Kestovaippa vai kertisvaippa? Kas, siinäpä pulma.

Osuvaa. Luonnostelin toissailtana valmiiksi tekstin odottamaan parempaa julkaisuajankohtaa ja sain sen kivasti Uuden Mustan kautta. Project Maman Katjahan on jokseenkin samassa pisteessä kanssani ja onkin hauskaa lukea miten kakkosen odotus eroaa tästä oman esikon odotuksestani. Katja on myös vannonut innostuvansa uudelleen kestovaippailusta kun toivoo saavansa hyviä vinkkejä. Ja niitä Terhi nyt jakoi Uuden Mustan Kestovaippa-merkinnässään.

Kestovaippailuun olin itse kuvitellut hurahtavani välittömästi lapsen synnyttyä, tai viimeistään sitten, kun vaippaan ilmestyvä tavara alkaa olla sitä luokkaa, että kestää siellä. Etukäteen olen antanut itselleni luvan reissuilla käyttää kertisvaippoja.

Innostus koki melkoisen kolauksen äitiyspakkauksen saapuessa. Setissähän on siis mukana All-in-one-kestovaippasetti (4-10kg, ulkomateriaali PUL:llä laminoitu nylon, sisäpuoli 100% puuvillaflanelli, sisällä imukerros puuvillaflanellia ja polyesteria) sekä kestovaippasetti vastasyntyneelle (5-7kg, vaippahousu 100% polyesteria ulkopuolelta ja sisäpuolelta laminoitu polyuretaanilla sekä jälkimmäiseen kaksi muotoiltua sisävaippaa 100% tiukkaan kudotusta puuvillasta).

Sisävaippoja allekirjoittanut pyöritteli useaan otteeseen käsissään yrittäen samalla tulkita pakkauksen sisällysluettelosta mitä mystisiä kapistuksia mahtavat olla.

Thank God, settien mukana tuli myös pienimuotoiset ohjeet suomeksi, jotka alkujärkytyksen pahentumiselta välttyäkseni pakkasin äkkiä takaisin laatikkoon.

Kaiken hämmennyksen lisäksi katsoin Sydänääniä -ohjelmaa, jossa ahkera tuore äiti liotti vaippoja ämpärissä ja kippasi ne sitten koneeseen. Että mitenkä meni? Tahtoisin olla lisäämättä maapallon kertakäyttövaippavuoria, mutta onko tästä kestoilusta ollut pakko tehdä näin hankalaa? Olin kuvitellut heittäväni vaipat kaiken muun pyykin sekaan, mitä lie ajatellut silloinkin... Kaipaisin ehdottomasti rohkaisevia kokemuksia siitä, että joku on selvinnyt tästä hengissä ja vielä tykännyt hommasta, ja etenkin vakuutteluja, että lapsi tuntee olonsa mukavaksi ja kuivaksi kestovaipoissa? Olin kuvitellut, että minusta tulee suuri All-in-one vaippojen ystävä, mutta pöksyt näyttävät niin valtavilta, että uskon vauvan katoavan noihin vaippoihin. No tsekkaa nyt itse:

Lähde: http://kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/100502155308EH?OpenDocument

Lohduttavan ja taatusti käytäntöön panon arvoisen kommentin Terhin postaukseen oli jättänyt nimimerkki Paula L:

Hyviä kestovinkkejä! Jäin ihmettelemään lukuisia oksu-viittauksia. Olisiko teidän systeemissä parantamisen varaa? Meillä toimi kannellinen, poljettava tiivis roskis, jossa sisällä erillinen sanko. Sankoon pesupussi (saa alan liikkeistä), joka nostetaan suoraan koneeseen. Operaatioon kuluu maksimissaan 3 sek. Ei siinä oksu ole kyllä koskaan ehtinyt tulla mieleenkään, eikä tarvinnut pestä joka toinen päivä.

Juuri tällaisia vinkkejä toivoisin lisää!

Lapset...

Mie en tajua, miten kaikki olettaa (tai oletanko mie kaikkien olettavan?), että etenkin nyt kun on raskaana, niin kaikki lapsiin liittyvä pitäis automaattisesti olla kivaa ja ihanaa ja söpöä ja vaikka mitä. No, ei ole. Ei vaikka opiskelen tutkinnossani lastentarhanopettajan pätevyydet, ei vaikka haluan tehdä tulevaisuudessa perhetyötä. Ei vaikka lasten asiat, kehityspsykologia ja hyvinvointi minua kiinnostavatkin.

Kaikki netissä kiertävät söpöt vauvakuvat eivät herätä minussa valtavaa kiljahtelua ja hypähtelyä. Kaikki videot, joissa pienet lapset konttaavat, "keskustelevat" tai muuten vaan möllöttävät eivät herätä minussa välitöntä äidin rakkautta, enhän minä edes tunne noita lapsia, miksi pitäisi?

Ja toisaalta. En edes usko salamana naperon syntymähetkellä syttyvään äidin rakkauteen. Kovaa puhetta tunneherkältä tapaukselta, tiedän. Mutta olen hyväksynyt sen tosi asian, että voi käydä niinkin, että omaakin lastani opin rakastamaan vasta ajan kanssa.

PaaPii

Kai olen mainostanut jo aiemminkin Paapiin ihania käsintehtyjä pehmoleluja ja putiikkia? Itselläni on PaaPiin myyrypussukka ja olen jo useita viikkoja odottanut, että viikot kuluvat ja tilaan kesävauvallemme ihanan helistimen!

On niin hienoa, että voi ostaa jotain kotimaista ja jotain jonka tietää tehdyksi aidosta innostumisesta ja ilosta. :)

Nyt on muuten hyvä hetki käydä tutustumassa, sillä PaaPiissa on menossa myös arvonta jossa voi voittaa aivan valloittavan kiraffin!

Posti tuli, vihdoin! (25+4)

Taikalaatikko saapui maanantaina ja haettiin se heti, kun koulusta vaan pääsin. 8,7 kiloa aarteita!

Tykkäsin itse suurimmasta osasta värejä ja materiaaleja, ehkä oletin, että luomupuuvillaa olisi suosittu enemmänkin... Tosin ainoat ei niin miellyttävän näköiset vaatteet oli sit just ne luomupuuvillaiset. Onneksi ovat koko 50cm, joten eivät ilmeisesti kauhean pitkään päälle tule mahtumaan. Makuupussin kuosi on vähän erikoinen (en osaa sanoa miksi), mutta onneksi rakas äitini on säästänyt miun ja veljeni pussit niin saan vaihtelua.

Haalarista pidän paljon (etenkin jos tuolta alempaa Kelan linkistä katsotte sitä tarkemmin ja vertaatte esim. aiempien vuosien haalareihin, jotka löytyy sieltä vasemmalta navigaatiopalkista Edelliset äitiyspakkaukset -linkkiä klikkaamalla).

Äitiyspakkauksessa pyritään suosimaan mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja. Viime vuoden tapaan ulkohaalarin päällinen on valmistettu polyesteristä, josta lähes puolet on kierrätysmateriaalia. Pakkauksesta löytyy tuttuun tapaan myös kestovaippoja kertakäyttövaippojen sijaan.

Lähde: http://vauvatavara.blogspot.com/2010/04/aitiyspakkaus-2010.html

Miusta on kiva, että meille tuli vuoden 2010 pakkaus! Uusi settihän esitellään lapsimessuilla huhtikuussa ja tulee jakoon ilmeisesti toukokuussa. Siitä tulee puuttumaan ainakin kaikki nuo esitteet, jotka näin esikon odottajalle ovat kaikki tervetullutta infoa. Toinen syy miksi on kiva saada vanhempi pakkaus on se, että kaikki pulmat ja probleemat ovat todnäk tulleet jo esille. Esimerkkinä: "Kela varoittaa äitiyspakkauksen toppahaalarista" En tosin ole tarkastanut onko meidän pakkauksessa tulleessa haalarissa ko. kuminauhoja. Ilmeisesti ei ole, jos uutisen loppu pitää paikkansa. :)

Miehen kommentit paketin sisällöstä rajoittuvat lähinnä kommentteihin: "Aika retro ruokalappu!" ja "Mikä toi on?" "Mitä noi on?" "Mitä tällä tehdään?" "Tän mä tunnistan, tää on kylpymittari!"

Äitiyspakkaus 2010

Kaiken sisällön kuvina löydät Kelan sivuilta.

Tahtoisin kirjan siitä mitä pitää huomioida vauvahankintoja tehdessä, 24+6

Tiedossa ihan peruskuulumisia. Täällä on taisteltu kouluhommien ja tenttien parissa. Kiirusviikko takana ja toinen mokoma edessä. Tänään on sentäs vapaapäivä opinahjosta, joten josko saisi tuota todo-listaa lyhennettyä.

Meillä oli keskiviikkona neuvola. Saatiin vauvaperheiden voimavaramittaristo kotiin täyteltäväksi, joskin on se jo tehty, kun olin työharjoittelussa perhetyöntekijänä niin tein tuon harjoittelutehtävänä. Palautetaan nyt se sama lappu ja näänpähän miten tässä kunnassa perhetyöntekijä homman hoitaa, kun itse olin naapurikunnassa. :)

Verenpaine oli sama ku viimeeks, hemppari noussu kahdella (luulin et se olis enemmänkin). Painoa on tullut alusta noin viitisen kiloa, mihin oon ihan tyytyväinen. Terkkari ei tykännyt lisääntyneestä makeanhimosta ja passitti sokrurasituksiin. 

Sydänääneet kuului ihan jees, kovasti se terkkari ihmetteli, että miten liikkeet voi tuntua ja näkyä niin hyvin ulospäinkin. Oma äitini ja veljenikin ovat jo saaneet masun läpi tuntea murun mesomista. Minua ja miestäni pikkarainen ei enää ujostele laisinkaan, vaan kädet saa ihania hipaisuja takaisin. :')

Notta näin. Ei turvotusta, ei vielä ainakaan suonikohjuja, ja kasvukäyrälläkin mennään ihan vähän sen keskiarvon yläpuolella (22,5cm / 24+4), mutta tasaisesti. Sen neuvon sain, että kun se istukka on siellä eessä alhaalla, niin jos kipeitä supistuksia tai vuotoja tulee niin viivyttelemättä yhteys neuvolaan. (Niinkuin en niin toimisi jokatapauksessa, hah!)

Vaunuasia sai uuden käänteen, kun vanhempani ilmoittivat, että voisivat ostaa meille uudet vaunut. Saataisiin siis ystäväperheeltä käytetyt yhdistelmät, mutta nyt ollaan käyty kattelemassa Emmaljungan CityCrossejakin sen Quadroliftin kanssa, kun ei kerran ite tarttis maksaa. Noi ois kivan kevyet, mut kuitenkin tukevan oloiset. (Mies tahtoisi Bugaboot, mutta itse tahtoisin jämäkämmät.) 800e tuntuu vaan tosi paljolta rahalta itselle ja toisaalta, kun turhaa kuluttamista vieroksun, niin harkitsen vielä noita hyvän ystävänikin vaunuja. 

Miulle oli yllätys, ettei Emmaljungaa saa nettikaupoista (tai Briteistä saisi, mutta se oli yhtä kallis kuin Lastentarvikkeen tarjous). Kemin Lastentarvikkeesta saisi Haaparannan läheisyyden takia halvemmalla, mutta eipä sinnepäin nyt asiaa ole, eikä toisaalta Ruotsin laivallekaan...

Äitiyspakkausta odotan malttamattomana, päätös tuli viime viikolla. Tulis jo postikin!

