Energiaa ja voimaa arkeen!

Kävin eilen kuuntelemassa Paula Heinosen "Voitko hyvin? Energiaa ja voimaa arkeen." luentoa.

Päällimmäisenä jäi mieleen kaksi asiaa: a) Sattumaa ei ole ja b) älä usko, jos lääkäri sanoo että seuraillaan.

Sattumaa ei ole, koska kaikki tapahtuu jostakin syystä. Ja lääkäri voi sanoa vaivaan jos toiseen, että katsotaan vähän eteenpäin ja kuulostellaan. Silloin pitää toimia ja olla uskomatta. Vaatia hoitoa ja marssia tarvittaessa funktionaalisen lääketieteen tohtorin tykö.

No onhan se nainen kävelevä mainos, toisaalta guru, ihanan innostunut, tietää mistä puhuu, mutta myös taitaa ne kikat, joilla jallittaa kuulijansa. Puhuu paljon asiaa, mutta myös koukuttaa. Ei sillä, tarkoitus on hyvä, joten menkööt tämän kerran. Sillä hei haloo maailma, on vihdoin aika herätä. Syömme lääkkeitä turhaan! Kipulääkkeet, närästyslääkkeet, masennuslääkkeet, betasalpaajat, allergialääkkeet... Ja auttaako ne? Tästä Paula eilen puhui: Ei. Ne ei auta, mutta kappas kuinka sattuikaan, kaiken a ja o on se mitä syömme.

Voiko se muka olla näin helppoa? Parantaa sairauksia, terveyttä ja hyvinvointia?

Loogisesti, voi. Käytännössä kaikki ravintomme kulkee suun kautta. Sillä on väliä mitä syömme, sillä kumoamme ruokaa ja juomaa kurkusta alas paitsi nautinnon halusta, myös elimistön rakennus- ja polttoaineeksi. Sillä on väliä mitä syömme, sillä siitä mm. aivomme ja maksamme ammentavat tarvikkeensa.

Lyhyesti.

• Syö antioksidantteja, etenkin jos pudotat painoa! Älä pudota painoa liian nopeasti, esim. 25kg vuoden sisään on liikaa! Myrkyt lähtevät liikkeelle ja tulet todella huonovointiseksi. Antioksidantit (esim. mustikassa paljon, vihreä tee, kylmäpuristetut öljyt, kaalit, kuidut) sitovat ja neutraloivat näitä myrkkyjä.
• Syö reilusti D-vitamiinia (50 μg tai jopa 100 talvisaikaan, kesällä ei tartte, jos on 15min päivässä klo 12-14 välillä ulkona). D-vitamiini on vitamiinihormoni ja sen puute aiheuttaa mm. talvimasennusta ja kevätväsymystä. 
• C-vitamiinia aina stressitilanteissa; puskuroidussa tai luonnollisessa muodossa, sillä se imeytyy ja kestää elimistössä.
• Unohtakaa margariinit. Paras levite syntyy itse: Voita 100g, ruokaöljyä 1dl ja vettä 1dl. Ohje esim. täältä.
• Käyttäkää extra virgin öljyjä: oliivi, rypsi, avokado, sesam ja lasipullossa!
• Tarkistakaa, ettei leivässä lue sisällyksessä lisättyä gluteiinia 
• Omega 3 ja 6 tasapainossa 
• Ravinto ja mieli ovat yhteydessä. Huolehdi foolihaposta ja B12-vitamiinista 
• ... Niin ja elämästä pitää nauttia nyt!

Kannattaa ehkä myös punnita pitäiskö vaihtaa hiusväri luomuun. Sillä tummat hiusvärit voi tappaa. Ne kerääntyy elimistöön, eikä koskaan voi tietää milloin raja tulee vastaan. Samoin huulipunat kannattaa vaihtaa luonnonkosmetiikkaan. Ellet halua syödessä ja juodessa nieleskellä samalla lyijyä, kadmiumia ja muita ympäristömyrkkyjä... Sinnehän ne huulipunat joutuu, ruuan mukana elimistöön. Puikko kerrallaan... Nam.

Koskaan ei hei ole liian myöhäistä. Kaiken voi korjata. Tämän opin eilen: Suolisto uudistuu viiden päivän välein, joten nyt vaan niskasta kiinni ja elintapojen kimppuun. Sillä voi nimittäin voittaa parhaimmillaan vuosia jopa vuosikymmeniä elinaikaa! Aika hyvät arpajaiset vai mitä?

Lähde: Paula Heinonen, Imatra 24.4.2012

Be the change you want to see.

Muutos. Sitä tässä on yritetty, odotettu ja valmisteltu. Siellä sun täällä. Ketjureaktiona.

Vauva-arki. Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen alan päästä jyvälle tästä elämästä. Ensimmäisiä kertoja useampaan kuukauteen; minä nautin vanhemmuudesta! Minusta on hienoa, että minulla on lapsi! Ikioma vauva, jonka saan kasvattaa juuri niinkuin haluan. Jota saan sylitellä niin paljon kuin haluan. Tai hän haluaa; mitä hän ei useimmiten halua, kun minä haluan. Ja minä en halua, kun hän haluaa... Edelleen on päiviä, kun illalla hammaspesulla leukaluun kivistyksen asteesta päättelee, että päivä ei ole ollut helpoimmasta päästä. Ihan pohjanoteerauksia ei enää sentäs tule. En itke enää päivittäin, edes viikottain. (Toim.Huom. Oisko tästä jo voinut päätellä pikkusen aiemmin, ettei vanhemmuuteen kuulu pelkät surun kyyneleet...?). 

Apu ja oma-arvo. Minä en jää enää yksin. Ymmärrän, että vauvani vaatii muita enemmän. Ymmärrän, että tämänikäistä voi jo ohjata ja kasvattaa. Kaikkea ei tarvitse ottaa vastaan ajatuksella; se on vauva, ei se sitä tahallaan tee. Avaan suuni, kerron tarvitsevani aikaa ja rauhaa. Valvon, kun muut nukkuvat (vaikka univelkani lienee makkarissa tälläkin hetkellä tuhisevia ukkojani syvempää). Olen olemassa itseäni varten. Tämä on minun elämäni! Minun päätökseni, minun toiveeni, minun ratkaisuni, minun unelmani. Miksi annan muiden kävellä taas ylitseni, vaikka vannoin vuosia takaperin ettei niin tapahdu enää ikinä, ei koskaan? Tänään avasin suuni, ja ilmoitin että en aio olla enää yhtä kiltti. Minullakin on tarpeita, vaatimuksia, pikaisia toimia vaativia tehtäviä. Hyvä esimerkki: mielestäni laskujen maksu ei ole prioriteetti yksi kotiin tultaessa, vaan sen voi hoitaa jälkikasvun vedellessä hirsiä. Ei voi, kun unohtuu. --> Korvan taakse.

Parisuhde. Yhdeksän kuukauden hammasten kiristely vaatii veronsa. Jos pahaa oloa ei pura lapseen, sen purkaa puolisoon. Hei, minne se kuuluisi kadottaa? Mihin muut äidit purkavat vihan, katkeruuden, kiukun, epäoikeudenmukaisuuden, ahdistuksen ja pelon? Tämä voi tuntua tyhmältä kysymykseltä, mutta ei ole. Minulla on rajoittunut kyky käsitellä negatiivisia tunteita, kaipaan vinkkejä! Ipanan ensimmäisen elinkuukauden aikana teimme pyhän sopimuksen olla eroamatta vauvavuoden aikana, tuli vastaan IHAN mitä vaan. Olemme heränneet todellisuuteen. Vuodesta on kolme neljännestä käytetty. On aika tehdä jotain, jotta olemme yhdessä vielä ne seuraavatkin kvartaalit. Parisuhde vaatii työtä. Käytämme lauantaina kummioption. Lapsi yökylään, äiti ja isä leffaan ja syömään.

PS. Iholla sarja tarjosi tänään (jaksossa 7; olen _vähän_ jäljessä) piiloviestin makuuhuoneen seinältä: Be the change you want to see. Pikagoogletus kertoi sen alkuperäksi Gandhin ja sen jatkuvan vielä ...in the world. Minulle riittää tämä hetki: koti, perhe, lapsi ja itseni. Siitähän se muutos lähtee, itsestä. Kun muutut itse, on muiden pakko muuttua mukana. Welcome aboard.

(EDIT: Edellisestä pohjanoteerauksesta on aikaa peräti 20 päivää. Vau mitä vuoristorataa. Toki väliin mahtui viikon etelänloma. Lienemmekö olleet äiti ja lapsi loman tarpeessa, kun kumpaakin on kiukuttanut reissun jälkeen hitusen vähemmän?)