Rajansa kaikessa

Mikä meidän mediaamme vaivaa? Ensin Jokelan uutisointi sössitään mennen tullen ja sitten Harri Ollin kaltaisia ihmisiä kiusataan kohtuuttomasti. Ohitin alunperin koko hiihtoliiton säädön olan kohautuksella. Ajattelin, että näitä nyt sattuu. Ja nauroin, kun netissä luki, että Nykänen lähettää Ollille terveisiä. Tänään törmäsin Facebookissa yhteisöön nimeltä: "Harri Olli takaisin maajoukkueeseen". Katsoin yhteisöön postatun videon, ja mietin, että voi hitto, että ihmisiltä puuttuu tilannetaju, yksityisyyden kunnioittaminen ja ylipäänsä kohtuullisuus. Jokainen videon katsova huomaa, kuinka tukala tilanne Harri Ollille on. Jos ihminen sanoo sadasti, että "Ei, en halua kommentoida". Niin mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Kaksikirjaiminen sana "Ei" tuntuu olevan medialle tuntematon käsite. Kyllä minä ymmärrän, että olisi kivaa kuulla Harri Ollin omat kommentit, eikä vain sieltä täältä lausuttuja huhupuheita, mutta HALOO! Voi myös seurata ihmisten tunteita, eikä vain juosta perässä mikrofoonin kanssa ja ilkkua, että "Eikö ole kivaa, että me osallistutaan sinun harjoituksiin?" kun toinen lähtee juoksemaan karkuun. Minusta on aivan sama, onko Harri Olli juonut alkoholia mm-kisoissa, tai mitä hän yksityishenkilönä nyt sitten tekeekään. Ei minua kiinnosta, saako hän jatkaa maajoukkueessa. Mutta voi, että minua jurppii, ettei ihmisten yksityisyyttä voida kunnioittaa enää piirun vertaa! Journalistiikka on viihdyttävää, ja iltapäivälehtien tehtävä on kaivaa esiin lööppejä, mutta sanokaa minun sanoneen, tuo kääntyy pian lehtiä itseään vastaan, kun sympatiat ovatkin kohteiden, eivät levittäjien puolella.