Mies tuli viime yönä puol yks töistä kotiin, kävin herätessäni vessassa ja huomasin että mitä ihmettä, paperiin tulee verta! Koko yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja pyöriskellessä, ja aamulla ilmoitin harjoitteluun, että tulen vasta iltapäiväksi.
Hetken aikaa pähkäiltyäni soitin myös tk:lle, kun lueskelin netistä, että alkuraskauden verenvuoto on täysin normaalia, mutta sen syy pitäisi joka kerta selvittää. Sain päivystysajan lääkärille 12:40, joten harjoitteluun ei tartte tänään kyllä lähteä.
Heillä ei kuulemma terveyskeskuksella ultraa ole, mutta tarvittaessa lähettävät sitten eteenpäin. Siihen saakka ei siis voi taas kuin odotella, että alkaako uudestaan vai missä mennään.
--
Istuttiin yhteensä 3 tuntia odottelemassa aikoja, mutta kyllä kannatti!
Tk:lla ohjattiin suoraan gynelle, eivät päivystävät lääkärit alkaneet ronklata, onneksi. Gyne sitten teki tutkimuksen ja sen jälkeen lähetteen keskussairaalaan ensiapuun ja eikun sit sinne, kamalan jännityksen ja paniikin kera. Sieltä ohjattiin gynen polille ja tunnin odotuksen jälkeen päästiin ultraan. Mies tässä vaiheessa tuskaili neljältä alkavan koulunsa kanssa ja vannotin, että kun sisään päästää niin siinä ei kauaa mene.
Ensin pieni kysely ja sit ultra. Tk:n gyne laski viikoiksi 9+5, mutta niin pitkällä ei voida mitenkään olla noiden negatestien takia. Polilla ultrassa viikoiksi varmistuikin 6+6 tai 7+2, eli jotain tuolla välillä. Alkiolla mittaa 1,07cm!
Ja mikä ihaninta, nähtiin se pieni sydämen syke ja saatiin kuva kotiin! Ja minä sain käskyn ottaa rennommin ja rauhallisemmin :D
Ehkä tästä nyt osaa rauhottuakin kun näki, että pienellä on kaikki hyvin. Polin lääkäri myös vakuutti, että pienet alkiot on niin sitkeitä, että kestää kyllä melkoisiakin vuotoja. Vuotolähdettä ei löytynyt, mutta ruskuaispussista meidän masuasukki oli jo raaskinut luopua, se näkyy kuvassakin, mitä lääkäri piti hyvänä merkkinä.
Nyt seuraavaksi ruokaa, olot on melkoiset kun aamupalan jälkeen on syönyt vaan mandariinin ja yöunet oli mitä oli. Huh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti