Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkuraskaus. Näytä kaikki tekstit
13 helmikuuta 2011
Alkuaikojen julkaisut
Yleisön pyynnöstä olen alkanut julkaista noita alkuraskauden merkintöjä nyt helmikuussa 2011, joten jos haluat lukea tuoreimpaan "uutiseemme" liittyviä juttuja niin ne alkaa sieltä marraskuulta 2010. :)
24 joulukuuta 2010
Taas toivotus hyvän joulun...
Täälläpä pakkasta on "enää" -28! Eilen vielä -30,3... Näin hyisessä säässä saamme viettää joulua täällä päin Suomea. :)
Joulupöydän suunnitelma oli pätevä. Päätin, että jätän joulukalat väliin, mutta taidan ottaa tilkan viiniä lasin pohjalle maistiaiseksi. ;) Jos ei puoltakaan lasia juo niin tuskin on vaaraksi masukaverillekaan. :) Maistoin viiniä ja totesin, että juu ei kiitos. Minä, joka viinin makua ja tuoksua niin rakastan, jouduin toteamaan, että maistuupa pahalle :D Suun kostuttaminen riitti (ja pikkuveljen irvistys). Ei tarvinnut myrkyttää masuvauvaa alkoholilla. Ei sillä, alkoholitonkaan viini ei ollut mitään kovin hyvää..
Mie sain bola-korun joululahjaksi hyvältä ystävältä, jolle ensimmäiseksi positiivisesta (ja niistä aiemmista negatiivisistäkin) testituloksesta juorusin. Pidän jo nyt tuota Bolaa ja huijaan itselleni, että kyllä se pieni jo kuulee. :D
Joulupöydän suunnitelma oli pätevä. Päätin, että jätän joulukalat väliin, mutta taidan ottaa tilkan viiniä lasin pohjalle maistiaiseksi. ;) Jos ei puoltakaan lasia juo niin tuskin on vaaraksi masukaverillekaan. :) Maistoin viiniä ja totesin, että juu ei kiitos. Minä, joka viinin makua ja tuoksua niin rakastan, jouduin toteamaan, että maistuupa pahalle :D Suun kostuttaminen riitti (ja pikkuveljen irvistys). Ei tarvinnut myrkyttää masuvauvaa alkoholilla. Ei sillä, alkoholitonkaan viini ei ollut mitään kovin hyvää..
Mie sain bola-korun joululahjaksi hyvältä ystävältä, jolle ensimmäiseksi positiivisesta (ja niistä aiemmista negatiivisistäkin) testituloksesta juorusin. Pidän jo nyt tuota Bolaa ja huijaan itselleni, että kyllä se pieni jo kuulee. :D
22 joulukuuta 2010
Niskapoimu-ultra takanapäin
Mehujäätä tekisi mieli, harmi ettei ole kaapissa. Myös kaikki mehut, mehukeitot ja pilttisoseet on namnam. Kaikenlainen raikas ja hapan on tällä hetkellä lempparisyömistä: oikea hapan juureen leivottu ruisleipä, greipit, mehut, appelsiinit, mandariinit. :P
Meillä oli eilen se toinen ultra. 11+1 muuttui 11+3 ja laskettu aika on nyt 9.7. ja siitä pidetään kiinni. Vauveli ei innostunut kasin aikaan kauheasti heräilemään ja kätilö murjoi miun masua sekä ulko-, että sisäkautta. Ei kiva. Lopulta kaveri suostui heräämään ja nosti käden otsalleen et tyhmät, mie nukun! Meitä nauratti! Niskaturvotus saatiin kuitenkin mitattua ja oli 0,79. Ei mitään ongelmaa siis. Pääperämitta masuasukilla oli 46mm.
Samoilla vauhdeilla kävin labrassa, selvisin neljällä veriputkella. :/
Illalla kerrottiin sitten tuleville serkkupojille (esittelin duplo-ukon avulla, että tän kokoinen kaveri asustaa miun mahassa! Hyvin mätsäs koko!) ja miun mummille ja tädille. Tänään saa kuulla illalla toinen tuleva isomummo. Ihan vielä ei olla kriittisen rajan ohi, mutta malttamattomuus voitti. Jotenkin ajattelin, että jos 12 viikkoa on täynnä 25.12. niin on jo todella huonoa tuuria, jos jotain tässä välissä nyt sattuu.
Ruskea tuhruvuoto kiusaa edelleen silloin tällöin. Istukan paikka kai ratkaisee, saas nähdä koska vihdoin selviää missä kohtia se majailee. Toisaalta, alkuraskaudessa kohtu ja muutkin osaset on sen verran verestäivä, että niitä suonia vaa katkeilee sillon tällön. Edelleen noudatan sen edellisen ultraajan ohjetta, älä huolehdi.
Meillä oli eilen se toinen ultra. 11+1 muuttui 11+3 ja laskettu aika on nyt 9.7. ja siitä pidetään kiinni. Vauveli ei innostunut kasin aikaan kauheasti heräilemään ja kätilö murjoi miun masua sekä ulko-, että sisäkautta. Ei kiva. Lopulta kaveri suostui heräämään ja nosti käden otsalleen et tyhmät, mie nukun! Meitä nauratti! Niskaturvotus saatiin kuitenkin mitattua ja oli 0,79. Ei mitään ongelmaa siis. Pääperämitta masuasukilla oli 46mm.
Samoilla vauhdeilla kävin labrassa, selvisin neljällä veriputkella. :/
Illalla kerrottiin sitten tuleville serkkupojille (esittelin duplo-ukon avulla, että tän kokoinen kaveri asustaa miun mahassa! Hyvin mätsäs koko!) ja miun mummille ja tädille. Tänään saa kuulla illalla toinen tuleva isomummo. Ihan vielä ei olla kriittisen rajan ohi, mutta malttamattomuus voitti. Jotenkin ajattelin, että jos 12 viikkoa on täynnä 25.12. niin on jo todella huonoa tuuria, jos jotain tässä välissä nyt sattuu.
Ruskea tuhruvuoto kiusaa edelleen silloin tällöin. Istukan paikka kai ratkaisee, saas nähdä koska vihdoin selviää missä kohtia se majailee. Toisaalta, alkuraskaudessa kohtu ja muutkin osaset on sen verran verestäivä, että niitä suonia vaa katkeilee sillon tällön. Edelleen noudatan sen edellisen ultraajan ohjetta, älä huolehdi.
18 joulukuuta 2010
Älä syö sitä ja älä syö tätä!
Kuumeen laskettua pari päivää sitten, kävin tänään juhlimassa jaksamisen rajamailla tädin 50-vuotisbileissä. Graavilohet ja kylmäsavulohet jäi (kyynel silmänurkassa) odottamaan muita vieraita. Savulohesta ja joulupöperöistä sai sentäs nauttia. Illalla oli vielä sukulaispojan 9v-bileet. Jouduin jättämään glögikakun pöytään, kiitos tuorejuuston.
Jotain on silti saanu mahansa täyteen kun turvottaa niin vietävästi.
Onnistuin välttämään ekoissa bileissä skumpat, viinit ja liköörit kuskina olemalla. Todnäk kukaan ei vielä arvannut. Viikon päästä ollaan ajateltu kertoa, kun on se np-ultra 21.12.
Ei-raskautuneet lukijani, jotka suunnittelette perheenlisäystä. Tutkikaa Hus:n sivuita löytyvä lista siitä mitä saa ja ei saa syödä raskaana ollessa. Ja ahmikaa ennen raskautumista mahanne NIIN täyteen noita listan herkkuja, että ei sitten tee niitä mieli enää yhdeksään kuukauteen. Nimim. vähän tekis mieli sushia (merilevää) ja graavilohta ja arvatkaa onko jokaisessa leivässä nykyään pellavasiemeniä?
Jotain on silti saanu mahansa täyteen kun turvottaa niin vietävästi.
Onnistuin välttämään ekoissa bileissä skumpat, viinit ja liköörit kuskina olemalla. Todnäk kukaan ei vielä arvannut. Viikon päästä ollaan ajateltu kertoa, kun on se np-ultra 21.12.
Ei-raskautuneet lukijani, jotka suunnittelette perheenlisäystä. Tutkikaa Hus:n sivuita löytyvä lista siitä mitä saa ja ei saa syödä raskaana ollessa. Ja ahmikaa ennen raskautumista mahanne NIIN täyteen noita listan herkkuja, että ei sitten tee niitä mieli enää yhdeksään kuukauteen. Nimim. vähän tekis mieli sushia (merilevää) ja graavilohta ja arvatkaa onko jokaisessa leivässä nykyään pellavasiemeniä?
15 joulukuuta 2010
Eikä loppua kuumeelle näy :(
Räkätauti vaan jatkuu ja jatkuu.
Kävin eilen opiskelijaterveydessä terkkarilla, ja se otti pikaserpin. Sanoi, ettei oo tulehdusta, että eikun lepoa, juomaa ja panadolia. Iltapäivästä ei sitten panadolikaan laskenu kuumetta ja soitin illalla päivystykseen, että mitä tehdä, jos tää on vaikka influenssaa. Käskivät mennä aamulla omalääkärille ja seurata et jos tila heikkenee niin sit heti sairaalalle. Kysyin et kauan sen pitää heiketä, kun ei jaksa enää ees vessaan kävellä?
Sanoivat, että voihan tänne tulla vaikka heti. Odotin sit miehen kotiin tentistä ja sanoin että siinä vaiheessa, kun kuume nousee +38,6 niin hypätään autoon. Eikä siihen lopulta tainnut tuntia pidempään mennä.
Ja elämäni ensimmäistä kertaa sain päivystyksessä HYVÄÄ palvelua. Pääsin pitkälleni (en ois kyl istua jaksanutkaan), miulta otettiin happiarvo, verenpaine ja pikaserppi. Sain tuplapanadolit naamaan ja odotella lääkäriin pääsyä pötköllään. Mieskin sanoi, että joutui tänne ens kerran minkä vaivan takia vaan, niin kyllä hänkin sanoo ettei pysty istumaan. :D
Lääkäri sit määräs samaa: lepoa, nestettä JA 1g panadolia 3krt päivässä. Eli tuplaten normiannokseen! Kai tuo nyt sit turvallista on... Tällä kuume on nyt laskenu aina lääkkeen jälkeen ja toivo paranemisestakin on eilistä vahvempi.
Kuume jatkuu +38:na nyt siis neljättä päivää... Räkää riittää ja yskä on saanut vatsalihakset js keuhkoputket kipeäksi.
Kysyin eilen lääkäriltä, että voihan vauva hyvin, mutta hän sanoi että on mahdotonta ottaa kantaa siihen. Eihän voi sellaista taata. (Oppikirjaimainen vastaus otsikon "Näin rauhoitat paniikin partaalla kieppuvan raskaana olevan naisen"....)
Vaikka niinhän se varmaan on, eivät voi ottaa vastuuta siitä mitä kuume / pöpöt aiheuttaa, mutta onneksi on tosiaan np-ultra 21.12. niin saadaan taas lisätietoa.
Kävin eilen opiskelijaterveydessä terkkarilla, ja se otti pikaserpin. Sanoi, ettei oo tulehdusta, että eikun lepoa, juomaa ja panadolia. Iltapäivästä ei sitten panadolikaan laskenu kuumetta ja soitin illalla päivystykseen, että mitä tehdä, jos tää on vaikka influenssaa. Käskivät mennä aamulla omalääkärille ja seurata et jos tila heikkenee niin sit heti sairaalalle. Kysyin et kauan sen pitää heiketä, kun ei jaksa enää ees vessaan kävellä?
Sanoivat, että voihan tänne tulla vaikka heti. Odotin sit miehen kotiin tentistä ja sanoin että siinä vaiheessa, kun kuume nousee +38,6 niin hypätään autoon. Eikä siihen lopulta tainnut tuntia pidempään mennä.
Ja elämäni ensimmäistä kertaa sain päivystyksessä HYVÄÄ palvelua. Pääsin pitkälleni (en ois kyl istua jaksanutkaan), miulta otettiin happiarvo, verenpaine ja pikaserppi. Sain tuplapanadolit naamaan ja odotella lääkäriin pääsyä pötköllään. Mieskin sanoi, että joutui tänne ens kerran minkä vaivan takia vaan, niin kyllä hänkin sanoo ettei pysty istumaan. :D
Lääkäri sit määräs samaa: lepoa, nestettä JA 1g panadolia 3krt päivässä. Eli tuplaten normiannokseen! Kai tuo nyt sit turvallista on... Tällä kuume on nyt laskenu aina lääkkeen jälkeen ja toivo paranemisestakin on eilistä vahvempi.
Kuume jatkuu +38:na nyt siis neljättä päivää... Räkää riittää ja yskä on saanut vatsalihakset js keuhkoputket kipeäksi.
Kysyin eilen lääkäriltä, että voihan vauva hyvin, mutta hän sanoi että on mahdotonta ottaa kantaa siihen. Eihän voi sellaista taata. (Oppikirjaimainen vastaus otsikon "Näin rauhoitat paniikin partaalla kieppuvan raskaana olevan naisen"....)
Vaikka niinhän se varmaan on, eivät voi ottaa vastuuta siitä mitä kuume / pöpöt aiheuttaa, mutta onneksi on tosiaan np-ultra 21.12. niin saadaan taas lisätietoa.
EKKS loistaa taas...
Meijän synnäri se vaan kerää pisteet kotiin:
Ensisynnyttäjä kuoli keskussairaalassa
Pari vuotta sitten uutisoitiin, kun ei äitejä kuunnella ollenkaan ja hylätään vaille hoitoa, ja kaikki toiveet unohdetaan mitä on ehditty ennen synnytystä esittää. Toivottavasti tää nyt etenis poliisitutkintaan (paikallislehdessä oli laajempi juttu, jossa puhuttiin et sairaala oli ensin kieltäny poliiseiden tulon, että tutkivat ensin itse), että uskaltais ite mennä kesällä tuonne synnyttämään, vaihtoehtoja kun ei ole... Koska jos kyse on hoitohenkilökunnan virheestä niin parempi ottaa opiksi!
Ensisynnyttäjä kuoli keskussairaalassa
Pari vuotta sitten uutisoitiin, kun ei äitejä kuunnella ollenkaan ja hylätään vaille hoitoa, ja kaikki toiveet unohdetaan mitä on ehditty ennen synnytystä esittää. Toivottavasti tää nyt etenis poliisitutkintaan (paikallislehdessä oli laajempi juttu, jossa puhuttiin et sairaala oli ensin kieltäny poliiseiden tulon, että tutkivat ensin itse), että uskaltais ite mennä kesällä tuonne synnyttämään, vaihtoehtoja kun ei ole... Koska jos kyse on hoitohenkilökunnan virheestä niin parempi ottaa opiksi!
12 joulukuuta 2010
Voihan RÄKÄ!
Olisin melkein voinut lyödä vetoa, että kun stressi helpottaa työharjoittelun loppuessa niin flunssa tai joku muu pöpö iskee. Omituisinta tässä on se, että flunssat on alkanu aina kurkkukivulla ja nuhalla. Tää alkoi eilen yskällä ja tänään nostanut kuumeen. Ja miulla on tosi harvoin yli 37,5! Aamulla 37,2 ja siitä kivunnut 37,8:saan. Sukulaiselta sain jo yhden panadolin hätiin, meillä kun on vaan buranoita kaapissa ja lähimpään sunnuntaina auki olevaan apteekkiin ois ab 30km.
Nyt se panadoli kököttää tuossa kuumemittarin vieressä pöydällä ja vahdin et siin vaiheessa, jos kuume nousee +38C niin heitän sen samantien nassuun. Siihen saakka pitää vaan antaa kuumeen tehdä tehtävänsä...
Huoli masuasukista on valtava (veljen mukaan tällä huolehtimisellani aiheutan todnäk enemmän vahinkoa kuin flunssalla), vaikka varmaan kaikki raskaana olevat on joskus kuumeessa olleetkin.
Nyt se panadoli kököttää tuossa kuumemittarin vieressä pöydällä ja vahdin et siin vaiheessa, jos kuume nousee +38C niin heitän sen samantien nassuun. Siihen saakka pitää vaan antaa kuumeen tehdä tehtävänsä...
