Kerhoreppu pakattuna.

Olemme aloittaneet kerhoilu-uran. Olen hämmästynyt siitä valtavasta tarjonnasta, joka täällä on päivä- ja etenkin perhekerhojen suhteen. On MLL:n perhekahvilaa, seurakunnan perhekerhoa, äitien itse organisoimaa kerhoa, muskaria, liikuntakerhoja useampaa sorttia jne... Kaikkeen ei edes ehdi ja jaksa lähteä mukaan. Lappeenrannassa (10 kertaa suuremmassa kaupungissa vs. nykyinen asuinkuntamme) meille oli tarjolla, kuvitelkaa nyt, yksi kerho. Syyksi veikkaan sitä, että täällä ei voida istua kahviloissa (eh, koska niitä ei ole) ja iso osa äideistä on kotona lasten kanssa, eikä töissä. Kerhoista saa vertaistukea, keskusteluapua, leikkiseuraa, kupin kahvia tai teetä ja vaikka hetken omaa rauhaa hyvän lehden parissa. Houkuttelevaa!

Kerhouran aloitus oli meille molemmille mieleinen. Akseli saa sosiaalisia ärsykkeitä, minkä seurauksena nukkuu paremmin päivällä ja yöllä, mistä sitten taas äiti tykkää. Kerhossakin mitä isompi härdelli ja mekastus ympärillä, sitä paremmin jätkä nukkuu. Ja äiti saa aikuista seuraa, äiti saa keskustella!

Huomaan nimittäin olevani jokseenkin kade miehelleni, joka saa käydä töissä (ja joka on varmasti kade siitä, että minä saan olla kotona). Olen yllättynyt sitä, kuinka lapsi rajoittaa aivokapasiteettiani. Olen taantunut keskusteluissa guu-guu / aas-töks-töks-töks -asteelle. Tästä syystä myös yritän pitää yllä mahdollisuuttani opiskella ja vääntää opinnäytetyötä. Kaipaan myös aivoille tekemistä, ehkä salaa pelkään niiden jäävän muuten guu-guu -aivoiksi?

Joten hei sinä äiti siellä, kun vauva on kasvanut vastasyntyneestä pikkuvauvaksi, ja alat olla kypsä neljän seinän sisällä, parhaimmaissa tapauksessa koko kauneimman kesän kaihtimet kiinni kökkineenä, niin vinkkini on, että älä jää konkreettisesti sinne kotiin. Muuten turhaudut äkkiä elämääsi ja mikä vielä pahempaa, lapseesi. Käy kerhoissa, perhekahviloissa, tapaa muita äitejä ja aikuisia. Ja pidä aivotoimintaasi yllä. Maidon tuotantoa ylläpitävä prolaktiini-hormoni tekee sinusta muussa tapauksessa pian zombien.

Mitä uskallat laittaa suuhusi?

Alustuksena, syitä tähän kirjoitukseen on kaksi.

A) menetin luottoni Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan katsoessani taannoin telkkarista dokumenttia ruuan puhtaudesta ja lisäaineista. Toimittaja kantoi Eviran työntekijän eteen kasan elintarvikkeita, joiden e-aine lista oli luvattoman pitkä ja joiden nimi ei vastannut sisältöä. Tiedättehän; kinkkuroiskeläppäpitsassa ei ole kinkkua ja Pirkka Kasvirasvavalmiste on maitopohjainen (se siitä kasvirasvasta, eh? Onnea sinä maitoallergikko tai laktoosi-intolerantikko.) ja niin edelleen. Arvatkaa mitä työntekijä sanoi?

— No niin, näiden valvontahan on sen kunnan vastuulla, jossa tuotantolaitos sijaitsee.

Kysympähän vaan, paljonko jossain Janakkalassa on mahdollisuutta valvoa tuotantolaitoksen lisäaineiden käyttöä, tuotteiden nimeämistä ja paljonko siellä on halua valvoa? Laitos tuo kuntaan reilusti verotuloja ja työpaikkoja. Hyvä veli -järjestelmän toimiessa johtokunta saunottaa kunnan virkamiehet ja se siitä. Sen vuoden valvonta on suoritettu. (Anteeksi Janakkala, Keskon sivuilta ei selviä esim. kasvirasvasekoitteen alkuperästä muuta kuin Suomi, Janakkala tuli ensimmäisenä mieleen.)

