään tiivisteistä, näissä ei ole lisäaineita, eikä lisättyä sokeria! Olen toistaiseksi ehtinyt maistaa mansikka-banaania ja nyt jääkaapissa odottelee herkkuhetkeäni ananas-banaani-kookos-smoothie. Kiva lisä on vielä tieto: "Yhteen pullolliseen juomaa on käytetty keskimäärin 1/5 ananasta, 8 viinirypälettä ja 1 banaani" (kookos on tässä kookosmaitojauheena seassa). Suosittelen hyvänä välipalana!!

Lisäksi huomasin tänään netistä, että myös luomua on ilmestynyt Lidlin valikoimiin: ketsuppia, vehnäjauhoja ja tuorepuristettua omenatäysmehua. Ehkä meidänkin myymälän valikoimiin nämä ilmestyvät siiheksi, kun sinne seuraavan kerran sattuu asiaa.

Toinen hyvä alkuviikon havainto oli lähin luontaistuotekauppamme. Kotimatkalla huomasin, että myymälän luomuvalikoimahan on lähes kolmasosa pienen puodin pinta-alasta! Kun  luontaistuotelääkkeet yms tuotteet vievät puolet, jää puolet luomulle, reilulle kaupalle ja muille tuoretuotteille. Ihanaa! Nyt tiedän mistä saan lähimmät luomunallekarkit, jauhot, siemenet, pähkinät,... Tällä kertaa täältä mukaan tarttui kookosöljyä, oikeaoppisesti lasipurkissa.

Sivistin nimittäin itseäni viikonloppuna Nutrixin verran. Suosittelen lukemaan, ihan oman ravintotietouden kannalta! Helppolukuista, helposti ymmärrettävää eikä millään tapaa tuputtavaa tekstiä, valinta on aina sinun. Nutrixin "lohduttava" osa oli lisäämis-politiikka. On ihan turhaa itsensä kiusaamista alkaa muuttaa ruokavaliota luopumalla kaikesta itselle mieluisasta. Parempi vaihtoehto on kokeilla uutta ja lisäillä niitä uusia juttuja ruokavalioon sitä mukaa kun löytää itselle sopivia ruokia, herkkuja jne. Pikkuhiljaa tosin saattaa huomata, että hyvä onkin korvannut kaiken entisen... ;)

Mutta se mistä meillä aloitetaan: Kaikkeen paistamiseen käytetään jatkossa VAIN luomu neitsytkookosöljyä minkä lisäksi siirrytään mahdollisuuksien mukaan ainakin maitotuotteissa pelkkään luomuun. Saas nähdä millaisia vaikutuksia saadaan hyvinvointiimme.

Hyvän startin tähän kaikkeen antaa ihana harjoittelupaikkani. Saan joka päivä, vielä seuraavan viiden viikon ajan,  syödäkseni uskomattoman ihanaa luomukasvisruokaa, jonka keittäjä päivittäin päiväkodin keittiössä alusta alkaen valmistaa. Parasta, että lisäksi keittiössä suositaan paljon lähituottajia.

04 maaliskuuta 2010

Huolestunut huomisesta

Se on erikoista miten samaan aikaan julkaistavat uutiset linkittyvät yhtäläisiin fiiliksiin. Helmikuun lopussa kaksi uutista mahtui saman tunteen alle: ihmisillä on liikaa aikaa, kun joka asiasta pitää valittaa. Ja tänään avainsana on huoli.

Olen huolissani lukukausimaksuista. Minulle kelpasi ehdotus, jonka mukaan EU:n ulkopuolelta Suomeen (/Eurooppaan) opiskelemaan saapuvat maksaisivat lukukausimaksun. EU:n sisällä tulisi ihmisillä olla yhtälaiset mahdollisuudet opiskella ja liikkua maiden välillä, joten kannatan ehdottomasti yhtenäistä käytäntöä eurooppalaisten korkeakoulujen lukukausimaksupolitiikkaan. Eu:n sisällä ja samoin maan sisällä, tulisi taata ihmisille mahdollisuus korkeakoulutukseen motivaation siihen riittäessä. Eu:n ulkopuolella koulujen laatu, valikoima ja maksullisuus on kirjavaa ja edullinen koulutus houkutteleekin Suomeen imemään tietotaitoa ja viemään loistava tulevaisuus mukanaan kotimaahan (tämäkin on toisaalta ihan hyvä juttu, mutta asiaan...).

Tänään uutisoitiin, että lukukausimaksut haluttaisiin yliopistoihin koskemaan myös suomalaisia. Kaikista paras oli tähän liittyvä ajatus opintotuesta! "Nostetaan sitten opintolainan kattoa sen verran, että saadaan nuo lukukausimaksut kuitatuksi." HALOO!

Tämän taustalla on ajatus opintojen vauhdittamisesta! Kun jokaisesta opiskeluvuodesta pulitat tonnin, niin et kehtaa kauan laitoksen kirjoilla roikkua. Voi instituutio sentään! Suomessa ilmainen koulutus on ollut valtti saada globaalisti ajattelevat nuoret pysymään kotimaassaan, mutta voi kuulkaa hyvä työryhmä, minä harkitsen vakavasti koulutukseni loppuun saattamista ulkomailla, mikäli siitä aiotaan ryhtyä täällä lintukodossa perimään maksua. Maksan sitten mieluummin laadukkaasta opetuksesta.

Olen huolissani geenimuunnellun Amflora-tärkkelysperunan läpimenosta Euroopan Komissiossa. Jopa niin huolissani, että ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin ympäristövaliokunnalle sähköpostia. Olen siis ymmärtänyt, että tämän EU:n komission päätöksen myötä, myös Suomessa saa jatkossa viljellä muuntogeenistä kasvia. Hrr, mikä ajatus. Miulle geenimuuntelu on jotenkin niin ahdistava asia, että yritän olla syömättä mitään, mitä olisi ihminen voinut tieteellisesti muokata. On aivan eri asia kasvattaa omenapuun varressa eri omenapuiden oksia, kuin päättää geenimuuntelun kautta kasvaako puussa vihreitä, violettejä vai sateenkaarenvärisiä omenoita.

Luin Luomuliiton tiedotteesta, että sekoittumista ei kuitenkaan ulkomaisten esimerkkien mukaan pystytä ehkä ehkäisemään (vaikkei peruna helpoiten itsestään leviävä kasvi olekaan). Luomuliitto perääkin puhtaan elintarvikeketjun turvaamista. Heidän, ja myös miun mielestä gmo-vapaus on markkinavaltti! Haluan hei taatusti jatkossakin ostaa ruokani tietäen mitä syön!

Mikäli geenimuunnellun elintarvikkeen viljely saa Suomessa jalan sijaa, toivon suomalaisten päättäjien säätävän asiaa koskevat lait niin, että pystytään takaamaan edelleen oikeus myös gmo-vapaisiin alueisiin, sekä saamaan tarvittaessa geenimuunnellun kasvin viljelijä vastuuseen lajien keskinäisestä sekoittumisesta, joita tämä kokeileva yritystoiminta mielestäni väistämättää aiheuttaa.

Pystytäänkö meille enää jatkossa turvaamaan puhtaiden elintarvikkeiden saanti?

02 maaliskuuta 2010

Maalle!

Haluaisin niin kovasti maalle. Muuttaa pois kaupungin hälystä, lakata vaikka kokonaan opiskelemasta ja käymästä töissä. Askartelisin, ompelisin, maalaisin, neuloisin, marjastaisin, sienestäisin, leipoisin, tulevaisuudessa hoitaisin lapsia ja ehkä muutamaa lammasta. Mies saisi käydä töissä, se haluaa sitä. Haluaisin perheen ja suvun lähelleni, tuvan täyteen puheen sorinaa, lämpimän leivinuunin ja kinttupolun saunalle. Myrskylyhtyjä, havupalloja, kauniita kransseja, kynttilöitä, takkatulen!

Pitää olla unelmia. Pitää muistaa, että unelmien avulla on toivoa huomisesta. Usko tekee tavoitteita todemmiksi ja oma tahto mahdollisiksi. Eikö niin?? Miten on niin vaikeaa elää tässä nyt, vaikkei arki nytkään hullumpaa ole?

Täydellinen ei kaipaa selityksiä.

Palatakseni vielä pinaattilettuihin

Kaverin Facebookista bongattuna satuin itsekin lukemaan hyvän pätkän otsikolla: "Hipit, te pilaatte kaiken." Hesarin kolumnisti Virpi Salmi osuu asiallisesti asian ytimeen. Tällä haavaa on muodikasta olla aatteellinen ituhippi.
Vaikka ajatus ideologian pakkosyötöstä tässä yhteydessä on hölmö, se on aivan looginen. Yhteiskunnan pitää ohjata ihmisiä syömään järkevää ravintoa ihan samalla tavalla kuin se yrittää hillitä tupakanpolttoa, heroiininkäyttöä ja autoilua kännissä.