Huoli masuasukista on valtava (veljen mukaan tällä huolehtimisellani aiheutan todnäk enemmän vahinkoa kuin flunssalla), vaikka varmaan kaikki raskaana olevat on joskus kuumeessa olleetkin.
30 marraskuuta 2010
Eka neuvola
Meillä oli tänään eka neuvola ja koitan nyt tuota masun turvotusta alkaa laskea maitohappobakteerein. Ja lääkäriaikaa se mietti, että laittaako vaiko eikö, kun siellä varhaisraskauden ultrassa jo jouduttiin viime viikolla sen vuodon takia käymään.
Ennen lääkärineuvolaa meillä on kuitenkin np-ultra 21.12. Sen pitäisi olla viikolla 11, mikä onkin sit seuraava hyvä kysymys. Kuukautisista laskettuna ois tänään th:n määrittämä kesto 10+5 ja sit taas sen ultran mukainen kesto ois 8+1. Koska taustalla on kierron normikohdassa muutama negatiivinen testi, niin ei lähtenyt nyt arpomaan laskettua aikaakaan. Äitiyskorttiin kirjoitti 23.6. (mikä on siis miun mielestä reilusti liian aikaisin).
Pikkasen jännittää, että onko murulla kaikki hyvin, kun koot ei täsmää, mutta ei kuulemma pidä huolehtia. Ovis on sit vaan ollut myöhemmin.
hB oli muuten 125 (jee) ja paineet 108/70, et ei ihme et välillä viskoo...
Terkkaritäti sit pokkana kirjoitteli miun korttiin painoksi 73,3 ja jouduin sanomaan et se vaaka kyllä näytti 63,3... :D Muutaman muunkin korjauksen jouduin pyytämään, kun kirjoitti jotain ihan muuta kuin piti, muuten ihan mukava täti (joka muuten alkoi yskiä heti kun mentiin ja sanoi ettei tartu, talossa vaan on hometta...).
Kamala kasa brosyyrejä saatiin mukaan ja jokin dvd, ja purkkeja pissatestiä varten ja lähetteet np-ultraan ja verikokeeseen. Ja koska miulla on jatkuva jano, niin miettii, pitääkö sokerirasitus tehdä jo aiemmin, kun normaalisti. Millä tän kaiken muistaa?
Pikkuhiljaa alkaa itse oivaltaa et tässä tosiaan odotellaan vauvaa. Luulisin et se ois siinä ultrassa valjennut, mut eih :D Ehkä sit oon niitä jotka tajuaa vast synnyttäessään :D
Ennen lääkärineuvolaa meillä on kuitenkin np-ultra 21.12. Sen pitäisi olla viikolla 11, mikä onkin sit seuraava hyvä kysymys. Kuukautisista laskettuna ois tänään th:n määrittämä kesto 10+5 ja sit taas sen ultran mukainen kesto ois 8+1. Koska taustalla on kierron normikohdassa muutama negatiivinen testi, niin ei lähtenyt nyt arpomaan laskettua aikaakaan. Äitiyskorttiin kirjoitti 23.6. (mikä on siis miun mielestä reilusti liian aikaisin).
Pikkasen jännittää, että onko murulla kaikki hyvin, kun koot ei täsmää, mutta ei kuulemma pidä huolehtia. Ovis on sit vaan ollut myöhemmin.
hB oli muuten 125 (jee) ja paineet 108/70, et ei ihme et välillä viskoo...
Terkkaritäti sit pokkana kirjoitteli miun korttiin painoksi 73,3 ja jouduin sanomaan et se vaaka kyllä näytti 63,3... :D Muutaman muunkin korjauksen jouduin pyytämään, kun kirjoitti jotain ihan muuta kuin piti, muuten ihan mukava täti (joka muuten alkoi yskiä heti kun mentiin ja sanoi ettei tartu, talossa vaan on hometta...).
Kamala kasa brosyyrejä saatiin mukaan ja jokin dvd, ja purkkeja pissatestiä varten ja lähetteet np-ultraan ja verikokeeseen. Ja koska miulla on jatkuva jano, niin miettii, pitääkö sokerirasitus tehdä jo aiemmin, kun normaalisti. Millä tän kaiken muistaa?
Pikkuhiljaa alkaa itse oivaltaa et tässä tosiaan odotellaan vauvaa. Luulisin et se ois siinä ultrassa valjennut, mut eih :D Ehkä sit oon niitä jotka tajuaa vast synnyttäessään :D
23 marraskuuta 2010
Vähän turhan jännää touhua.
Mies tuli viime yönä puol yks töistä kotiin, kävin herätessäni vessassa ja huomasin että mitä ihmettä, paperiin tulee verta! Koko yö meni enemmän tai vähemmän valvoessa ja pyöriskellessä, ja aamulla ilmoitin harjoitteluun, että tulen vasta iltapäiväksi.
Hetken aikaa pähkäiltyäni soitin myös tk:lle, kun lueskelin netistä, että alkuraskauden verenvuoto on täysin normaalia, mutta sen syy pitäisi joka kerta selvittää. Sain päivystysajan lääkärille 12:40, joten harjoitteluun ei tartte tänään kyllä lähteä.
Heillä ei kuulemma terveyskeskuksella ultraa ole, mutta tarvittaessa lähettävät sitten eteenpäin. Siihen saakka ei siis voi taas kuin odotella, että alkaako uudestaan vai missä mennään.
--
Istuttiin yhteensä 3 tuntia odottelemassa aikoja, mutta kyllä kannatti!
Tk:lla ohjattiin suoraan gynelle, eivät päivystävät lääkärit alkaneet ronklata, onneksi. Gyne sitten teki tutkimuksen ja sen jälkeen lähetteen keskussairaalaan ensiapuun ja eikun sit sinne, kamalan jännityksen ja paniikin kera. Sieltä ohjattiin gynen polille ja tunnin odotuksen jälkeen päästiin ultraan. Mies tässä vaiheessa tuskaili neljältä alkavan koulunsa kanssa ja vannotin, että kun sisään päästää niin siinä ei kauaa mene.
Ensin pieni kysely ja sit ultra. Tk:n gyne laski viikoiksi 9+5, mutta niin pitkällä ei voida mitenkään olla noiden negatestien takia. Polilla ultrassa viikoiksi varmistuikin 6+6 tai 7+2, eli jotain tuolla välillä. Alkiolla mittaa 1,07cm!
Ja mikä ihaninta, nähtiin se pieni sydämen syke ja saatiin kuva kotiin! Ja minä sain käskyn ottaa rennommin ja rauhallisemmin :D
Ehkä tästä nyt osaa rauhottuakin kun näki, että pienellä on kaikki hyvin. Polin lääkäri myös vakuutti, että pienet alkiot on niin sitkeitä, että kestää kyllä melkoisiakin vuotoja. Vuotolähdettä ei löytynyt, mutta ruskuaispussista meidän masuasukki oli jo raaskinut luopua, se näkyy kuvassakin, mitä lääkäri piti hyvänä merkkinä.
Nyt seuraavaksi ruokaa, olot on melkoiset kun aamupalan jälkeen on syönyt vaan mandariinin ja yöunet oli mitä oli. Huh.
Hetken aikaa pähkäiltyäni soitin myös tk:lle, kun lueskelin netistä, että alkuraskauden verenvuoto on täysin normaalia, mutta sen syy pitäisi joka kerta selvittää. Sain päivystysajan lääkärille 12:40, joten harjoitteluun ei tartte tänään kyllä lähteä.
Heillä ei kuulemma terveyskeskuksella ultraa ole, mutta tarvittaessa lähettävät sitten eteenpäin. Siihen saakka ei siis voi taas kuin odotella, että alkaako uudestaan vai missä mennään.
--
Istuttiin yhteensä 3 tuntia odottelemassa aikoja, mutta kyllä kannatti!
Tk:lla ohjattiin suoraan gynelle, eivät päivystävät lääkärit alkaneet ronklata, onneksi. Gyne sitten teki tutkimuksen ja sen jälkeen lähetteen keskussairaalaan ensiapuun ja eikun sit sinne, kamalan jännityksen ja paniikin kera. Sieltä ohjattiin gynen polille ja tunnin odotuksen jälkeen päästiin ultraan. Mies tässä vaiheessa tuskaili neljältä alkavan koulunsa kanssa ja vannotin, että kun sisään päästää niin siinä ei kauaa mene.
Ensin pieni kysely ja sit ultra. Tk:n gyne laski viikoiksi 9+5, mutta niin pitkällä ei voida mitenkään olla noiden negatestien takia. Polilla ultrassa viikoiksi varmistuikin 6+6 tai 7+2, eli jotain tuolla välillä. Alkiolla mittaa 1,07cm!
Ja mikä ihaninta, nähtiin se pieni sydämen syke ja saatiin kuva kotiin! Ja minä sain käskyn ottaa rennommin ja rauhallisemmin :D
Ehkä tästä nyt osaa rauhottuakin kun näki, että pienellä on kaikki hyvin. Polin lääkäri myös vakuutti, että pienet alkiot on niin sitkeitä, että kestää kyllä melkoisiakin vuotoja. Vuotolähdettä ei löytynyt, mutta ruskuaispussista meidän masuasukki oli jo raaskinut luopua, se näkyy kuvassakin, mitä lääkäri piti hyvänä merkkinä.
Nyt seuraavaksi ruokaa, olot on melkoiset kun aamupalan jälkeen on syönyt vaan mandariinin ja yöunet oli mitä oli. Huh.
21 marraskuuta 2010
Eipä tartte arpoa sen kertomisen kanssa...
Puhelin soi torstai-iltana: "Eiks niin et oot ollu flunssassa ja syöny luontaistuotteita? Eiks niin et kirjottelet vauva-foorumilla ja oot raskaana?"
Omaa tyhmyyttäni kun kirjoittelin normaalilla nimimerkilläni avoimella foorumilla, joten seurauksena pistin nimimerkin vaihtoon ja perustimme suljetun ryhmän keskustelua varten.
Ärsyttää pikkasen, että jos saa tommosta selville, niin miksei voi pitää suutaan kiinni. Meidän asiahan tämä on, kerrotaan sitten kun halutaan kertoa. :( Etenkin, kun soittaja foorumia lukeneena myös samalla tiesi, kuinka alussa ja riskirajoilla kaikki vielä on.
Tämän jälkeen meidän oli kerrottava jo monelle muullekin, jotta kaikki asianomaiset saivat tiedon yhtäaikaa... Omasta mielestäni sekä aivan liian aikaisin, että aivan liian myöhään. Kuitenkin, lopulta hyvä kun tuli ilmi.
Omaa tyhmyyttäni kun kirjoittelin normaalilla nimimerkilläni avoimella foorumilla, joten seurauksena pistin nimimerkin vaihtoon ja perustimme suljetun ryhmän keskustelua varten.
Ärsyttää pikkasen, että jos saa tommosta selville, niin miksei voi pitää suutaan kiinni. Meidän asiahan tämä on, kerrotaan sitten kun halutaan kertoa. :( Etenkin, kun soittaja foorumia lukeneena myös samalla tiesi, kuinka alussa ja riskirajoilla kaikki vielä on.
Tämän jälkeen meidän oli kerrottava jo monelle muullekin, jotta kaikki asianomaiset saivat tiedon yhtäaikaa... Omasta mielestäni sekä aivan liian aikaisin, että aivan liian myöhään. Kuitenkin, lopulta hyvä kun tuli ilmi.
20 marraskuuta 2010
Toivo elää
Aamupahoinvointi alkoi eilen aamulla, heräsin 5:15 pissalle, meinasin pyörtyä matkalle ja päädyin kuorimaan omenaa... Täksi aamuksi osasin jo illalla kuoria ompun valmiiksi sängyn viereen. Ei silti, nautin tästä, sillä antaa taas toivoa. Alaselkä on myös uskomattoman kipeä. Arvelinkin sen alkavan jossain vaiheessa, ruumiinrakenteeni tuntien.
18 marraskuuta 2010
Epätietoisuus pikkuruisesta
Aika ihanaa kun sai sentin kokoiselta masuvauvalta toivottaa isoisänpäivänonnittelut ;)
Muuten tää on lähinnä kamalaa! Palelua, väsymystä ja finnejä on enemmän kuin murrosiässä!
