Partio ja politiikka

Pieni yhteiskunnallinen partiolainen herää partiojohtaja.fi -verkkolehden keskustelutulvaan. Ainon pääkirjoitus "Tekopyhyyden univormu" on herättänyt vihdoin kauan kaivattua keskustelua. Lehden tilanteesta tietoisena ja lukijapulaa itsekin pohtineena oivallan tahallisen provosoinnin pääkirjoituksen takaa. Tiedän, että sanavalinnat on osaltaan valittu ärsyttämään. Nauran kommenttien sisällölle, kuinka tekstin voikaan ymmärtää niin monella tapaa. Itse seison soihtukulkueessa ylpeänä isänmaastani, kannan siniristilippuamme paraatin kärjessä ja toivon, että myös tulevat sukupolvet saavat kantaa sitä EU:n liittovaltiolipun sijaan. Isovanhempamme ovat tehneet suuren työn. Kunnioitan myös Mannerheimia, mutta tunnustan, että tunnen Suomen historiaa liian vähän kommentoidakseni asiaa laajemmin (kiitos kalvosulkeisia harrastaneen yläasteen historian opettajani, joka tappoi kaiken innostuksen ko. aihetta kohtaan). Vaikka partio on liikkeenä puoluepoliittisesti sitoutumaton, on jokaisen aikuisen univormun alla kuitenkin oma poliittinen ajatusmaailmansa. Toiset meistä kannattavat pakkoruotsia, toiset ovat ylpeitä historiastaan, toiset kannattavat verokevennyksiä, toiset eivät kuulu kirkkoon. Yhtäkaikki, leirikirkossa voi laulaa Samasta taivaasta ja samasta maasta, voi istua hiljaa ja kuunnella kun muut laulavat tai voi olla osallistumatta. Yhtäkaikki, uskon, että jokainen meistä voi partiossa saada kasvisruokaa, kumartaa rukoushetken aikana tai olla menemättä Mannerheimin patsaan juurelle. Sitoutumattomuus tarkoittaa mahdollisuuksien antamista. Sallivuutta ja ymmärrystä muita kohtaan. Kun tuon otsikon mukaisen "tekopyhän univormun" pukee niskaan, on syytä antaa sen verran periksi, että unohtaa puoluerajat ja antaa mielipiteiden vapauden. +++Myös hämmästyin! Järjestön puheenjohtaja Antti Tapanila on kirjoittanut kommenttiin partiojohtaja.fi -lehden olevan "sitä julkaisevasta järjestöstä riippumaton julkaisu, jonka sisällöstä päätoimittaja vastaa." Itse toisen järjestölehden päätoimittajana tiedostan päätoimittajan vastuun, en itse edes kuvittele pääkirjoituksen vastaavan Suomen Partiolaisten yleistä linjaa. Mutta hei haloo? Jossei kyseessä ole järjestölehti, niin mikä?

Sisko.

Sain eilen huomaamatta, ehdottoman ein jälkeen siskon. Valitin mahdottomasta sukulaisesta Kaisalle (josset tiedä, voit aina kysyä.). Kaisa kysyi oliko minulla siskoa. Vastasin: "Ei." Ja sain kuulla, että minulla on sisarussuhde tähän mahdottomaan sukulaiseen. Hypähdin tuolilla, mielessäni nauroin ja mietin, että ehdottomasti ei, kuinka joku, jota niin armottomasti tällä hetkellä kavahdan, voisi olla siskoni! Kuinka joku jota kohtaan tunnen melkein vihaa, voisi olla minun siskoni? Annoin ajatukselle mahdollisuuden. Sulattelin sitä hetken, kuuntelin Kaisan tulkintaa minun ja mahdottoman sukulaisen suhteesta. Siitä, miten pikkusisko vie isosiskon paikan tämän vaihtaessa maisemaa. Siitä kuinka huolehdin salaa tästä siskostani, niin että sydämmeni meinaa pakahtua. Kuinka yhdessä on tehty sitä ja tätä. Ja kuinka lopulta vain sisariaan kohtaan voi tuntea niin puhdasta vihaa. Siinä missä puhdasta rakkauttakin. Vau, olen siis tuntenut vihaa, ajattelen nyt. Kun kaikki aiemmat tunteet tätä ihmistä kohtaan ovat haihtuneet ilmaan ja vaihtuneet hämmentävään tunteeseen. Istuin nojatuolissa pyörällä päästäni, halasin polvet syliin ja ajauduin ajatustenvirtaan. Vau, minulla on sisko. Se, mitä olen niin monesti toivonut. Odotan seuraavaa tapaamistamme.

