Elämäni ihaninta aikaa?

Raskausaikaa hehkutetaan aina elämän onnellisimmaksi ajaksi.


Kukaan ei koskaan kertonut, että:
- näppylöitä tulee enemmän kuin ikinä (iho ei siis aina hehku)
- hiukset rasvoittuu puolessa päivässä (se siitä ihanasta kiiltävästä tukasta mistä puhutaan)
- kun kaikki lihakset veltostuu kohdun kasvun takaamiseksi, tulee kaikkia muitakin kivoja vaivoja matkassa. Please, don't ask...
- alaselkä vetää ihan jumiin jo kyljen kääntämisestä (nukutaan nyt jo futonilla, tiedä nyt sit pitääkö seuraavaksi kokeilla jo lattiaa tai retkipatjaa...)
- kyljenkääntäminen aiheuttaa myös kipeitä venähdyksiä vatsalihaksissa
- on aika ärsyttävän pitkä lista asioita, joita ET saa syödä tai tehdä. (Pidä huoli, että teet näitä kyllästymiseen asti siihen positiiviseen testiin saakka.)
- oma kroppa ei enää tunnukaan omalta, sen on vallannut joku muu!
- kasvava maha aiheuttaa itsetunto-ongelmia. Aivot eivät ole vielä sisäistäneet että masu kasvaa vauvan takia.
- samasta syystä sydän jättää pari lyöntiä välistä vaa'alla, joka julmasti näyttää viisi kiloa enemmän kuin ikinä. Ehkä loppuraskaudesta lakkaan punnitsemasta itseäni kotona ja neuvolassakin suljen silmäni.
- Kahden rappusen jälkeen hengästymistaso vastaa puolimaratoonia (On ilo, onni ja autuus asua kolmannessa kerroksessa. Ei, meillä ei ole hissiä.) Tämä johtuu verimäärän lisääntymisestä. Huolehdi siis, että olet oikeasti hyvässä kunnossa, kun vauvahaaveet valtaavat pääkopan.


To be continued.

Neuvolassa ja rakenneultrassa 20+6

Meillä oli tiistaina neuvola ja tänä aamuna rakenneultra. Kaikki hyvin (paitsi miun päässä), mutta aloitetaan vaikka tuosta neuvolavisiitistä. 

Hempparihan oli tokassa neuvolassa pudonnut lähtötilanteesta 125-->110:een ja sain käskyn popsia raskausvitamiinien lisäksi myös rautaa. 27.1. (16+5) neuvolassa Hb oli pudonnut edelleen: 103. Jatkossa siis piti ottaa rauta aina nukkumaan käydessä ja kahta tuntia ennen ei saa syödä mitään. Ja mieluiten tuoremehun tai hedelmän kanssa, jotta vitamiinit auttais imeytymään. Niimpä siirryin siihen, että rauta ja vitamiini ja maitohapot kaikki kerralla masuun just nukkumaan käydessä ja JIHUU! Tulosta on tullut, sillä tiistaina neuvolassa Hb oli jo 116! Rautakuuri tosin jatkuu, sillä pitäis saada synnytystä varten jotain +130... Hmp.
Verenpaineet ok, yläpaine on nyt vähän noussut sieltä 108/70; nyt 123/68. Kohdun koon suhteen huidellaan ihan käyrillä (17cm). Ja sydämensykkeeksi laski 147.
Tänä aamuna sitten kukonlaulun aikaan kävimmme rakenneultrassa. Ultraajana oli sama kätilö kuin viimeeksi. Katseltiin sydäntä ja sen kammioita ja läppiä. Munuaisia ja virtsarakkoa katseltaessa kysyin, että näkyykös se sukupuoli sieltä, mutta kätilö sanoi, että katsotaan se aivan lopuksi. Seuraavaksi katseltiin aivojen rakennetta, pikkuaivojen ja reisiluiden mittoja (mitään niistä en muista). Pään halkaisija tais olla 5cm ja ympärysmitta jotakuinkin 18cm. Hyvin vastasi mitat aikaa, muutaman päivän heittoja oli sinne tänne. Neuvolakorttiin merkintä B-mitta 49mm, vastaa viikkoa 20+6, joka tänään onkin.

Ja sit yhtäkkiä! "Tuossa näyttäis olevan pippeli ja tuossa kivekset." WHAT?! Niin varma kun olin meidän pienestä tytöstä, niin poikahan siellä kasvaa! Pakko myöntää, että tässä vaiheessa vierähti kyynel poskelle ja kamala ajatusmylly päähän - saanko tuntea tällaisia tunteita? - Eikö pääasia ole, että lapsi on terve? Myöhemmin kotona mies kysyi, kun asiasta puhuttiin, että olenko pettynyt? En, ei pettymys ole oikea sana. En ole pettynyt, sillä lapsihan on terve. Yllättynyt lienee oikeampi kuvaus. Ja hämmentynyt. Kaikki sydänäänet, masunmuodot, omat tuntemukset, oman äidin ja mummin tuntemukset (mummin joka on arvannut minun ja veljeni sukupuolet oikein). Miten niin poika? :D

Olin muuten alkanut jo itse pohtia tuota istukan sijaintia, kun liikkeet tuntuu sivuilla, ei edessä. Ja sydänäänetkin löysi terkkari tuolta sivulta. Varmistus tuli sitten tänään ultrassa. Istukka on etureunassa ja niin alhaalla, että saatiin aika ultraan vielä toukokuulle. Toivotaan, että istukka on siihen mennessä noussut, jotta ei sitten tarvitsisi sektiota suunnitella. Kätilön mukaan onkin todennäköistä, että sen istukan paikka vielä muuttuu.

Yllätyin itse miten hyvin esikoista odotellessa osasin ajatella tuon istukan paikan omien tuntemusteni perusteella :)

Kuvia ei saatu kun kaks, joista kumpikaan ei ollut kätilön mielestä hyvä (ei kyllä miunkaan). Mie vielä hörpin mehua aamulla ja koitin herätellä murua, kun edellisessä ultrassa sitä piti niin herätellä. No, ei auttanut. Liikkui kyllä, heilutteli käsiään jne, mutta ei liikkunut tarpeeksi. Pieni ystävämme, kun majailee tällä hetkellä poikittain, pää vasemmalla kyljelläni ja jalat jotenkin yli heitettynä oikealla puolella (älkää kysykö, näin kätilö selitti). Ja siis kun makasin niin makasi poitsu itsekin vatsa ylöspäin. Mittojen kannalta loistava asento, mutta saatiin tasan yks kuva missä näkyy nenä ja toinen missä käsivarsi. :/

Vauva painaa tällä hetkellä noiden mittojen mukaan 410g. :)

Omituisia unia 19+5

Näin viime yönä unta synnytyksestä. Ekassa unessa muru oli tyttö, mutta nyt syntyi kuukauden etuajassa 7.6. ja oli poika. Avautumisvaiheen jälkeen synnytys oli kivuton. Kätilökin vaan sanoi, kun oli siirtänyt minut sänkyyn ja lähtenyt käymään jossakin, että no nytkö se jo tuli! Minä en siis itse tuntenut synnytyksestä mitään. Edellisessäki unessahan synnytys tapahtui, kun aivastin :D:D

Alitajunta selvästi pohjustaa olemaan jännittämättä. Hassuinta unessa oli, että synnytyksen jälkeen muru oli vielä napanuoralla kiinni istukassa, joka oli kirkkaassa minigripmuovipussissa murun vieressä sängyssä. Siinä ne pötköttivät vierekkäin. Se istukka oli semmonen ööh, ehkä kaksi kertaa teepussin kokoinen, toivottavasti nyt sentäs on vähän isompi.

Nauratti aamulla. Toivottavasti pikkarainen kuitenkin malttaisi majailla masussa heinäkuuhun saakka. :)

Alkuaikojen julkaisut

Yleisön pyynnöstä olen alkanut julkaista noita alkuraskauden merkintöjä nyt helmikuussa 2011, joten jos haluat lukea tuoreimpaan "uutiseemme" liittyviä juttuja niin ne alkaa sieltä marraskuulta 2010. :)

18+5

Juuri, kun valitin toissapäivänä ettei liikkeitä tunnu... Eilen olin sijaistamassa tokaluokassa opena ja kyllä muuten viuhtoi mahassa! Kamalaa kutitusta ja kuplintaa, mihin ei tietenkään ulkopuolelta raapinen auta :D Ja illalla suihkussa, kun laitoin shampoota niin käännyin niin, että suihku osui vain vasemmalle puolen vatsaa, jonka jälkeen repesin nauramaan, kun Muru ei selkeästi digannut veden roplotuksesta vaan änkesi vatsan oikealle puolelle. Näytti koomiselta, kun koko vatsa oli toisella puolella kroppaa :D 

Illalla yritin saada miehen tunnustelemaan kädellä, mutta alkoi masuvauva ujostella niin, ettei tuo isukki saanut mitään tuntumaa. :(

Tänään oma koulu alkoi pitkän harjoittelun jälkeen (Viimeeksi istuttiin siellä marraskuussa, joten en olekaan vielä ehtinyt koulussa olemaan, niin että raskaudesta olisin tiennyt...) Masu on sitä luokkaa, että onnitteluja sateli reilusti ja kyllä Murukin vatkas tän päivää taas menemään. Pientä keskittymiskyvyn puutetta vaan havaittavissa tulevalla äipällä ja tuli huomattua, ettei paikallaan istuskelu oo kauhean mukavaa... Pitää muistaa ens viikolle varata joku neulomus matkaan!

