Matkustin eilen Helsinkiin ja takaisin. Ostin junaliput ja huomasin, että sain menomatkalle käytäväpaikan. Ahdistavaa. Juna tuli, en ehtinyt edes istuutua ennen kuin rouva vieressäni avasi jo sanaisen arkkunsa. Hänen anoppinsa oli päässyt palvelukotiin ja hän oli ollut muuttopuuhissa.
Aikani keskusteltuamme vierustoveria uhmaten, kaivoin kuitenkin iPodin ja neulomukseni kassista. "Onko tuo sellainen musiikkisoitin?" "Joo, onhan se." Seuraavaksi keskusteltiin sanasokeudesta, äänikirjoista, kirjallisuudesta ja Waltarista. (Sain kirjasuosituksia, joista muistan edelleen kaksi: Yrjö Kokko - Sudenhampainen kaulanauha sekä Mika Waltari - Mikael Karvajalka). "Käy vaan kuuntelemaan sitä musiikkia, muuten et saa kuunnella sitä koko matkana", rouva ystävällisesti totesi.
Huokasin hiljaa, pistin silmät kiinni, napit korviin. Kahden minuutin kuluttua tunsin koputuksen olkapäässäni. "Hei kuule, oletko sie partiossa? Näin kun kaivoit sitä neulomusta, että taisi olla partion nimi tuossa kassissa." Tässä vaiheessa totesin, ettei ajatusten kasaamisesta tällä matkalla tule mitään. Pudotin iPodin korviltani ja keskityin oppimaan uutta tässä vuorovaikutustilanteessa. Tämä on sitten tarkoitettu tällä kertaa näin, ajattelin mielessäni. Partiolle ei sanota ei.
Ja voi hyvänen aika! Kuulin kuinka espoolaisrouvan anoppi onkin oman mummini viereisessä ryhmäkodissa, kuinka hän on nähnyt Lady Baden-Powellin, kuinka hän on suurparaatissa meinannut astua itse Kekkosen varpaille ja kuinka hän edelleen muistaa oman vartionsa päiväkirjan. Kysyi hän jopa vieläkö tämän ikäisenä voisi päästä takaisin partioon! (Toki.) Keskustelimme myös intohimoisesti kestovaipoista, bambujen ekologisuudesta (nopea kasvu, monikäyttöisyys, kuljetus, kasvatus lähempänä), lähiruuasta, villasukista, vanhoista kirjeistä ja heidän Lohjan mökistään sekä Lohjan mini-ilmastosta.
Pasilassa nousin junasta ja rouva jatkoi Helsinkiin. Toimituksen kokouksessa tajusin, etten tajunnut pyytää yhteystietoja. Tässä sitä olisi ollut jutun aihetta! Terveisiä Espooseen ja kiitos matkaseurasta! Samainen kassi herätti kiinnostusta myös paluumatkalla junan eteisessä. "Lukkeeko tuossa, jotta Partio?" "Joo, lukeehan siinä. Partio täyttää tänä vuonna Suomessa 100 vuotta." "No, jotta onneksi olkoon, tätähän pitää ihan kädestä pitäen onnitella". Kiitos, kiitos.
Ps. Kaakkois-Suomeen (ja Helsinkiin) iskenyt lumimyrsky toi eilen lisäjännitystä elämääni, mutta VR yllätti minut ja oli myöhässä molempiin suuntiin vain 20 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti