kysy miksi.

äiti ja kaksi lasta kulkivat oikopolkuani. polun haarautuessa pieni poika istui risteykseen ja kieltäytyi jatkamasta samaan suuntaan kuin äitinsä. "tulehan nyt sieltä. sanoit, että haluat olla nopeasti kotona ja tästä oikaisemalla olemme nopeammin kuin tuolta kiertämällä." vastasi aikuisen ääni. "eikun minä haluan tuota toista reittiä." jatkoin matkaani, mutta kuulin kuinka aikuinen intti vastaan lapselleen. kysy miksi, minä kuiskasin mielessäni ja toivoin telepatian kantavan viestini perille. ei ihmistä voi ymmärtää ellei tiedä perusteluita valinnoille, joita toinen tekee elämässään. mitä jos pieni poika pelkäsi toista polkua? jos sillä polulla koira oli käynyt hänen kimppuunsa, hän oli taittanut nilkkansa lumenpeittämään kuoppaan tai oli sattunut jotain muuta ikävää? äiti, ei ehkä tullut ajatelleeksi, että myös pienen lapsen aivot voivat sisältää todellisia syitä hänen valinnoilleen. yksi kysymys ja kumpikin noista kahdesta olisi ollut rikkaampi. kysyitkö? miksi? kaipaan elämääni perusteluita. olen aina ollut huono valitsemaan. kaupan karkkihylly tuottaa minulle suunnattoman ongelman, elämästä puhumattakaan. (paitsi nyt, kun leikin karkinostolakkoa.) kuulen mielelläni muiden perusteluita muodostaakseni omani. kuulen mielelläni miksi pidät toista vaihtoehtoa parempana, miksi sanot asioita tai miksi sinä kuljet aina samaa reittiä. kokeile tänään, kysy joltakin miksi. vaikka olettaisitkin tietäväsi vastauksen. lupaan, että yllätyt.