Siedätyshoidosta apua?

Olen ongelman edessä. Minulla on suvussa "kaveri", jonka kanssa minulla on aiemmin ollut jopa ystävyyssuhde. Olen yrittänyt viime aikoina vain tulla toimeen hänen kanssaan, mutta tämän tytön puheista kuultaa totuus, ettei hän pidä minusta. Olen rivien välistä lukevinani, kuinka hän ennemmin valitsee kaveriporukkansa kuin minut. Meille tullessaan hän on vaitonainen. Käyttäytyy minua kohtaan omituisesti ja syyttää muita siitä, miten he kohtelevat toisia, vaikka ehkä itse pitäisi katsoa peiliin. Pitääkö kaikkien sukulaisten kanssa tulla toimeen? Ja niin! Koulussa käskettiin pohtimaan ketä seuraavista ei haluaisi oman lapsensa luokalle: mustalainen, kuuro, sokea, kehitysvammainen, somali, syöpää sairastava jne... Kysyin hyvältä koulukaverilta, että mitä muuta tehtävä mittaa kuin meidän omia ennakkoluulojamme? Jenni totesi viisaasti: "Ne meidän ennakkoluulot edustaa aika kattavaa kuvaa kaikkien suomalaisten ennakkoluuloista." Hyvää mielenterveyden viikkoa ja suvaitsevaisuuden päivää!

Possunuha, nöfnöf!

Milloin oi milloin lehdistö siirtyy sensaatiohakuisesta uutisoinnista takaisin järkevään tiedottavaan toimeensa? Myönnän! Vedin herneen nenään possunuha-uutisoinnista. Ilta-Sanomien, Iltalehden ja muiden huomiohakuisten iltapäivälehtien uutisoinnissa saattaisin tämän tyylin vielä suurin piirtein sulattaa, mutta että BB-uutisointiinkin alentunut valtakunnan mediamme Helsingin Sanomat uutisoi 8-vuotiaan torniolaistytön kuolleen sikainfluenssaan, vaikka muissa uutisissa tytön on kerrottu kuolleen keuhkokuumeeseen, saa miun niskakarvat nousemaan terhakkaasti pystyyn! Tämän lisäksi toisessa uutisotsikossa HS kertoo naisen mahdollisesti halvaantuneen sikainfuenssa-rokotteesta, vaikka uutisesta käy myöhemmin ilmi, että raskaus altistaa keinoläppäpotilaat hyytymille (ja siis mahdollisesti aiheutti ko. halvaantumisen). On selvää, että pelko on ottanut vallan yhteiskunnassamme. Sitä lietsotaan joka puolelta. Ottaako rokote? Työntääkö elohopeaa suoraan suoneensa? Ollako ottamatta ja sairastaa tauti? Joka saattaa mennä ohi oireettomanakin? Entä jos sitten saakin jälkitaudin? Rokotteet loppuu! Ihmiset rähisee jonossa, tarvitaan vartijoita (!!) rokotejonoa turvaamaan! Satakunta on jo sairaalassa, kymmenisen tehohoidossa! Ja kyseessä ei ole tavallista kausi-influenssaa vakavampi sairaus, mutta sairaus, josta mediat ja lääketehtaat ovat tehneet rahasamponsa. Surullista, eikö? Ottakaa rauhallisesti, ottakaa rokote tai olkaa ottamatta, älkää vatvoko asiaa. Levätkää, peskää käsiänne, käyttäkää käsidesiä ja välttäkää koskettamasta käsillä kasvojanne. Älkää panikoiko ja pelätkö! Niinkun joku taannoin sano miulle, ei tästä elämästä kukaan ole vielä hengissä selvinnyt.

