Jokelan koulusurmien uutisointi

"Jokelan tragedian tutkintalautakunta ryhtyy selvittämään myös tiedotusvälineiden toimintaa kriisin aikana." Uutisotsikko Iltalehdessä 21.11.2007. Kuulin radiosta, että eduskunnalle luovutettiin adressi, jossa moitittiin tiedotusvälineiden edustajien toimintatapoja kriisipaikalla. Sen mukaan uhrien omaisia ja silminnäkijöitä oli esimerkiksi maaniteltu, seurattu ja ahdisteltu puhelimitse. Ei mitään uutta, näkihän tuon saman jokainen uutisia seurannut. Mikä on median tehtävä tällaisen tapahtuman osalta? Tuleeko median välittää kaikki mahdolliset tunneskaalat, valita eniten surevat haastatteluun, luoda ihmiskohtaloita penkomalla uhrien henkilötietoja ja menneisyyttä? Myyrmäen pommi-iskun ja näiden "koulusurmien" kuten media Jokelan tapahtumia nimittää, yhtenä motiivina on täytynyt olla huomionhakuisuus. Eikö media nyt toimi juuri kuten iskujen tekijät ovat halunneet sen toimivan? Ruokkiiko tällainen median käyttäytyminen lisää vastaavanlaisia kriisejä? Eikö meille, suurelle yleisölle, olisi riittänyt vain tapahtuman uutisointi! Monet suomalaiset järkyttyivät jo itse tapahtumasta, pitääkö meitä vielä järkyttää kiusaamalla viattomia, tapahtuneesta kärsiviä ihmisiä? Tunnen suurta myötätuntoa niitä surunkeskelle joutuneita ihmisiä kohtaan, joita kiusataan kriisipisteen ovella kysymyksillä "Miltä sinusta nyt tuntuu? Menetkö jatkossa kouluun hyvin mielin, vai jäävätkö ammuskelut mieleesi loppuelämäksesi?" Iltalehden jutussa mainitaan median edustajien olevan ymmällään kritiikistä. Mitä?

kotiinpaluumasennus

pääsin juuri kotiin. ja haluan jo takaisin. vaikka eilen porukalla veikkailtiin, ettei kukaan varmaan halua 2,5 viikon tiiviin yhdessäolon jälkeen nähdä ketään ihan hetkeen, niin voin ainakin itse myöntää jo ikävöiväni muuta matkaporukkaa. ei enää voi hipsiä sukkasillaan naapurihuoneeseen, eikä höpöttää tyttöjen kanssa yömyöhään mieltä painavista jutuista. ei käydä hakemassa kolmioleipiä co-opista tai meal dealeja bootsista. ei mennä enää salaa lounaalle king's collegeen eikä istua iltaa eaglessa. kotiinpaluushokki! suomessa on kylmä, loskaa ja pimeää. pää on sekaisin kaikesta, ei oo nälkä (enkä osaa edes nauttia tuoreista ruispaloista ja hanavedestä) ja nukuttaa koko ajan. jollen toivu tästä viikossa, haluaako kukaan muu takaisin Cambridgeen?

lontoo

lontoo oli vauhdikas. ekana aamulla käytiin british museumissa. siellä oli mm. kleopatran muumio. röntgenkuvista näki luurangonkin sisällä, hrr. nähtävää oli enemmän kuin aikaa. jos suunnittelet visiittiä niin jo ilmasten näyttelyiden kiertämiseen kannattaa varata päivä pari. siellä kun on niin paljon kreikasta ja roomasta varastettuja temppelin paloja, egyptin muumioita ja ihmisjäänteitä, aasian historiaa. ja no, vaikka mitä. sit ostettiin metrokortti ja ajettiin waterloohon kattoo london eyeta, mut siihen oli tunnin jonot ja ajelu kesti puol tuntia niin skipattiin se. käveltiin sieltä big benille ja westminsteriin. sit trafalgar squarelle ja puiston läpi buckinghamin palatsille. suunniteltiin ihanaa punaviini piknikkiä siellä puistossa niillä kansituoleilla mitä siellä lainailtiin ilmaseks, mutta käveltiin kuitenkin syömään italialaiseen ravintolaan. ja käveltiin piccadillylle mistä mentiin metrolla harrodsille. prada, cucci, louis vuitton, jimmy choo... haluun muutaman lisänollan tililleni, ok! sieltä sitten taidettiin mennä metrolla taas oxfordstreetille ja nähtiin piccadillyllä elisa ja susanna ja susannan skotlantilainen kaveri, joka näytti meille chinatownista ruokapaikan ja sit mentiin sohoon pubiin ja lopulta käveltiin taas piccadillylle ja mentiin king's crossille. ja siitä junalla tänne takaisin. sain kuvia mennessä siitä harry potter kärrystä ja laiturista 9 3/4. oli vähän outoa, kun ei tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut ulkomailla, saati jossain lontoossa. kai tähän turtuu ja tottuu...