Eviran tyyppi taisi jättää kommentoimatta ulkomailta tuotavat elintarvikkeet tässä yhteydessä. Mitä ne ihmiset sitten tekee siellä töissä, elleivät nimensä mukaisesti vastaa elintarvikkeiden turvallisuudesta?

B) Eilen japanilaista Fukushiman ydinvoimalaa uhanneen onnettomuuden alla selvittelin, että mitenkäs se vuoden 1986 Tshernobylin laskeuma sattui Suomeen. Samassa yhteydessä korjaantui eräs harhaluuloni. Olen luullut, että korvasienet ja rouskut ryöpätään niiden myrkyllisyyden vuoksi; no onhan se näin. Ne ryöpätään, jotta cesium-137 (keinotekoinen radioaktiivinen aine, arvaatteko mistä peräisin?) poistuisi niistä. Kanttarelleihin cesium-137 ei niin imeydy, mutta esim. kosteikko- ja suppilovahverot kannattaa edelleenkin 25 vuotta onnettomuuden jälkeen liottaa tai keittää ennen käyttöä.

Noh. Tein virheen. 
Jatkoin surffailuani Eviran sivuilla ja törmäsin julkaisuun nimeltä Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Uudistettu painos julkaistu 09/2010 ja voit ladata sen Eviran sivuilta pdf-muodossa.

En jaksanut lukea sanasta sanaan, mutta sen mitä ymmärsin, niin kaikissa ns. lisäaineettomissa, puhtaiksi elintarvikkeiksi kokemissammekin elintarvikkeissa on vierasaineita, jotka aiheuttavat meissä syöpiä, maksasairauksia, Alzheimerin taudin kaltaista dementiaa ja niin pois päin. Julkaisusta löytyvät tutut aineet nitriitti, akryyliamidi ja elohopea. Mutta myös 37 muuta vierasainetta tai -ryhmää.

En suosittele lukemaan, jos tupakoit, olet raskaana tai olet herkkä erilaisille lisäaineille ja vierasaineille. Ne aineiden yhteydessä esitellyt 'pahiten altistuvat ryhmät' ja 'haittavaikutukset' on siinä vaiheessa aika ankeaa luettavaa.

Pitäisi perehtyä tarkemmin. Siihen asti aion tehdä edelleen suurimman osan ostoksistani hedelmä- ja vihannesosastolla, maitohyllyllä sekä lihatiskillä ja vältellä eines- ja säilykehyllyjä sekä pakastealtaiden houkutuksia.

Itsetehty maistuukin sata kertaa paremmalta. Annan tällä viikolla vinkit oman salsan ja oman tomaattikastikkeen tekemiseen. Jälkimmäinen käy esim. pastalle ja pitsalle! :)

Huolestunut huomisesta

Se on erikoista miten samaan aikaan julkaistavat uutiset linkittyvät yhtäläisiin fiiliksiin. Helmikuun lopussa kaksi uutista mahtui saman tunteen alle: ihmisillä on liikaa aikaa, kun joka asiasta pitää valittaa. Ja tänään avainsana on huoli.

Olen huolissani lukukausimaksuista. Minulle kelpasi ehdotus, jonka mukaan EU:n ulkopuolelta Suomeen (/Eurooppaan) opiskelemaan saapuvat maksaisivat lukukausimaksun. EU:n sisällä tulisi ihmisillä olla yhtälaiset mahdollisuudet opiskella ja liikkua maiden välillä, joten kannatan ehdottomasti yhtenäistä käytäntöä eurooppalaisten korkeakoulujen lukukausimaksupolitiikkaan. Eu:n sisällä ja samoin maan sisällä, tulisi taata ihmisille mahdollisuus korkeakoulutukseen motivaation siihen riittäessä. Eu:n ulkopuolella koulujen laatu, valikoima ja maksullisuus on kirjavaa ja edullinen koulutus houkutteleekin Suomeen imemään tietotaitoa ja viemään loistava tulevaisuus mukanaan kotimaahan (tämäkin on toisaalta ihan hyvä juttu, mutta asiaan...).