Ongelma on siinä, että urbaanit nykyhipit ovat kahmineet ajettavikseen kaikki hyvät asiat, kuten kasvissyönnin, ympäristön- ja eläintensuojelun sekä moniarvoisen ja vastuullisen Suomen rakentamisen. Jos kannatat mitään edellä mainituista, sinut leimataan cityhipiksi.

Ongelma se on
siksi, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. He ovat itselleen etuja kahmivia luomukermapeffoja, jotka meikkaavat kulutustottumuksensa ympäristöteoiksi, mutta lipeävät niistä aina, kun yksilöllinen hipintahto niin vaatii.

Seuraavassa katkonaisia kolumnin herättämiä ajatuksia.

Salmi on oikeassa siinä, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. Ei kaikilla ole kaupassa varaa valita sitä järkevää vaihtoehtoa. Salmi kyllä syyttää elintasohippien ”ideologian” kompastuskiveksi sitä, ettei sen ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. 
Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle.
Mie en kyllä ihan usko.

Ok, en itse täytä Salmen cityhippikriteereitä (onnekseni), mutta puolustan silti. Onhan miulla ainakin monissa valinnoissani taustalla myös itsekkäät ajatukset. Syön terveellisesti, koska sitten sattuu vähemmän mahaan. Vältän prosessoitua ruokaa, koska mitä aidompia ainekset ovat, sitä paremmalta (ja normaalimmalta) ruoka maistuu. Vien tavaroita kirppikselle, jotta omissa nurkissa lojuis vähemmän käyttämätöntä roinaa. Mutta toisaalta, en heitä niitä tavaroita vaan roskiin vaan annan jollekin toiselle mahdollisuuden hyötyä miulle turhasta, suosin lähiruokaa, koska sillon tiedän, että ainakin osalla kavereitten vanhemmista löytyy duunia jatkossakin (heh, no saishan sitä prosessoidullakin ruualla työllistettyä porukkaa, mutta väitän silti, että pellolla ei pärjää ilman ihmistä, tehtaassa pärjää).

Se on vähän niinkun sivutuote. Minä hyödyn ja maailma hyötyy.

Hyvä Virpi Salmi,
tällaista asiallista kyseenalaistamista kaivataan lisää!

27 helmikuuta 2010

Ihmisillä on liikaa aikaa, kun joka asiasta pitää valittaa

Oon tällä viikolla huomannut, että meillä ihmisillä on aivan liikaa aikaa, koska ehdimme valittaa jokaisesta turhastakin asiasta.

Ensinnä: Lappeenrannan teknillinen yliopisto haluaisi käyttää ja mainonnassaan jo käyttääkin enkun kielistä nimeään Lappeenranta University of Technology. Suomalaiset eivät tätä hyväksy. Jopa ministerit ovat ottaneet kantaa, että yliopistojen pitää olla suomenkielisiä! Lappeenrannassa keskustelua käydään siitä, haluaako LUT jatkossa rahoituksensa kotimaan sijaan ulkomailta, kun nimeäkin pitää vaihtaa. Tosiasia: mikään muu Suomen yliopistoista ei sijaitse yhtä lähellä valtakunnanrajaa. Tietääkseni missään muussa yliopistossa ei tähdätä niin paljon kansainvälisyyteen ja sen lisäämiseen kuin Lappeenrannassa. Täällä voi opiskella jopa jo yhteisessä koulutusohjelmassa LUTin ja Pietarin yliopiston kanssa. Keltä se on pois, jos täällä puhutaan enkun kielisestä koulusta, kun puhekielessä se on jo pitkään kulkenut LUTtina? Etenkin kun LTY (jota ministeri käyttää) tarkoittaa Lappeenrannan Työväen Yhdistystä.

Toiseksi: Kempparin Noora Shingler on saanut tällä viikolla reilusti katkeraa palautetta niskaansa siitä, kuinka hän totuuksien ja tutkitun tiedon sijaan laukoo blogissaan omia vahvoja mielipiteitään. (En nosta tähän linkkejä, syystä joka käy ilmi seuraavaksi.) Tosiasia: Bloggaus on mielipiteiden ilmaisua. Annettaisko siis vaan jokaisen ilmaista itseään oman vapaan tahtonsa mukaan, no toki joo muita kunnioittaen. Keskustelu on hyväksi, välillä pitääkin vähän kärjistää ja houkutella ihmisiä tarttumaan aiheeseen. Miusta vastuu on lukijalla siinä, uskooko kaiken sen mitä bloggaaja kirjoittaa absoluuttisena totuutena, vai osaako olla myös kriittinen.

Omasta osaamattomuudesta on sitten turha syyttää muita.

22 helmikuuta 2010

Kannatan pinaattilettujen ideologista pakkosyöttöä!

En oikeastaan ymmärrä, miten viime päivinä on kohistu niin paljon koulun kasvisruokapäivästä. Yhdessä lemppariblogissani, Kemikaalicoctailissa, Noora on joutunut koville ilmaistuaan vahvan mielipiteensä Halla-Ahon taannoisista kommenteista:
"Esimerkiksi Jussi Halla-Aho (perus/sit) arvelee aamun Hesarin mukaan, että "kyse on tietyn klikin ideologioiden pakkosyötöstä, jossa ideologiaa hivutetaan vähän kerrallaan eteenpäin". Ei hyvää päivää! Miten kukaan voi olla tässä asiassa näin urpo? Sori vahva kielenkäyttö, mutta jos poliitikko saa laukoa näin kivikautisia ajatuksia, lauon minäkin."
Tänään maakuntalehteni Etelä-Saimaa tarttui samaan kiinnostavaan aiheeseen. En harmikseni löytänyt artikkelia verkosta, joten pääsen siteeraamaan sitä tällä kertaa aivan itse.

Sain nauraa ääneen niille ihanille 11-12 -vuotiaille jääkiekkoilijapojille, joita lehteen oli haastateltu.
"Pelkälle kasvisruualle pojat eivät oikein lämpene, vaikka sitä olisi tarjolla vain kerran viikossa. Kasvishampurilainen on kokonaan toinen juttu. Sellainen voisi upota.
- Mutta ei pelkkää kasvisruokaa."
Samassa jutussa pojat sanovat, että puuroista mannapuuro on parasta. Ööh, niin. Ja kuinkas paljon siinä on sitä kaivattua lihaa? Mitä mannapuuro on ellei kasvisruokaa?

Pisteet Vuoksenniskalle, jossa rehtori Kurvinen näytti vihreää valoa kasvisruokapäivälle. Sen sijaan jouduin hieman naureskelemaan Lauritsalan koulun rehtori Kososelle.
"Pakon kautta ei hänkään lähtisi syöttämään kasvisruokaa.
- En oikein ymmärrä sellaista. Kouluruoka tänä päivänä on Lappeenrannassa korkealaatuista.
Lappeenrantalaisrehtorit korostavat, että ateriat ovat terveellisiä, turvallisia, täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia"

Kaiken huipuksi jutun yhteydessä on Lappeenrannan koulujen ruokalista viikolta 8. Keskiviikkona tarjotaan pinaattikeittoa. Täällähän on jo huomaamatta käytössä viikon kasvisruokapäivä. Vai kuinka paljon pinaattikeitto sisältää lihaa?

Moni vetoaa Nooran blogin vastauksissa, Hesarin mielipidepalstalla, ja muillakin netin keskustelupalstoilla (esim. Kaks plus) valinnan vapauteen: "Ei ketään voi pakottaa syömään kasvisruokaa." Anteeksi, kyllä minut pakotettiin koulussa syömään makkarakastiketta, pinaattikeittoa, stroganoffia tai mitä nyt milloinkin oli tarjolla! En tiedä yhtään peruskoulua, jossa saisi valita itse mitä syö. Sitä syödään mitä on tarjolla, tai ollaan kahdeksan tuntia syömättä.

Kommentissaan Etelä-Saimaan toimittaja Sairanen vertaa kasvisruokapäivää vielä onnettomasti pakkoruotsiin! Ruotsin opiskelu ei vielä pelasta maailmaa, mutta kasvisruoan painottamisella saattaa olla merkitystä meidän hyvinvointiimme tulevaisuudessa?

Olen itse sekasyöjä, mutta painotan mielelläni ruokavaliossa kasvisten määrää. Sen takia, että paitsi että ne ovat terveellisiä, turvallisia, monesti myös täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia, ne ovat myös eettisesti kestävämpää ruokaa.

18 helmikuuta 2010

Vapaa päivä!

Vapaa päivä tekee ihmiselle ihmeitä. Muutama peruuntunut oppitunti ja mitä sillä ylimääräisellä ajalla voikaan saada aikaan. Rästiin jääneet koulutehtävät ovat tulleet hoidetuksi, samoin muutama muukin eteenpäin aina vain lykätty artikkeli. Olen vähentänyt pyykkivuoren puoleen, raivannut keittiön pöytää ja kirjoittanut ystävällekin tästä ihastuksen tunteesta! Miehensä hermoja jo usean päivän ajan kiristänyt kiukutteleva vaimo on vaihtunut aurinkoiseen ja iloiseen rouvaan. Määrään jokaiselle heti yhden vapaapäivän toteutettavaksi spontaanisti, niin pian kuin mahdollista. Suunnittelu jätetään pois näiltä päiviltä ja tehdään mitä ehditään ja mieli tekee!

07 helmikuuta 2010

Slow food!

Keittiöihme iski taas tänään. (Todellisuus: Oon siis aika onneton keittiössä.) Onnistun sotkemaan ja soveltamaan, mutta lopputulokset on 50-50. Meillä mies kokkaa; paistaa, keittää, maustaa, hautoo ja usein myös (miun jäljiltä) siivoaa keittiön. Se on taitava kaikessa tässä, joten olen katsonut roolikseni pilkkoa, hämmentää ja avustaa: miehen ohjeiden mukaan. Silloin tällöin sattumalta saatan kuitenkin unohtaa puuttuvan jauhopeukaloni, kaivaa keittokirjan hyllystä tai intoutua jonkin ihanan ruokablogin ohjetta soveltamaan (suurimmat syytteet saa Pastanjauhantaa-blogi ).

Niin kävi tänäänkin. Tarinan kulku on seuraava: Saana oli kirjoittanut Facebookkiin tehneensä kynttilänpäivän-pullia, kun laskiaiseen on vielä viikko ja laskiaispullia teki mieli. Kaivoin Kotiruoka-kirjan hyllystä ja mietin, että taitaa miunkin pullahammasta kolottaa. Erehdyin kuitenkin kysymään mieheltä, että tehdäänkö pullia vai sämpylöitä. No, mieshän ei pullasta pidä, eikä sitä syö. Enkä voi siis olla kovinkaan usein pullantuoksuinen vaimo, saati tulevaisuudessa äiti. Nyyh! No, kuten arvata saattaa, sämpylöitä. Mietin hetken hiljaa mielessäni: plää tylsiä. Selasin kirjaa taaksepäin ja silmiini sattui patongit! Muistin omat viimekesäiset polttarini ja Karoliinan tekemät maailman parhaat valkosipulipatongit. Siitä se ajatus sitten lähti...

Koska ohjeet on tylsiä, lisäsin omaani vehnä- ja hiivaleipäjauhojen lisäksi neljän viljan ryynejä, pellavansiemen rouhetta ja ruisjauhoja. (Niinkuin sanoin, sottaan ja sovellaan! Ja miehen mukaan tästä syystä toisinaan epäonnistun.) Pettymys oli kuitenkin hienoinen kun huomasin, että taikinan pitää antaa seisoa MUUTAMA tunti. Eikö niitä saakaan muka heti? Syötiin, käytiin luistelemassa ja muistin jo unohtuneen turpoamassa olevan patonkitaikinan! Mutta hei! Kirjaimellisesti, annas olla: anna patonkitaikinan seisoa muutama tunti ja tadaa! Nam. No siis oikeastihan slow food on hitaasti herkuttelua, mikä sekin on kovin kiehtovaa!

Ainiin, ne patongit.

1/2l vettä
50g hiivaa
2tl suolaa
1tl sokeria
3 rkl öljyä
Noin 12 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja (in my case: 2dl ryynejä, 2dl ruisjauhoja, 4dl ruisjauhoja, loput vehniksiä ja sitten kourallinen pellavansiemenrouhetta sekaan)

Voiteluun vettä ja keltuainen

Liuota hiiva kylmään veteen. Lisää suola, öljy ja jauhoja. Alusta taikinaa käsin tai koneella, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota pari tuntia. Jaa taikina 2-3 osaan, taputtele tai kaavioi palat pitkiksi soikioiksi ja kierrä ne rullalle. (Rullien sisään voi laittaa yrttejä, juustoa tai valkosipulilastuja niinkun mie tein). Kohota leivät peittämättä, leikkaa kohonneisiin leipiin vinoja viiltoja terävällä veitsellä. Voitele (tai pirskottele vettä). Paista 225°C lämmössä 15-20 minuuttia. Jäähdytä peittämättä.

