02 maaliskuuta 2010

Palatakseni vielä pinaattilettuihin

Kaverin Facebookista bongattuna satuin itsekin lukemaan hyvän pätkän otsikolla: "Hipit, te pilaatte kaiken." Hesarin kolumnisti Virpi Salmi osuu asiallisesti asian ytimeen. Tällä haavaa on muodikasta olla aatteellinen ituhippi.
Vaikka ajatus ideologian pakkosyötöstä tässä yhteydessä on hölmö, se on aivan looginen. Yhteiskunnan pitää ohjata ihmisiä syömään järkevää ravintoa ihan samalla tavalla kuin se yrittää hillitä tupakanpolttoa, heroiininkäyttöä ja autoilua kännissä.

Ongelma on siinä, että urbaanit nykyhipit ovat kahmineet ajettavikseen kaikki hyvät asiat, kuten kasvissyönnin, ympäristön- ja eläintensuojelun sekä moniarvoisen ja vastuullisen Suomen rakentamisen. Jos kannatat mitään edellä mainituista, sinut leimataan cityhipiksi.

Ongelma se on
siksi, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. He ovat itselleen etuja kahmivia luomukermapeffoja, jotka meikkaavat kulutustottumuksensa ympäristöteoiksi, mutta lipeävät niistä aina, kun yksilöllinen hipintahto niin vaatii.

Seuraavassa katkonaisia kolumnin herättämiä ajatuksia.

Salmi on oikeassa siinä, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. Ei kaikilla ole kaupassa varaa valita sitä järkevää vaihtoehtoa. Salmi kyllä syyttää elintasohippien ”ideologian” kompastuskiveksi sitä, ettei sen ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. 
Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle.
Mie en kyllä ihan usko.

Ok, en itse täytä Salmen cityhippikriteereitä (onnekseni), mutta puolustan silti. Onhan miulla ainakin monissa valinnoissani taustalla myös itsekkäät ajatukset. Syön terveellisesti, koska sitten sattuu vähemmän mahaan. Vältän prosessoitua ruokaa, koska mitä aidompia ainekset ovat, sitä paremmalta (ja normaalimmalta) ruoka maistuu. Vien tavaroita kirppikselle, jotta omissa nurkissa lojuis vähemmän käyttämätöntä roinaa. Mutta toisaalta, en heitä niitä tavaroita vaan roskiin vaan annan jollekin toiselle mahdollisuuden hyötyä miulle turhasta, suosin lähiruokaa, koska sillon tiedän, että ainakin osalla kavereitten vanhemmista löytyy duunia jatkossakin (heh, no saishan sitä prosessoidullakin ruualla työllistettyä porukkaa, mutta väitän silti, että pellolla ei pärjää ilman ihmistä, tehtaassa pärjää).

Se on vähän niinkun sivutuote. Minä hyödyn ja maailma hyötyy.

Hyvä Virpi Salmi,
tällaista asiallista kyseenalaistamista kaivataan lisää!

Ei kommentteja: