teiniangstia ja luomisen tuskaa

se kuralätäkkö mihin vielä viime viikolla mietin että ois kiva hukkua onkin hyhmääntynyt. (onkohan se oikein sanottu?) kuitenkaan siihen ei voi enää hukkua. ja se tulvii jalkakäytävälle. se ajatus oli vähän absurdi. en oikeesti ois tahtonut hukkua mutta tuli olo että siihen ois kiva. kellua mahallaan tukka levinneenä veden pinnalle. se oli pelottavasti kaunis kuva. hukkuiskohan vai paleltuiskohan ensin kuoliaaksi? tänään teki mieli tupakkaa. luennolle taapertaessa alikulkutunnelin kohdalla harmitti etten ollut laittanut saappaita. ei voinut vetää puroja kumisaappaitten kärjillä lätäköstä lätäkköön. niinkun lapsena! niin että melkein varpaat paisto kärjestä läpi. ja samalla teki mieli poltella vähän tupakkaa. se oli vähän friikki fiilis. en oo moneen vuoteen koskenukaan tupakkaan. hämmästytti. ehkä tää kaikki johtuu tästä stressistä joka alkaa olla niin mielenkiintoista etten enää ees stressaa. nauran kaikille deadlineille ja tuntuu että ihan sama. opettaja näytti eilen huolestuneelta kun puhkuin näytölle ja sanoi että hyvin se menee. en tiedä vakuutteliko se ittelleen vai miulle. kain kanssa puhuttiin että meillä on olo että ne parhaat ideat odottaa tuloaan. ärsyttävä fiilis tiijätkö! semmonen että tietää että pystyis parempaan muttei sillä hetkellä pysty. tekis mieli potkia varpaita kiveen ja hakkaa päätä seinään että tulkaa ideat ulos jooko.