30 marraskuuta 2010

Eka neuvola

Meillä oli tänään eka neuvola ja koitan nyt tuota masun turvotusta alkaa laskea maitohappobakteerein. Ja lääkäriaikaa se mietti, että laittaako vaiko eikö, kun siellä varhaisraskauden ultrassa jo jouduttiin viime viikolla sen vuodon takia käymään.

Ennen lääkärineuvolaa meillä on kuitenkin np-ultra 21.12. Sen pitäisi olla viikolla 11, mikä onkin sit seuraava hyvä kysymys. Kuukautisista laskettuna ois tänään th:n määrittämä kesto 10+5 ja sit taas sen ultran mukainen kesto ois 8+1. Koska taustalla on kierron normikohdassa muutama negatiivinen testi, niin ei lähtenyt nyt arpomaan laskettua aikaakaan. Äitiyskorttiin kirjoitti 23.6. (mikä on siis miun mielestä reilusti liian aikaisin).

Pikkasen jännittää, että onko murulla kaikki hyvin, kun koot ei täsmää, mutta ei kuulemma pidä huolehtia. Ovis on sit vaan ollut myöhemmin.

hB oli muuten 125 (jee) ja paineet 108/70, et ei ihme et välillä viskoo...

Terkkaritäti sit pokkana kirjoitteli miun korttiin painoksi 73,3 ja jouduin sanomaan et se vaaka kyllä näytti 63,3... :D Muutaman muunkin korjauksen jouduin pyytämään, kun kirjoitti jotain ihan muuta kuin piti, muuten ihan mukava täti (joka muuten alkoi yskiä heti kun mentiin ja sanoi ettei tartu, talossa vaan on hometta...).

Kamala kasa brosyyrejä saatiin mukaan ja jokin dvd, ja purkkeja pissatestiä varten ja lähetteet np-ultraan ja verikokeeseen. Ja koska miulla on jatkuva jano, niin miettii, pitääkö sokerirasitus tehdä jo aiemmin, kun normaalisti. Millä tän kaiken muistaa?

Pikkuhiljaa alkaa itse oivaltaa et tässä tosiaan odotellaan vauvaa. Luulisin et se ois siinä ultrassa valjennut, mut eih :D Ehkä sit oon niitä jotka tajuaa vast synnyttäessään :D

23 marraskuuta 2010

Vähän turhan jännää touhua.

Mies tuli viime yönä puol yks töistä kotiin, kävin herätessäni vessassa ja huomasin että mitä ihmettä, paperiin tulee verta! Koko yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja pyöriskellessä, ja aamulla ilmoitin harjoitteluun, että tulen vasta iltapäiväksi.

Hetken aikaa pähkäiltyäni soitin myös tk:lle, kun lueskelin netistä, että alkuraskauden verenvuoto on täysin normaalia, mutta sen syy pitäisi joka kerta selvittää. Sain päivystysajan lääkärille 12:40, joten harjoitteluun ei tartte tänään kyllä lähteä.

Heillä ei kuulemma terveyskeskuksella ultraa ole, mutta tarvittaessa lähettävät sitten eteenpäin. Siihen saakka ei siis voi taas kuin odotella, että alkaako uudestaan vai missä mennään.

--

Istuttiin yhteensä 3 tuntia odottelemassa aikoja, mutta kyllä kannatti!

Tk:lla ohjattiin suoraan gynelle, eivät päivystävät lääkärit alkaneet ronklata, onneksi. Gyne sitten teki tutkimuksen ja sen jälkeen lähetteen keskussairaalaan ensiapuun ja eikun sit sinne, kamalan jännityksen ja paniikin kera. Sieltä ohjattiin gynen polille ja tunnin odotuksen jälkeen päästiin ultraan. Mies tässä vaiheessa tuskaili neljältä alkavan koulunsa kanssa ja vannotin, että kun sisään päästää niin siinä ei kauaa mene.

Ensin pieni kysely ja sit ultra. Tk:n gyne laski viikoiksi 9+5, mutta niin pitkällä ei voida mitenkään olla noiden negatestien takia. Polilla ultrassa viikoiksi varmistuikin 6+6 tai 7+2, eli jotain tuolla välillä. Alkiolla mittaa 1,07cm!

Ja mikä ihaninta, nähtiin se pieni sydämen syke ja saatiin kuva kotiin! Ja minä sain käskyn ottaa rennommin ja rauhallisemmin :D

Ehkä tästä nyt osaa rauhottuakin kun näki, että pienellä on kaikki hyvin. Polin lääkäri myös vakuutti, että pienet alkiot on niin sitkeitä, että kestää kyllä melkoisiakin vuotoja. Vuotolähdettä ei löytynyt, mutta ruskuaispussista meidän masuasukki oli jo raaskinut luopua, se näkyy kuvassakin, mitä lääkäri piti hyvänä merkkinä.

Nyt seuraavaksi ruokaa, olot on melkoiset kun aamupalan jälkeen on syönyt vaan mandariinin ja yöunet oli mitä oli. Huh.

22 marraskuuta 2010

Annika Eklund – Niin pieni

Säv. Antti Kleemola
San. Eija Hinkkala

Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kiedon ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Tarvitset mua vielä monta vuotta turvaksesi, herkkää kasvamistas vaalimaan. Sä oot vasta taimi, hento pieni taimi, jolle toivon vahva varsi versoaa.

Rakastavat kädet, rakastavan sydämen, kieron ympärilles silloinkin kun luonas ole en.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

Värität mun unen, ajatuksen jokaisen hellyydellä, joka antaa voimaa halki kaipauksen.

Niin pieni, mutta maailman vahvin on sun luottamus. Niin pieni, mutta voimallisin on sun rakkaus. Niin pieni, mutta maailman lujin on sun kosketus. Niin pieni, mutta suuri, etten tiedä suurempaa.

21 marraskuuta 2010

Eipä tartte arpoa sen kertomisen kanssa...

Puhelin soi torstai-iltana: "Eiks niin et oot ollu flunssassa ja syöny luontaistuotteita? Eiks niin et kirjottelet vauva-foorumilla ja oot raskaana?"

Omaa  tyhmyyttäni kun kirjoittelin normaalilla nimimerkilläni avoimella foorumilla, joten seurauksena pistin nimimerkin vaihtoon ja perustimme suljetun ryhmän keskustelua varten.

Ärsyttää pikkasen, että jos saa tommosta selville, niin miksei voi pitää suutaan kiinni. Meidän asiahan tämä on, kerrotaan sitten kun halutaan kertoa. :( Etenkin, kun soittaja foorumia lukeneena myös samalla tiesi, kuinka alussa ja riskirajoilla kaikki vielä on.

Tämän jälkeen meidän oli kerrottava jo monelle muullekin, jotta kaikki asianomaiset saivat tiedon yhtäaikaa... Omasta mielestäni sekä aivan liian aikaisin, että aivan liian myöhään. Kuitenkin, lopulta hyvä kun tuli ilmi.

20 marraskuuta 2010

Toivo elää

Aamupahoinvointi alkoi eilen aamulla, heräsin 5:15 pissalle, meinasin pyörtyä matkalle ja päädyin kuorimaan omenaa... Täksi aamuksi osasin jo illalla kuoria ompun valmiiksi sängyn viereen. Ei silti, nautin tästä, sillä antaa taas toivoa. Alaselkä on myös uskomattoman kipeä. Arvelinkin sen alkavan jossain vaiheessa, ruumiinrakenteeni tuntien.

18 marraskuuta 2010

Epätietoisuus pikkuruisesta

Aika ihanaa kun sai sentin kokoiselta masuvauvalta toivottaa isoisänpäivänonnittelut ;)

Muuten tää on lähinnä kamalaa! Palelua, väsymystä ja finnejä on enemmän kuin murrosiässä!

Lisäksi toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen tarkkailun loppuvan positiiviseen testiin...). Toisinaan vielä palelu vaihtuu siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä vaihtuu välillä siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin. Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?

Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.

Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.

12 marraskuuta 2010

Neuvola-aika varattuna!

Työharjoittelupäivästä kuin sumussa selvinneenä ajoin tärisevin käsin töihin. Piti pysähtyä ostamaan eväitä K-superista ja neuvolan puhelintunti sattui sopivasti parkkipaikalla ollessani. Istuin kuskin paikalla, näppäilin kalenteriin kirjatut numerot puhelimeen ja soitin. Esittelin itseni ja ensimmäistä kertaa eläissäni lausuin ääneen ne sanat: "Mie oon raskaana." Tärisin, jännitin, ihmettelin, nautin uudesta tunteesta ja olin pyörällä päästäni. Täti sanoi, että joo'o, se voi olla veritestissäkin paristakin päivästä kiinni. Että testinegasta parin päivän päästä onkin voinut olla jo plussa (AJATELKAA!) ja sen mukaan laski kai nyt sitten viikkoja (tai tuon cb:n digin, en ihan ymmärtänyt). Jotakuinkin viikolla 6 mennään siis nyt, neuvolaan 30.11. ja sitten sieltä saa ohjeet ultran varaamiseen.

Sitä ennen, viikkoja voi siis vain arvailla...

Muita oireita ei oikein edelleenkään, jatkuvaa palelua (!!), väsymystä ja nälkä on parin tunnin välein. Pakko siis pistellä koko ajan jotain suuhun, oi ja voi sentään. Yritän pysyä satsumissa, ettei kilot kertyisi heti alkuun... Ja hei! Jano on yksi. Aika harvoin on jano, ja nyt on viikon ajan ollut harva se hetki. 

Tämä on yhä aikamoisen epätodellista. Mies uskoi vasta aamulla nykytekniikkaa ja tv:stä tuttua digitestiä :D (noh, miehet...) Itse en tiedä, koska tässä uskoo. Neuvolatäti kysyi puhelimessa vointia ja osasin sanoa vaan, että masu tuntuu hassulta. Ehkä sitä uskoo sitten, kun sunnuntaina molempien isät saa hyvät isoisänpäivän toivotukset masuasukilta! :D

Siitäkin on vähän kinasteltu, että kenelle kerrotaan ja koska kerrotaan. Itse haluaisin kailottaa koko maailmalle, että meille tulee vauva, ja mies muistuttaa, että olen joskus kesällä sanonut että sitten saa kertoa, kun on eka kolmannes ohi. Voi olla, että olen sanonutkin, mutta saa kai sitä nyt nainen mieltään muuttaa? ;)

11 marraskuuta 2010

Yhdestä viivasta kaksi ja kahdesta ihmisestä kolme.

Tästä on hyvä aloittaa uusi aikakausi blogissa. Taustatarina otsikolle ja eräälle keskiviikkoaamuiselle matikantunnille, kun meidän laskuissamme 1+1 muuttui kolmeksi.

Kiertopäivä 55, kyllä. Ei enempää eikä vähempää. 10.11.2010.
Toivo muutti meille tänä aamuna, ihan yks kaks puun takaa! Kaksi päivää armottomasta väsymyksestä ja palelusta kärsineenä ajattelin eilen illalla, että teenpä huvikseni ovistestin tänä aamuna. Ja mitämitä! Samantien siihen pamahtikin tosi tumman violetti viiva!! Siis tummin mitä oon ikinä noihin saanut (no se ei oo paljon, kun niissä on näkynyt koko ajan haaleaa viivaa kp12 lähtien). Mutta, kun se on ensimmäistä kertaa tummempi kuin se kontrolliviiva?! Minkäänsortin ovistuntemuksia ei ole (joskaan en aiemminkaan ole ollut niistä varma), joten taidan lähteä tänään testiostoksille ja aikaistaa maanantaiksi suunniteltua testaamista jo huomiselle. Nyt peukut ja varpaat pystyyn ja rukoukset matkaan!

Sitä vaan toivoo, ettei nyt taas innostuisi vaan turhasta. Takana on tarpeeksi monta negatiivista raskaustestiä, tarpeeksi monta pettymystä ja tarpeeksi monta epätoivon tunnetta. Olen onnekseni löytänyt vertaistuen foorumilta. Toiset samassa tilanteessa olevat osaavat antaa parhaat tsempitykset, ymmärtävät parhaiten asian laidan. Tosin olen huomannut, että kärsimättömyys lienee meidän kaikkien foorumilaisten yhteinen ongelma, muuten varmaan lepposasti puuhailtaiskin vauvoja omissa oloissamme huolia ja murheita vailla. On helppo lohduttaa kaveria, ettei hän ole asian kanssa yksin, sillä ainakin täällä asuu toinen samanlainen kaikki-heti-mulle-nyt -nainen!

Kiertopäivä 56, 11.11.2010.
Eli siis, eilen ovistestiin vahva plussa. Ja siitä ilahtuneena (kuulemma siinä vaiheessa kaks vaihtoehtoa: joko ovis tai raskaana / kumpi vaan olisikaan, niin iloitahan tässä voisi) marssin miehen kanssa eilen apteekkiin testiostoksille.

Aamusta silmät ristissä vessaan apteekin oman testin kanssa ja samantienhän siihen piirtyi kaksi vahvaa viivaa, tarvinnut edes odotella! Tämä ihanainen ei oo ees mikään haamu vaan kontrolliviivaa selvästi vahvempi! (On siis tullut todistettua, että vaikka kp33 on veritestikin ollut nega niin kp56 on mahkuja saada kotitestillä plussa!) Olen jostain lukenut lauseen, että eikö ole omituista, että maailmamme mullistavin uutinen luetaan vessassa?

Itkuhan siinä sit tuli. :') Mieskin on vielä pyörällä päästään.Vähän on vielä epäuskoinen olo. Kp31 ja kp33 negat kotona, kp33 veritesti nega ja nyt kp56 kotitestiin vahva plussa!!
Naisen kropassa siis mikä vaan on näemmä mahdollista. Viikoista ei mitään havaintoa, kun oviksesta ei tietoakaan :D Teen huomenna aamusta cb:n digin, joka on odotellut laatikossa heinäkuusta. Teen sen nähdäkseni vähän suuntaa viikoille ja sen jälkeen soitto neuvolaan!

Ah ja ihanaa!

Vähän jänskää kuitenki, kun sillon kp36 join suoraan sanottuna lähemmäs pään täyteen kun ***utti nuo negat ja seuraavan viikon käytin luontaistuotettaita flunssanhoitoon. Toivottavasti masussa on kaikki ok!