02 helmikuuta 2010

Junamatkalla

Matkustin eilen Helsinkiin ja takaisin. Ostin junaliput ja huomasin, että sain menomatkalle käytäväpaikan. Ahdistavaa. Juna tuli, en ehtinyt edes istuutua ennen kuin rouva vieressäni avasi jo sanaisen arkkunsa. Hänen anoppinsa oli päässyt palvelukotiin ja hän oli ollut muuttopuuhissa.

Aikani keskusteltuamme vierustoveria uhmaten, kaivoin kuitenkin iPodin ja neulomukseni kassista. "Onko tuo sellainen musiikkisoitin?" "Joo, onhan se." Seuraavaksi keskusteltiin sanasokeudesta, äänikirjoista, kirjallisuudesta ja Waltarista. (Sain kirjasuosituksia, joista muistan edelleen kaksi: Yrjö Kokko - Sudenhampainen kaulanauha sekä Mika Waltari - Mikael Karvajalka). "Käy vaan kuuntelemaan sitä musiikkia, muuten et saa kuunnella sitä koko matkana", rouva ystävällisesti totesi.

Huokasin hiljaa, pistin silmät kiinni, napit korviin. Kahden minuutin kuluttua tunsin koputuksen olkapäässäni. "Hei kuule, oletko sie partiossa? Näin kun kaivoit sitä neulomusta, että taisi olla partion nimi tuossa kassissa." Tässä vaiheessa totesin, ettei ajatusten kasaamisesta tällä matkalla tule mitään. Pudotin iPodin korviltani ja keskityin oppimaan uutta tässä vuorovaikutustilanteessa. Tämä on sitten tarkoitettu tällä kertaa näin, ajattelin mielessäni. Partiolle ei sanota ei.
 
Ja voi hyvänen aika! Kuulin kuinka espoolaisrouvan anoppi onkin oman mummini viereisessä ryhmäkodissa, kuinka hän on nähnyt Lady Baden-Powellin, kuinka hän on suurparaatissa meinannut astua itse Kekkosen varpaille ja kuinka hän edelleen muistaa oman vartionsa päiväkirjan. Kysyi hän jopa vieläkö tämän ikäisenä voisi päästä takaisin partioon! (Toki.) Keskustelimme myös intohimoisesti kestovaipoista, bambujen ekologisuudesta (nopea kasvu, monikäyttöisyys, kuljetus, kasvatus lähempänä), lähiruuasta, villasukista, vanhoista kirjeistä ja heidän Lohjan mökistään sekä Lohjan mini-ilmastosta.

Pasilassa nousin junasta ja rouva jatkoi Helsinkiin. Toimituksen kokouksessa tajusin, etten tajunnut pyytää yhteystietoja. Tässä sitä olisi ollut jutun aihetta! Terveisiä Espooseen ja kiitos matkaseurasta! Samainen kassi herätti kiinnostusta myös paluumatkalla junan eteisessä. "Lukkeeko tuossa, jotta Partio?" "Joo, lukeehan siinä. Partio täyttää tänä vuonna Suomessa 100 vuotta." "No, jotta onneksi olkoon, tätähän pitää ihan kädestä pitäen onnitella". Kiitos, kiitos.

Ps. Kaakkois-Suomeen (ja Helsinkiin) iskenyt lumimyrsky toi eilen lisäjännitystä elämääni, mutta VR yllätti minut ja oli myöhässä molempiin suuntiin vain 20 minuuttia.

19 tammikuuta 2010

miij likes: "Tutkijat: nelipäiväinen työviikko riittäisi."

Hyvänen aika miten tällä viikolla tuppaa hyviä uutisia*. Taloussanomat uutisoi tänään tutkijoiden selvittäneen lyhennetyn työviikon mahdollisuuksia. Poikkeuksellisesti linkittämisen sijaan julkaisen koko uutisen blogissani. Tässä on paljon hyvää.