Tomaattisalsa

Aloitetaan siitä salsasta, jota lupailin. Tämä on oikeastaan muunnelma pico de gallosta, joka siis sekin on tomaattisalsa.

Supersalsa

1 sipuli

valkosipulia maun mukaan

1 punainen suippopaprika (niitä makeita)

1 chilinpalko

3 tomaattia

puolikkaan limen tai sitruunan mehu

tuoretta korianteria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Vaihtoehtoja on kaksi. 

A) Jos haluat olla nopea ja välttyä työltä -> heität kaiken blenderiin sopivina paloina ja hurruttelet seoksen valmiiksi.

B) Jos haluat kaunista ja esteettistä salsaa esim. dippikastikkeeksi illanistujaisiin -> voit hienostella ja pilkkoa kaiken minimaalisiksi kuutioiksi ja silppua korianteri sekaan. Tomaattien siemenosa kannattaa popsia omaan suuhun ja käyttää pelkkä kiinteä osa kuorineen, jotta salsa ei muutu turhan vetiseksi.

Kumman tien valitsetkaan niin suosittelen, että annat salsan tekeytyä esim. puoli tuntia ennen tarjoilua.

Meillä salsa menee tänään uuniin nachojen, luomujauhelihan ja juustoraasteen kanssa, mutta se maistuu hyvältä myös esim. tortillojen kanssa, lisäkkeenä tai dippikastikkeena. :)

Potkuja, myllerrystä ja maailmantuskaa, 23+4

Olen jo pitkään miettinyt, että mistä kaikki puhuu kun sanoo, että raskaana olevat kantaa koko maailman huolia harteillaan.

Tän Japanin maanjäristys-ydinvoimala-tsunami-katastrofi-tapauksen jälkeen ahdistaa et jengi povaa jotain maailmanlopun alkua ja touhottaa ydinvoimasta. Ei, en kannata ydinvoimaa. Mutta en myöskään hyväksy sitä, että toisten hätää käytetään tällä tapaa hyväkseen. Mur.

Keskityn neulomaan vauvalle myssyä ja yritän unohtaa mitä näiden seinien ulkopuolella tapahtuu. :)

Minä ja minun "pesänrakentajani", 23+1

Herkut maistuu! Tänään huomasin, että napa on sanonut plop ja kääntynyt ulospäin. Sillä hilkulla se on jo tovin keikkunutkin... Vaa'assa en uskalla käydä, suljenkohan neuvolassa silmätkin? Niin vannoin etten odottaessa syö karkkia, kun sokeririippuvuus periytyy, mut katin kontit! Alkuraskaudessa makeaa ei tehnyt yhtään mieli, nyt ahmin kaiken mitä kiinni saan. Samassa sarjassa pullat ja muu makea. Oi ja voi.

Koko raskausajan oon ollut niin rakastunut, ihastunut, hullaantunut mieheeni, mutta tänään meni kyllä hermot! Miehellä on kamala moottoripyöräkuume ja saatiin äsken lenkillä niin mojova riita aikaiseksi, että kotiin käveltiin tuppisuina. Perustelin asian, ja hänen mielestään perusteluni olivat turhia. Kun pyysin häntä kumoamaan miun perustelut omillaan, niin sanoi, että oli lakannut puoli kilometriä sitten kuuntelemasta. Aha. Mitäs kysyt josset kuuntele??!?!

Jälkikäteen naurattaa. Myönnän, mieheni ei pääse hormonihöyryisen vaimonsa kanssa helpolla).

Milloinkohan se pesänrakennusvietti iskee tähän rakkaaseen mieheeni? Kertoi se sentään työkavereilleen viime torstaina, että vaimo on paksu.

Kiitos ja anteeksi. Rakastan sinua silti kovasti.

Mitä uskallat laittaa suuhusi?

Alustuksena, syitä tähän kirjoitukseen on kaksi.

A) menetin luottoni Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan katsoessani taannoin telkkarista dokumenttia ruuan puhtaudesta ja lisäaineista. Toimittaja kantoi Eviran työntekijän eteen kasan elintarvikkeita, joiden e-aine lista oli luvattoman pitkä ja joiden nimi ei vastannut sisältöä. Tiedättehän; kinkkuroiskeläppäpitsassa ei ole kinkkua ja Pirkka Kasvirasvavalmiste on maitopohjainen (se siitä kasvirasvasta, eh? Onnea sinä maitoallergikko tai laktoosi-intolerantikko.) ja niin edelleen. Arvatkaa mitä työntekijä sanoi?

— No niin, näiden valvontahan on sen kunnan vastuulla, jossa tuotantolaitos sijaitsee.

Kysympähän vaan, paljonko jossain Janakkalassa on mahdollisuutta valvoa tuotantolaitoksen lisäaineiden käyttöä, tuotteiden nimeämistä ja paljonko siellä on halua valvoa? Laitos tuo kuntaan reilusti verotuloja ja työpaikkoja. Hyvä veli -järjestelmän toimiessa johtokunta saunottaa kunnan virkamiehet ja se siitä. Sen vuoden valvonta on suoritettu. (Anteeksi Janakkala, Keskon sivuilta ei selviä esim. kasvirasvasekoitteen alkuperästä muuta kuin Suomi, Janakkala tuli ensimmäisenä mieleen.)

Eviran tyyppi taisi jättää kommentoimatta ulkomailta tuotavat elintarvikkeet tässä yhteydessä. Mitä ne ihmiset sitten tekee siellä töissä, elleivät nimensä mukaisesti vastaa elintarvikkeiden turvallisuudesta?

B) Eilen japanilaista Fukushiman ydinvoimalaa uhanneen onnettomuuden alla selvittelin, että mitenkäs se vuoden 1986 Tshernobylin laskeuma sattui Suomeen. Samassa yhteydessä korjaantui eräs harhaluuloni. Olen luullut, että korvasienet ja rouskut ryöpätään niiden myrkyllisyyden vuoksi; no onhan se näin. Ne ryöpätään, jotta cesium-137 (keinotekoinen radioaktiivinen aine, arvaatteko mistä peräisin?) poistuisi niistä. Kanttarelleihin cesium-137 ei niin imeydy, mutta esim. kosteikko- ja suppilovahverot kannattaa edelleenkin 25 vuotta onnettomuuden jälkeen liottaa tai keittää ennen käyttöä.

Noh. Tein virheen. 
Jatkoin surffailuani Eviran sivuilla ja törmäsin julkaisuun nimeltä Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Uudistettu painos julkaistu 09/2010 ja voit ladata sen Eviran sivuilta pdf-muodossa.

En jaksanut lukea sanasta sanaan, mutta sen mitä ymmärsin, niin kaikissa ns. lisäaineettomissa, puhtaiksi elintarvikkeiksi kokemissammekin elintarvikkeissa on vierasaineita, jotka aiheuttavat meissä syöpiä, maksasairauksia, Alzheimerin taudin kaltaista dementiaa ja niin pois päin. Julkaisusta löytyvät tutut aineet nitriitti, akryyliamidi ja elohopea. Mutta myös 37 muuta vierasainetta tai -ryhmää.

En suosittele lukemaan, jos tupakoit, olet raskaana tai olet herkkä erilaisille lisäaineille ja vierasaineille. Ne aineiden yhteydessä esitellyt 'pahiten altistuvat ryhmät' ja 'haittavaikutukset' on siinä vaiheessa aika ankeaa luettavaa.

Pitäisi perehtyä tarkemmin. Siihen asti aion tehdä edelleen suurimman osan ostoksistani hedelmä- ja vihannesosastolla, maitohyllyllä sekä lihatiskillä ja vältellä eines- ja säilykehyllyjä sekä pakastealtaiden houkutuksia.

