Joulukortteja

Posti toi tänään ensimmäiset joulukortit. Ripustettiin ne pyykkipojilla roikkumaan keittiön suurten ovien yläpuolelle. Ensimmäinen pala joulua ehkä, vaikka aloitinkin aamuni sanomalla: "Joulu tulee tänä vuonna liian aikaisin." Ei minulla ole vielä ollut yhtään joulumieltä, vaikka lahjatkin on jo ostettu. Paitsi että korteissa oli nättejä sanoja, ystävien terveisiä, niissä oli myös kauniita kuvia. Visuaalisesti korteilla on paljon annettavaa. Joulukorttien, niinkun yleisesti muittenkin postikorttien aiheet ovat aina heijastaneet monenlaisia ympäristön tapahtumia ja kohteita. Ja niistä välittyvät ajalliset ja alueelliset kulttuurierot. "Joulunviettopaikka näyttää olevan korteissa mieluummin metsän keskellä oleva punainen mökki ilman sähköjä, kuin moderni keskuslämmitteinen kerrostalo. Joulukorteissa ei näy ylimääräisiä teknisiä vempaimia." kertoo nettilähde. Onko toiveidemme joulu edelleen takkatulen lämpöinen? Onko omituista, ettei korteissa näy nykyjoulumme kaupallisuus? Mitä sinä viestit joulukorteillasi, tai millaisia aiheita sinun korteissasi löytyy? (Lähde: Verkkouutiset)

"Musta tulee kuuluisa!"

"Verilöylyn syy: Ampuja halusi kuuluisaksi." Uutisotsikko Iltasanomissa 6.12.2007. Kahdeksan ihmistä ja itsensä Omahan kaupungissa Nebraskassa surmannut nuori mies hehkuttaa itsemurhaviestissään, että nyt minusta tulee kuuluisa! Minä jätän tässä tietoisesti herran nimen mainitsematta. Se siitä julkisuudesta. Edellisen merkinnän huomionhakuisuus-motiiviin viitaten tämä tuntuu pisteeltä i:n päälle. Minua suorastaan suututti eilen kuulla itsenäisyyspäivän paraatin puheessa puhuttavan vielä Jokelan tragediasta, siitä kuinka kansakuntaamme tapahtunut jätti syvät arvet. Jättihän se varmasti, en minä sitä vähättele. Sotia kokenut maamme kohahtaa jokaisesta ampumavälikohtauksesta ja jotain olisi varmaan vialla, ellei näin olisi. Rajansa kuitenkin kaikella. Myös median mässäilyllä joukkoitsemurhista.