Arki on ihmeellinen asia. Olen aikoinani tehnyt medianomi-opinnäytteeni arjesta ja sen vaikutuksista ihmisiin (ja tutkinut tätä siis valokuvan avulla). Tietämättä tuolloin, tein jo nykyisen alani sosiologista tutkimusta. Uskon täten osaavani myös määritellä arjen (joskin muutamassa kohtaa lainaan vanhan opinnäytetyöni lainauksia).
Se on jännittävää, miten arkea pidetään usein harmaana tai värittömänä, täynnä vastuita ja vastoinkäymisiä. Tapaamme määritellä arjen puhekielessä usein huonoksi, sujumattomaksi tai hankalaksi. Arjesta puuttuvat elämykset ja arki tuntuu puuduttavalta. Arki on meille nykyajan ihmisille jotenkin pakon omaista. Meidän täytyy päästä pakoon arjesta.
Arki on kuitenkin meidän turvapaikkamme, jonka hienompi psykologinen tehtävä on suojata meitä nopeilta päätöksiltä. Voidaan todeta, että arki on kaikkialla, mutta kaikki ei ole kuitenkaan arkea. Vaikka arki suojelee meitä, se myös kuluttaa meitä, arjesta opuksen kirjoittaneen Jokisen mukaan jopa suorastaan terrorisoi. Arki on meille välttämätön hyvä ja paha. Rutiinit ja tottumukset, jotka arkeemme kuuluvat antavat meille mahdollisuuden olla jatkuvasti tekemättä uusia valintoja ja arvostelmia (Jokinen 2005).
Teija Löytönen (2004) määrittelee arjen seuraavasti: ”Arki elämänmuotona ja käsitteenä on ihmeellinen. Yhtäältä se tuntuu hyvin mutkattomalta. Arki koostuu tutuista asioista, ihmisistä, perinteistä ja rutiineista. Arki on jokapäiväistä tavallisuutta. Toisaalta arki muuttuu sitä epämääräisemmäksi, mitä tarkemmin sitä miettii.”
Aiempiin määritelmiin ja omiin kokemuksiini pohjaten määrittelen mieluiten arjen rutiineista koostuvaksi. Toistamme saman totutun kaavan mukaisesti asioita elämässämme, elämme kuten eilenkin, ja toisaalta, kuten huomennakin. Emme aamulla hampaita pestessä enää mieti miksi pesen hampaani juuri näin, emme toisaalta aamupalapöydässä enää pohdi pitäisinkö sittenkin kahvistani enemmän maidon kanssa, emmekä kyseenalaista tapaamme lukea aamunlehteä. Rutiinit ovat tottumuksia, ajan mukanaan tuomia toimintamalleja.
Se, mikä saa minut pohtimaan arkea, sen määritelmiä ja sitä myötä elämää, on tämänhetkinen elämäntilanteeni. Olen aina ollut sitä mieltä, että ammennamme elämän voimamme arjesta ja meidän tehtävämme on muokata arjesta näköistämme, niin että se voimauttaa voimien syömisen sijaan.
Olen tällä hetkellä työssä, jossa tehtäväni on elää arkea. Aivan normaalia lasten, nuorten ja aikuisten arkea iloineen ja suruineen: tukea arjen askareissa, opettaa normaalin arjen elämistä ja välittää tuntemus siitä, että säännöllinen arki on yksi elämän tärkeimmistä tukipilareista. Se on jännittävää. Ja samalla outoa, että elän töissä ja kotona samanlaista elämää. Pesen pyykkiä, korjaan vaatteita, sisustan, katson tv:tä, syön, jne. Minä elän.
Lähteet:
Jokinen, E. 2005. Aikuisten arki. Gaudeamus Kirja – Yliopistokustannus University Press Finland Ltd. Helsinki.
Löytönen, T. 2004. Keskusteluja tanssi-instituutioiden arjesta. –väitöskirja. Teatterikorkeakoulu.