Itsetehty maistuukin sata kertaa paremmalta. Annan tällä viikolla vinkit oman salsan ja oman tomaattikastikkeen tekemiseen. Jälkimmäinen käy esim. pastalle ja pitsalle! :)

HipHurraa, saan kohta neuvolasta stipendin panikoimisesta! (22+5)

Olen vakuuttunut siitä, että saan kohta neuvolasta stipendin kaikista näistä soitoistani, tai toisena vaihtoehtona ne blokkaa miun numeron sieltä listoilta. Ennen Lontoon reissua panikoin paikkojen aukeamisesta ja lapsivedestä, nyt panikoin masukivuista.

Matka meni murunkin osalta hyvin, pieniä hormonipuuskaisia tunteenilmauksia mahtui matkalle ja jalat kipeytyi kävelystä, vaikka tahtikin oli hitaampi. Selvittiin silti, ja nautittiin. Nou problem. Uskaltautuisin toistekin.

Mutta se paniikki. Lähdettiin koulussa vierailulle päihdekuntoutusyksikköön ja automatkalla miun KOKO masu kramppas! Tunnistin heti ettei nyt oo harkkasuppareista kyse (jotka on alkaneet viime viikonloppuna (22+1)! Koko vatsa on ihan pinkeä, tuskahiki ja pyörrytys iski aaltoina. Henkeä ahdisti. Välillä parempi, välillä pahempi. Siellä sitten muutaman "kohtauksen" seurailleena liukenin käytävään soittamaan neuvolaan että mitäs ihmettä.

Paljon ei auttanut terkkarin kanssa keskustelu...

- Minkäsverran siulla nyt oli viikkoja?
- 23. menossa
- Herranjumala ei kai se vielä synny!

Mistäs minä tietäisin :D Hänellä oli iltapäivä täynnä, joten piti soittaa omalääkärille, jonne jonotussija oli 12. Jätin mieluummin soittopyynnön. Ja kun sieltä vihdoin soittivat niin ihmettelivät, että mitä ne tänne käski soittaa, kun gynenpolille tai äitipolille pitäis masukivuissa aina suoraan kääntyä. Sit se alko reppana puhelimen toisessa päässä ettiä, että missä se viikkoraja kulkee sen suhteen, et kummalle asia kuuluu. Lopulta se ei löytänyt äitipolin numeroa ja sain numeron gynenpolille, jossa ystävällinen sairaanhoitaja kertoi sen olevan väärä paikka näillä viikoilla, mutta kuunteli kuitenkin kiltisti. (Olishan miulla ollut se numero, jos oisin kuuliaisesti kantanut neuvolakorttia mukana, hups).

No kuitenkin, ystävällinen nainen vakuutteli, että todnäk vatsataudin poikanen; ota Rennietä ja lepäile kotona. Päätin kuunnella vierailun loppuun ja painua kotisohvalle, ilman sitä Rennietä.

Uskallan luottaa siihen, että vauva voi hyvin, vaikka oma olo ei kummoinen olekaan. Mietin jo sitäkin, että saatoinpa jo alkaa ruokkia tilannetta itsekin... Kunhan en vaan alkaisi oksentaa...

Kotona luin lohdutukseksi Project mama -blogia kirjoittavan ihanan Katjan ajatusta siitä, mikä on toisin kakkosen kohdalla ja nauroin ääneen, sekä Katjan tekstille, että kommenteille.

Toisaalta turha hössötyskin on poissa. Opin jo ekan kerran epävarmasta alusta sen, että kontrollifriikki ei voi vaikuttaa vatsan sisäiseen ekosysteemiin, vaan se joko pyörii tai ei pyöri, halusin tai en. Ajanlaskukaan ei lopu lapsen syntymään, ei ole kiirettä saada remonttia valmiiksi tai vaunuja hankittua, ehtiihän sitä.

( http://www.projectmama.info/2011/02/mika-on-toisin-osa-5-keskittyminen.html )


Tähän uskoen.