Tunnen liikkeet ehdottomasti parhaiten istuessa, liekö joku ruumiinrakenteellinen juttu. Seistessä on myös ihan hyvä, mut pötkötellessä Muru valahtaa jonnekin niin lähelle selkärankaa, että kaikki liikkeet katoaa...

Jälkikäteen, nyt kun tiedän, että nuo kutitukset on liikkeitä niin ekat olen tunnistanut jo viime viikon maanantaina. Nyt ne vaan ovat jo niin jatkuvia muljahduksia, että eivät voi jäädä huomaamatta. 

I-H-A-N-A-A!


ps. täällä oli hauskoja sukupuolipohdintoja: http://yle.fi/akuutti/arkisto2006/140306_a.htm

18+3

Masu tuntuu pinkeältä, kun kaikki rakenteet venyy ja paukkuu. Masua ei enää trikoopaitojen kanssa paljon piilotella. Miehen mielestä olen nielassut Supertele-pallon (heh), ei se omasta mielestäni niin iso masu ole vaikka vähän väliä itsekin sitä hoikkana tyttönä hämmästelen.

Facebook-kommenttien ja sukulaisten kommenttien perusteella meille on siis tulossa tyttö (masunmuodon ja intuitioiden perusteella. Katsotaan mitä ultra sanoo 25.2. Vähän ahdistaa odotella sinne asti, alkais nyt ees liikkeet selkeästi tuntua. Muutamana iltana jotain muljahtelua, mutta ei semmosta selkeää, mitä liikkeiksi uskaltaisin sanoa enkä kuvitelmiksi. 

Menkkajomotukset on jääneet taa (mikä myös vähän huolestuttaa, että eikö se kohtu enää kasvakaan), mut repäisykivut jatkuu ja semmonen ihana lonkkajomotus mistä muutkin tuolla foorumilla puhuu. Tuntuu, että menee pylly jumiin tosta vasemmalta puolelta. Kai se liittyy siihen et se vauva painaa/potkii jotain hermoa tai selkää. Lämpöpussi pitäisi ottaa jo kokeiluun.

Kävin tänään vapaapäivän iloksi kampaajalla ottamassa raitoja tukkaan. Vaalennusaineet on googlauksen perusteella turvallisempia kuin puna- ja mustapigmenttejä sisältävät. Ja pyysin varuiksi, ettei laittaisi ihan päänahkaan asti. Tuskin yhdestä kerrasta vaaraa on, kun en nyt ihan kauhean usein kuitenkaan tukkaa värjää. :)

Pelkoa ja väsymystä, 17+5

Huomenna vika työharjoittelupäivä! Sit sanon heipat klo 06 heräämisille ja nukun piiiiitkäät päiväunet, kun ei tartte unirytmistä niin välittää. Kouluun ehtii herätä tuntia myöhemminkin ja välissä on vielä muutama vapaapäivä. Väsymys alkaa olla sitä luokkaa, että itseni lisäksi kärsii taatusti masuvauva ja mies. Onneksi kohta helpottaa. :)

Oon ensisynnyttäjänä keksiny uuden huolen itselleni. Mistä tietää, ettei lapsivettä tihku vessassa käydessä?  Mie jotenkin kammoan vieläkin ajatusta keskenmenosta, vaikka virallinen huoliraja onkin jo takana. Huomaan murehtivani sitä jos nyt ei joka vessareissulla niin jokatoisella, vaikka rv9 jälkeen ei oo enää vuotoja tullutkaan. Avauduin tästä eräässä keskustelussa ja minun käskettiin vaan kohdata tuo ajatus, että mitä sitten jos niin tapahtuisi. Ahdistuin asiasta kyllä vaan enemmän, kun siitä keskusteltiin... "Oot vielä niin nuori (27) ja sit yrittäisitte uudestaan ja ei kai se nyt niin paha ois sukulaisillekaan kertoa. Saisit sitten lohdutusta!" PRKL! Sil ei kenen kanssa 'joudun' näistä puhumaan, niin varmana oo omia lapsia, kun se ei tajua miten paljon tätä masuvauvaa voi jo rakastaa ja odottaa!

En myöskään pysty kuuntelemaan sitä "Me ollaan" -kappaletta, missä lauletaan että me ollaan keskenmenoja. Radiokanava vaihtuu heti, kun tuo kappale alkaa...

! Laitoin eilen fb:seen kuvan vinkkinä tutuille. Kuvatekstinä oli: ei taida Activia auttaa... Tänään jo 40 kommenttia ja 40 tykkäystä. Yllätyin oikeastaan miten paljon kaverit onnittelee ja hehkuttaa tätä..