Viikon mainos!

Ainiin! Melkein unohdin, viikon paras mainos on ehdottomasti Fortumin vesisähkön nettikamppis! Aivan valloittava grafiikka, idea ja toteutus. Eksyin sinne Ilta-Sanomien sivujen kautta, koska niiden banneria ei voinu ohittaa, joskus näinkin. Jos jotain negatiivista pitää löytää, niin "peli" on selkeästi suunnattu lapsille, nuorille ja nuorille aikuisille, joista ainoastaan viimeiset päättävät taloutensa sähköstä. Ainoastaan vika slaidi (vipu on korvien välissä) on aikuisemmalle väestölle suunnattu. Ehkä tässä vaiheessa pitäisi huutaa: "Äitiiii, tuu kattomaa!". Eikä meille muuten edes oteta vesisähköä, meillä on jo norppaystävällinen tuulisähkö. Kato ite: Hyvän virran lähteellä

Petoviikko, osta taidetta!

Tunnustan! Jouduin pohtimaan tämän linkin postausta tosissaan. Ihana asia, loistava tapa toimia, ja niin hienoja kuvia.... Korkeasaaressa on 31.10 - 30.11.09 petoaiheinen sarjakuvanäyttely, johon on koottu Milla Paloniemen, Jupu Kallion, Solja Järvenpään sekä Pertti Jarlan töitä. He ovat haastaneet mukaan näyttelyyn myös omat suosikkinsa Anni Nykäsen, Tea Tauriaisen sekä Salla Vaseniuksen.

Sarjakuvapiirtäjien työt myydään marraskuussa huutonetin kautta ja varat ohjataan Korkeasaaren ystävien välityksellä petojen suojeluun!

(Löysin itse niin monta kuvaa, mitä aion ruveta huutamaan, että otan nyt tietoisen riskin jakaessani tätä tietoa.)

Niitä voi ostaa huuto.netin kautta. Lisää tapahtumasta.

Cookies!

Keittiöihme (siis not...) löysi vihdoin reseptin, joka ei aiheuta koko keittiön laajuista sotkua, onnistuu ensimmäisen kokeilukerran mukaan takuu varmasti ja on top 3 leivonnainen, minkä on koskaan onnistunut toteuttamaan (ykkössijan saa edelleen pitää se ihana minttusuklainen juustokakku).

Mutta siis, Cookies! Ihanan amerikkalaisina, ihanan sattumaisina, ihanan kosteina, mmmh!  

Cookies a'la Sara la Fountain 

225g voita 
2,5dl fariinisokeria 
2,5dl sokeria 
2tl vanilliinisokeria 
2 kananmunaa 
1,5dl kaakaojauhetta 
5dl vehnäjauhoja 
1tl ruokasoodaa 
oman maun mukaan suklaata, pähkinöitä, karkkeja tms. paloiteltuna 

Vaahdota voi ja sokeri ja sekoita joukkoon kananmunat ja vanilliinisokeri. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, kaakaojauhe ja ruokasooda ja kaada jauhoseos muun taikinan joukkoon. Sekoita suklaapalat ja/tai muut sattumat mukaan. Nostele pienehköjä kekoja leivinpaperille. (itse tein ensimmäisellä kerralla golfpallon kokoisia kekoja pellille 9 kpl ja sain aikaan pellin kokoisen cookiesin, eh.) Ne tasaantuvat lämmössä keksin mallisiksi. Paista 180°C 14-16 minuuttia.

Hyvinvointivaltiomme Suomi!

