Voihan koulutuspolitiikka!

Miun pitäisi tällä hetkellä tehdä kaikkea muuta kuin istua tässä kirjoittamassa seuraavaa tekstiä, mutta en päässyt edes artikkelia loppuun, kun tuntui siltä, että EI NÄIN!

Notta niin! Yle uutisoi, että työryhmä on nyt tehnyt esityksen, jonka mukaan opiskelupaikat pitäisi pistää jakoon arvosanojen perusteella.

Parasta kaikessa, että osa näistä hienoista uudistuksista saattaapi astua voimaan jo vuoden päästä keväällä.

Aloitetaas alusta.

Työryhmän mukaan opintojen alkuun pääsyä voisi vauhdittaa suosimalla korkeakoulusta ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia. Opiskeluoikeuden jo saaneet hakisivat uutta opiskelupaikkaa erillisvalinnan kautta. 

Joo'o, ihan hieno idea. Voisihan se toimiakin, olettaen, että myös näille alanvaihtajille annettaisiin todella mahdollisuus vaihtaa sitä alaa sen mukaan, mikä itseään kiinnostaa. Meistä harva kun kykenee 16-vuotiaana lukion ekaluokkalaisena tietämään mitä aikoo loppuelämänsä tehdä. Ja sitähän tämä uudistus tarkoittaisi, että jos arvosanalla haetaan niin pitäisi jo lukion alussa tietää mitä aineita aikoo lukea hienossa kurssimuotoisessa lukiossa.

Työryhmä haluaa myös luopua pitkälti nykyisestä ainekohtaisesta hausta. Ehdotuksen mukaan opiskelijaksi pyrkivä hakisi tiedekuntaan tai koulutusalalle yhden oppiaineen sijasta. Muutos voisi helpottaa korkeakouluja opintotarjonnan ymmärtämistä. 

Ohhoh. Ettäkö siis, ei enää jatkossa haettaisikaan psykologiaa, sosiologiaa tai politiikkaa. Vaan haettaisiin vain Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Tai ettei haettaisi vaan haettaisiin humanistiseen tiedekuntaan. Heiii, en ole itse yliopistossa opiskellut, mutta MITEN IHMEELLÄ voidaan silloin tietää kuinka moni uusista opiskelijoista aikoo lukea vaikka ensimmäisen esimerkin mukaisessa yhteiskuntatieteellisessä valtio-oppia ja kuinka moni filosofiaa tai sitä mainittua psykologiaa? Tai entäs sitten humanistisen kirjo? Saman katon alle kun mahtuvat esim. Turun yliopistossa kielitieteilijät (suomi, englanti, viro, espanja...), historiantutkijat, media- ja naistutkimus sekä kotimainen kirjallisuus. Mie en nimittäin ymmärrä, miten enää voitaisiin jatkossa laskea kuinka monta millekin kurssille mahtuu, tai että kuinka monta voidaan valita tiedenkuntaan opiskelemaan? Kaikkia opintoja kun ei voida järjestää 500 hengen auditorio-luentoina.

Samalla valintaperusteita remontoitaisiin selkeämmiksi. Korkeakoulujen pitäisi ilmoittaa etukäteen, millaisilla ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanoilla sekä ainekohtaisilla pisteillä sisään pääsisi ilman pääsykoetta. Lisäksi lukiot velvoitettaisiin laatimaan jatko-opintosuunnitelma yhdessä valmistuvan opiskelijan kanssa. 

Niin, tää uudistushan todella edellyttäisi sitä, että opintojen ohjausta lisättäisiin niin lukion alku- kuin loppumetreillä valtavasti!

- Vien esityksiä eteenpäin niin, että opiskelijavalintojen osalta ehdotukset vaikuttavat jo kevään 2011 valinnoissa. Tavoitteena oli löytää keinot laskea korkeakouluopintojen keskimääräistä aloittamisikää vuodella ja karsia turhia välivuosia, sanoo opetusministeri Henna Virkkunen. 

Vie toki hyvä Henna Virkkunen, mutta pidällä samalla huolta, että jo ne ensimmäiset tämän valinnan mukana yliopistoihin valitut tietävät todella mitä haluavat opiskella ja elämällään tehdä.

Oma ammattiliittoni Talentiahan kuuluu Akavaan, joten seuraan nykyään mielenkiinnolla myös ko. tahon mielipiteitä ja voin ainakin hetkellisesti olla ylpeä.

Akava kehittäisi kirjoituksia paremmin jatkokoulutukseen hakemista palveleviksi, muttei luopuisi pääsykokeista. Lisäksi järjestö nopeuttaisi opintojen kulkua parantamalla opinto-ohjausta, etenkin yliopistoissa, ja lisäisi opettajien määrää.

Akava moittii raporttia siitä, ettei se pohdi riittävästi opintojen ja työelämän yhteensovittamista. Järjestön mukaan opiskelijoiden olisi saatava tuntumaa oman alan töihin jo opiskeluaikana, sillä se helpottaisi työllistymistä. Akava vaatiikin korkeakoulujen työharjoittelun järjestämiseen lisää varoja.

- Työllisyyden laatu on raportissa liian vähällä huomiolla. Ei auta, että opiskelijat valmistuvat korkeakoulusta nopeasti, jos he joutuvat suoraan työttömiksi. Korkeakouluista valmistuneiden omalle alalle työllistyminen on otettava yhdeksi rahoituskriteeriksi, sanoo Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Olisin jopa voinut veikata, että kyseessä on sama hieno työryhmä, joka  suunnitteli lukukausimaksuja. Uutisen loppu todisti veikkaukseni todeksi.