--

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen ja pääjohtaja Harri Vainio halusivat ravistella ja herätellä keskustelua työurien jatkamisesta. Uudenlaista ajattelua vaatineessa kirjoituksessaan Helsingin Sanomissa (17.1.) he esittivät muun muassa siirtymistä nelipäiväiseen työviikkoon, jos se nostaisi suomalaisten keskimääräisen eläkkeellejäämisiän nykyisestä 58 vuodesta 65 vuoteen.
Jos lyhennetty työviikko saisi suomalaiset jatkamaan pidempään työelämässä, se olisi Ahosen mukaan sekä taloudellisesti kannattava että tuottaisi hyvää oloa, mikä on vielä suurempi voitto. Toisaalta hän uskoo, että monet muut tavat lisätä työelämän väljyyttä ja huokoisuutta ovat toki realistisemmat.
– Nelipäiväinen työviikko on toki äärimmäinen vaihtoehto, Ahonen sanoo heti käsittelyssä.
Esitys ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta. Kirjoituksen jälkeen Ahonen sai purkaa pari tuntia kansalaisilta ja asiantuntijoilta tullutta palautetta.
Ahosen ja Vainion kirjoituksen tavoitteena oli antaa ajateltavaa Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan työryhmälle, joka pohtii eläkejärjestelmän kehittämistä, ja EK:n johtajan Jukka Ahtelan työryhmälle joka pohtii työelämän kehittämistä. Niiden määräaika umpeutuu kuluvan kuun lopussa.

Tehokkuusajattelu tiensä päässä

Tehokkuusajattelu, jossa jokaisesta työtunnista otetaan kaikki irti, on tullut tiensä päähän. Siinä on jotain todella pahasti vialla. Kun työn joustavuus on tähän asti käsitetty vain työntekijän aseman kiristämiseksi, Ahonen kehottaa kääntämään sen niin, ettei ihmisen tuottavuutta mitata kvartaalilla vaan koko työuralla.
Häntä ja Vainiota huolestuttaa se, että joka vuosi menetetään puoli miljoonaa työvuotta siksi, että työelämästä lähdetään ennen virallista eläkeikää. Tästä syystä jää syntymättä 21 miljardin arvosta palkkatuloja, veroja jne.
– Miten ihmiset voisivat työskennellä mukavissa olosuhteissa sen sijaan, että he heti 50 vuotta täytettyään alkavat miettiä, miten päästä eläkkeelle.
Siirtymällä nelipäiväiseen työviikkoon ja todelliseen 65 vuoden eläköitymisikään taloudelliset hyödyt ja haitat menisivät tasan, mutta ihmisillä olisi Ahosen mukaan parempi olla. Hän alleviivaa, että ehdotus on teoreettinen ja se on otettu liiankin kirjaimellisesti.
Samanlainen radikaali esimerkki voisi olla päivittäinen siesta. Käytännössä monet esimerkit ovat kuitenkin menneet vastakkaiseen suuntaan ja työelämän joustot ovat toimineet työntekijää vastaan.
Vielä julkaisemattoman Työ ja terveys 2009 -tutkimuksen mukaan liki puolet työntekijöistä joutuu joustamaan esimiehien tai työtehtävien vaatimuksesta. Vain kolmanneksella on mahdollisuus vaikuttaa itse omiin työaikoihinsa.
http://www.taloussanomat.fi/yrittaja/2010/01/19/tutkijat-nelipaivainen-tyoviikko-riittaisi/2010798/137

--

En mie nyt mitään päivittäistä siestaa lähtis hakemaan, mutta eikö 4-päiväinen työviikko toisi lisää työpaikkoja? Vähentäisi työttömyyttä? Auttaisi jaksamaan töissä? Antaisi lisää kaivattua vapaa-aikaa? Toisi meidät kauemmas suorituskeskeisestä yhteiskunnasta?

Utahissa 4-päiväistä työviikkoa on muuten jopa testattu ja kokeilu on todettu hyväksi.

*Voisi melkein innostua laulamaan sitä Arvi Lindin laulua.

Puolen hehtaarin metsän lait

Olet ainutlaatuinen. Sinun arvoasi ei kukaan voi mitata. Olet fiksu ja filmaattinen. Sinussa on sellaisia piirteitä, joita muissa ei ole. Sinulla on kokemuksia, joista muut eivät tiedä. Hemmottele itseäsi, kun olet saavuttanut jotakin. Löydät itsestäsi uusia puolia, kun vain heittäydyt tilanteisiin. Kannusta muita ja ole suvaitsevainen. Aina on olemassa joku, joka välittää sinusta aidosti. Sinä osaat ja tiedät asioita, joita voit opettaa myös muille. **Olin unohtanut tämän, piti saattaa tämä tietoonne ja paljon aiemmin. Sain joululahjaksi koulukaverilta koristellun piparin, jossa oli tämä viesti. Ja voin kertoa, että kyynel nousi silmäkulmaan.

16 tammikuuta 2010

Perhepolitiikkaa

Kerrankin olen ylpeä suomalaisista naispolitiikoista! Aikanaan suuren hälyn saattelemana ministeripestinsä jättänyt ja perheen pariin palannut Sari Sarkomaa herätti laajaa hämmästystä. Opetusministeri, joka asetti perheensä etusijalle teki päätöksen, jollaisia ei Suomessa oltu totuttu näkemään. Hyvänen aika, kun on saavutettu korkea asema ja on oikein ministerin salkku näpeissään, niin miten sitä nyt tuolla lailla heitetään kaikki menemään? Muistan ihmettelyt hyvin. Suomalaista politiikkaa ei ehkä olla totuttu näkemään inhimillisenä. Suomalaiset arvostavat enemmän toisten silmissä näkyvää asemaa (perheenäiti vs. ministeri). Onnellisesti näyttää kuitenkin siltä, että suomalaiset taitavat edelleen arvostaa myös perhettään?

Yllätyin äsken positiivisesti, kun keskustapuolueen puheenjohtaja-asettelun ykkössuosikki ilmoittikin jättävänsä nämä karkelot väliin. Paula Lehtomäki, jolle vastaehdokastakaan ei tunnu löytyvän millään, kertoi tänään elämäntilanteeseensa vedoten skippaavansa nämä vaalit. Hämmästyttävää! Olen ylpeä siitä itsetunnosta, jolla tämän statusta arvostavan kansan edessä sanotaan ei puolueen puheenjohtajuudelle ja kyllä 2- ja 4-vuotiaille pojille. Vau! (Ellei sitten takana ole jotain muutakin jos kaikki kerran sanoivat ei.)

Sekavin tuntein pohdin artikkelista poimittua Lehtomäen kommenttia: - Olen valmistautunut myös armottomaan kritiikkiryöppyyn, mutta kestän senkin, Lehtomäki sanoi. Uskaltaisiko mies tehdä Suomessa saman päätöksen?

11 tammikuuta 2010

Kierrätä hyvä ihminen!

Blogi on elänyt hiljaiseloa ja kirjoittaja nauttinut parin kolmen viikon mittaisesta joululomastaan. Nyt on aika skarpata! Keskiviikkona vietän vapaapäivää ja ajattelin ottaa niskapers-otteen vaatehuoneesta, jota meillä kutsutaan nykyään jo tuttavallisemmin tavaramäärään viitaten varastoksi sekä omasta vaatekaapistani. Vaatehuonetta varten varaan muutaman jätesäkin, paperikeräyslaatikon ja pahvilaatikon. Survon tavarat roskiin (samalla hokien mielessäni, ettei kukaan tekisi niillä enää mitään, ei kukaan tarvitse minun lukioaikaisia muistiinpanojani, eikä kukaan halua meidän romuja enää itselleen) ja häkkikomeroon (joka sekin pursuaa pian ylimääräisiä tavaroita). Olen päivänselvä keräilijäluonne. Miulla on paha tapa siirtää asioita, niin että ne ovat poissa silmistä, poissa mielestä, kunnes vyöryvät jostain piilosta niskaan ja joudun käyttämään kokonaisen vapaapäivän raivatakseni romppeet. Vaatekaapin suhteen olen vaikeamman dilemman edessä. Pitäisi ensin lajitella vaatekaapin sisältö kahteen kasaan: näitä olen vuoden sisään käyttänyt, näitä en. Ja sitten kiikuttaa en-kasa kierrätykseen. Ja siinä se probleema tulee! Tähän asti olen kerran elämässäni ottanut kirpparilta pöydän, mutta olin liian laiska käydäkseni siellä päivittäin siistimässä (saldo jäi silti onneksi plussan puolelle). Olen muutamia vaatteita myynyt huuto.netissä ja suurimman osan kiikuttanut Spr:n Konttiin. Vihdoin olen opetellut luopumaan vaatteista, jotka eivät enää sovi tyyliini tai ovat liian pieniä tai suuria minulle, sekin oli aikanaan tavan Waterloo. Ehkä miun on ruvettava ajattelemaan, että vaatteita kierrättämällä voin tehdä hyväntekeväisyystyötä, johon ei muuten rahat niinkään riitä. Mutta mitä mie teen miun untuvatakille, joka on jäänyt pieneksi? En ihan sitä raaskisi köyhänä opiskelijana sulloa vaan kierrätyskonttiin.