Olen saanut viime aikoina muutaman positiivisen kokemuksen hyvinvointivaltiomme toimintamallista! Olen käynyt parilla opintokäynnillä paikallisissa sosiaalialan paikoissa (esim. tärkeää syrjäytymistä ehkäisevää työtä tekevällä Laptuotteella). Minkä lisäksi kävin jokunen viikko sitten kouluterveydenhoitajalla terveystarkastuksessa. Sain terveydenhoitajalta kaksi lähetettä. Toinen jatkotutkimuksiin pitkittyneiden masuoireiden takia ja toinen kurkkulääkärille nielurisojen konsultointitsekkaukseen ja sieltä sitten nielurisaleikkaukseen. Homma eteni niin, että molemmat toimenpiteet suoritetaan tällä viikolla. Olen saanut kuulla myös lähipiiristäni kokemuksen nopeasta pääsystä päiväkirurgialle, eli en ole vain päässyt erikoiskohteluun syystä tai toisesta... Niin, että mitkä leikkausjonot? Mitkä epähuolehtivat hoitajat, jotka hoitavat vaan nopeasti potilaat kotiin? Mitkä laboratoriojonot? Mikä lääkäripula? Lisää kokemuksia luvassa leikkauksen jälkeen. Hiljenen siis suullisesti pariksi viikoksi, mutta eipä ne minulta sormia vie. Ainakaan toivottavasti. Kivaa kirjoittaa muuten kerrankin positiivisia asioita!

Maahanmuuttajien rikoksiin reagoiminen

Lähelle osunut raiskaustapaus sai taas tunteet kuohahtamaan. Keskustelu Lappeenrannassa velloo akselilla "kotiin joka ikinen neekeri" <-> "tää on taas joku provojuttu, kun ei oo todistajiakaan".

Poliisin tiedotteen voi tiivistetysti lukea Iltalehden nettiuutisesta.

Voi minun päiväni pelastaisi se, joka tekisi lakialoitteen koskien maahanmuuttajien (tuttavallisesti mamujen) tekemiä rikoksia ja niihin reagoimista. Yhteiskunnassa, josta mamut maahamme saapuvat, saa nainen huorinteosta kuolemantuomion ja mies raiskauksesta ei mitään, jos ei satu löytymään neljää miestodistajaa.

Ovatko meidän hyväksymämme rangaistukset millään tasolla rangaistuksia henkilöstä, joka tulee satakertaa karuimmista oloista?

Miksei voida toimia kuten esimerkiksi venäläisturistien ylinopeussakkojen kohdalla? Yhdet ylinopeussakot ja viisumi perutaan. Miksei voida toimia kuten aikanaan virolaisten kanssa? Opiskelemaan ja töitä tekemään tulleet jos saivat sakon mistä tahansa syystä, saivat karkoituksen kotimaahansa. Miksei maahanmuuttajia odota tuomion jälkeen tai sijasta karkoitus omaan maahansa (oli siellä sitten olot mitkä tahansa) ja porttikielto Suomeen?

Kuinka monta tilannetta katsotaan vielä läpi sormien? Missä vaiheessa joudumme naisina alistumaan vieraan kulttuurin vallattua asuinsijamme? Uskallammeko pian enää liikkua yksin, etenkään pimeällä?

Kun kulttuuri, jossa naisten asema on näkökulmastani lemmikkiäkin huonompi, valtaa meidän seutumme, minä nousen varpailleni ja toivon, että joku tekee puolestani lakialoitteen. Itse en siihen vastaiskujen pelossa uskalla ryhtyä (katsokaa, mitä meille on jo tapahtunut!!).

Ps. Hyvä kommentti lainattuna Iltalehden keskustelupalstalta (ja tarkastettuna) "No siis islamissahan raiskaukselle vaaditaan neljä miestodistajaa ja naisen todistus ei merkkaa siinä mitään. Naisen todistus otetaan huomioon vain siihen, että mikäli niitä neljää miestodistajaa ei löydy, niin nainen on todistanut syyllistyneensä huorintekoon ja hänet kivitetään hengiltä. Täten siis voidaan sanoa, että ei tälläkään raiskauksella ole silminnäkijää eikä todistajaa."

Mainonta ottaa päähän!

Voi että. Tänään minua otti kaks mainosta niin kovin päähän, että pitää ihan nyt avautua.