Tänään uutisoitiin, että lukukausimaksut haluttaisiin yliopistoihin koskemaan myös suomalaisia. Kaikista paras oli tähän liittyvä ajatus opintotuesta! "Nostetaan sitten opintolainan kattoa sen verran, että saadaan nuo lukukausimaksut kuitatuksi." HALOO!

Tämän taustalla on ajatus opintojen vauhdittamisesta! Kun jokaisesta opiskeluvuodesta pulitat tonnin, niin et kehtaa kauan laitoksen kirjoilla roikkua. Voi instituutio sentään! Suomessa ilmainen koulutus on ollut valtti saada globaalisti ajattelevat nuoret pysymään kotimaassaan, mutta voi kuulkaa hyvä työryhmä, minä harkitsen vakavasti koulutukseni loppuun saattamista ulkomailla, mikäli siitä aiotaan ryhtyä täällä lintukodossa perimään maksua. Maksan sitten mieluummin laadukkaasta opetuksesta.

Olen huolissani geenimuunnellun Amflora-tärkkelysperunan läpimenosta Euroopan Komissiossa. Jopa niin huolissani, että ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin ympäristövaliokunnalle sähköpostia. Olen siis ymmärtänyt, että tämän EU:n komission päätöksen myötä, myös Suomessa saa jatkossa viljellä muuntogeenistä kasvia. Hrr, mikä ajatus. Miulle geenimuuntelu on jotenkin niin ahdistava asia, että yritän olla syömättä mitään, mitä olisi ihminen voinut tieteellisesti muokata. On aivan eri asia kasvattaa omenapuun varressa eri omenapuiden oksia, kuin päättää geenimuuntelun kautta kasvaako puussa vihreitä, violettejä vai sateenkaarenvärisiä omenoita.

Luin Luomuliiton tiedotteesta, että sekoittumista ei kuitenkaan ulkomaisten esimerkkien mukaan pystytä ehkä ehkäisemään (vaikkei peruna helpoiten itsestään leviävä kasvi olekaan). Luomuliitto perääkin puhtaan elintarvikeketjun turvaamista. Heidän, ja myös miun mielestä gmo-vapaus on markkinavaltti! Haluan hei taatusti jatkossakin ostaa ruokani tietäen mitä syön!

Mikäli geenimuunnellun elintarvikkeen viljely saa Suomessa jalan sijaa, toivon suomalaisten päättäjien säätävän asiaa koskevat lait niin, että pystytään takaamaan edelleen oikeus myös gmo-vapaisiin alueisiin, sekä saamaan tarvittaessa geenimuunnellun kasvin viljelijä vastuuseen lajien keskinäisestä sekoittumisesta, joita tämä kokeileva yritystoiminta mielestäni väistämättää aiheuttaa.

Pystytäänkö meille enää jatkossa turvaamaan puhtaiden elintarvikkeiden saanti?

Maalle!

Haluaisin niin kovasti maalle. Muuttaa pois kaupungin hälystä, lakata vaikka kokonaan opiskelemasta ja käymästä töissä. Askartelisin, ompelisin, maalaisin, neuloisin, marjastaisin, sienestäisin, leipoisin, tulevaisuudessa hoitaisin lapsia ja ehkä muutamaa lammasta. Mies saisi käydä töissä, se haluaa sitä. Haluaisin perheen ja suvun lähelleni, tuvan täyteen puheen sorinaa, lämpimän leivinuunin ja kinttupolun saunalle. Myrskylyhtyjä, havupalloja, kauniita kransseja, kynttilöitä, takkatulen!

Pitää olla unelmia. Pitää muistaa, että unelmien avulla on toivoa huomisesta. Usko tekee tavoitteita todemmiksi ja oma tahto mahdollisiksi. Eikö niin?? Miten on niin vaikeaa elää tässä nyt, vaikkei arki nytkään hullumpaa ole?