Case 1) "Lasten jalat ansaitsevat parasta"- Viking ulkomainos. Kuvassa laskee kaks tenavaa pulkalla ilman pipoa? Eikö lapsesi ansaitse jonkinlaista hattua päähän talvella, jos kerran jalat ansaitsee parasta? Kun on viimeiset 20 vuotta kirjaimellisesti hiki hatussa koitettu saada nuoriso käyttämään talvisin jonkinsortin päähinettä ja osa kulkee nykyään jopa kesällä pipo päässä, niin voidaanko nyt heittää kintaalla pukeutumisohjeille ja sanoa kouluun lähtevälle ekaluokkalaiselle, että "pyh, siellä mitään pipoa tarvitse vaikka pakkasta onkin kymmenen astetta. 

Case 2) Uuden sukupolven paahtoruudut! Mikä uusi sukupolvi? Mistä lasketaan alkaneen uusi sukupolvi leipomoteollisuudessa? Syökö meidän lapset enää paahtoruutuja? Miksei voi vaan sanoa, että "Uudet erilaiset paahtoruudut" tai jotain muuta jännää. Miten se sukupolvi liittyy siihen mitenkään? Eletäänkö nyt new generation -kautta ja kaikki tästä eteenpäin luotu on automaattisesti uuden sukupolven tarjontaa? Hei apua!

Kurkkukipuista kiukuttaa tällaiset mainokset, joiden ainoa tarkoitus tuntuu tänään olevan herättää ärtymystä.

Työhyvinvoinnista

Vaikkakaan en ole puoluetta vaihtamassa ja vasemmistoon hyppäämässä, niin haluan tuoda esiin vallan loistavan idean vasemmistonuorilta. Tällä viikolla julkaistu ja paljon kohua herättänyt Ilmianna pomosi-sivusto on aivan mahtava kampanja! Tämän päivän Etelä-Saimaassa artikkelipäätoimittaja Jorma Hernesmaa kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla "Mauton kampanja hankalasta pomosta" (15.9.2009). En voi olla kommentoimatta kirjoitusta ajatuksella, että se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa. Artikkelipäätoimittaja Hernesmaa vertaa järjestelmää jopa Itä-Saksan Stasin touhuihin. Apua, sanon minä! Pääkirjoituksessa tuodaan esiin näkökulma hankalista alaisista ja kerrotaan, ettei ongelma ole vain esimiesportaan. Totta ja tarua. Mutta miksi minusta tuntuu, ettei "Ilmianna hankala alaisesi"-kampanja keräisi lainkaan samanlaista huomiota. Hernesmaa kääntää ilmianto-politiikan selän takana puhumiseksi. Olen samaa mieltä, että nimetön osoittelu ja soimaaminen erilaisilla keskustelupalstoilla on vääränlaista toimintaa, joka johtaa helposti negatiiviseen kierteeseen, mutta kun puhutaan hankalista työsuhteista, epämääräisistä työpaikoista ja tässä tapauksissa vielä nuorista, on mielestäni tällä kertaa ihan ok esiintyä nimettömänä. Olen myös samaa mieltä Hernesmaan kanssa siitä, että on jokaisen itsensä vastuu kohentaa ilmapiiriä töissä, mutta jos mikään muu ei auta, voi tällainen ilmiantosysteemi tarjotakin nimenomaan sen viimeisen oljenkorren tarttua härkää sarvista. Kenenkään kun ei tarvitse kärsiä töissä! Kaiken lisäksi Hernesmaa päättää kirjoituksensa kertomalla, että Suomessa on hyvät ammattiliitot, jotka tekevät parhaansa palkansaajien eteen. Kommentti osoittaa, ettei artikkelipäätoimittaja ole edes tutustunut kampanjaan. Sivustolla kun kerrotaan: "Välitämme myös tarinoita eteenpäin ammattiliitoille ja työsuojelupiireille." Mikä siis tärkeintä, asia on yhteinen. Sitäpaitsi, eikö pomojen pitäisi yrittää nyt tehdä kaikkensa työhyvinvoinnin eteen tässä epätoivon ja epävarman taloustilanteen valtaamassa yhteiskunnassamme? Tällaisilla työhyvinvointiin tähtäävillä työpaikoillahan ei ole vasemmistonuorten järjestämän kampanjan kaltaisissa tempauksissa mitään hätää.