Lisäksi toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen tarkkailun loppuvan positiiviseen testiin...). Toisinaan vielä palelu vaihtuu siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä vaihtuu välillä siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin. Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?
Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.
Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.
Muuten tää on lähinnä kamalaa! Palelua, väsymystä ja finnejä on enemmän kuin murrosiässä!
Lisäksi toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen tarkkailun loppuvan positiiviseen testiin...). Toisinaan vielä palelu vaihtuu siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä vaihtuu välillä siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin. Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?
Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.
Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.
12 marraskuuta 2010
Neuvola-aika varattuna!
Työharjoittelupäivästä kuin sumussa selvinneenä ajoin tärisevin käsin töihin. Piti pysähtyä ostamaan eväitä K-superista ja neuvolan puhelintunti sattui sopivasti parkkipaikalla ollessani. Istuin kuskin paikalla, näppäilin kalenteriin kirjatut numerot puhelimeen ja soitin. Esittelin itseni ja ensimmäistä kertaa eläissäni lausuin ääneen ne sanat: "Mie oon raskaana." Tärisin, jännitin, ihmettelin, nautin uudesta tunteesta ja olin pyörällä päästäni. Täti sanoi, että joo'o, se voi olla veritestissäkin paristakin päivästä kiinni. Että testinegasta parin päivän päästä onkin voinut olla jo plussa (AJATELKAA!) ja sen mukaan laski kai nyt sitten viikkoja (tai tuon cb:n digin, en ihan ymmärtänyt). Jotakuinkin viikolla 6 mennään siis nyt, neuvolaan 30.11. ja sitten sieltä saa ohjeet ultran varaamiseen.
Sitä ennen, viikkoja voi siis vain arvailla...
Muita oireita ei oikein edelleenkään, jatkuvaa palelua (!!), väsymystä ja nälkä on parin tunnin välein. Pakko siis pistellä koko ajan jotain suuhun, oi ja voi sentään. Yritän pysyä satsumissa, ettei kilot kertyisi heti alkuun... Ja hei! Jano on yksi. Aika harvoin on jano, ja nyt on viikon ajan ollut harva se hetki.
Sitä ennen, viikkoja voi siis vain arvailla...
Muita oireita ei oikein edelleenkään, jatkuvaa palelua (!!), väsymystä ja nälkä on parin tunnin välein. Pakko siis pistellä koko ajan jotain suuhun, oi ja voi sentään. Yritän pysyä satsumissa, ettei kilot kertyisi heti alkuun... Ja hei! Jano on yksi. Aika harvoin on jano, ja nyt on viikon ajan ollut harva se hetki.
11 marraskuuta 2010
Yhdestä viivasta kaksi ja kahdesta ihmisestä kolme.
Tästä on hyvä aloittaa uusi aikakausi blogissa. Taustatarina otsikolle ja eräälle keskiviikkoaamuiselle matikantunnille, kun meidän laskuissamme 1+1 muuttui kolmeksi.
Kiertopäivä 55, kyllä. Ei enempää eikä vähempää. 10.11.2010.
Toivo muutti meille tänä aamuna, ihan yks kaks puun takaa! Kaksi päivää armottomasta väsymyksestä ja palelusta kärsineenä ajattelin eilen illalla, että teenpä huvikseni ovistestin tänä aamuna. Ja mitämitä! Samantien siihen pamahtikin tosi tumman violetti viiva!! Siis tummin mitä oon ikinä noihin saanut (no se ei oo paljon, kun niissä on näkynyt koko ajan haaleaa viivaa kp12 lähtien). Mutta, kun se on ensimmäistä kertaa tummempi kuin se kontrolliviiva?! Minkäänsortin ovistuntemuksia ei ole (joskaan en aiemminkaan ole ollut niistä varma), joten taidan lähteä tänään testiostoksille ja aikaistaa maanantaiksi suunniteltua testaamista jo huomiselle. Nyt peukut ja varpaat pystyyn ja rukoukset matkaan!
Sitä vaan toivoo, ettei nyt taas innostuisi vaan turhasta. Takana on tarpeeksi monta negatiivista raskaustestiä, tarpeeksi monta pettymystä ja tarpeeksi monta epätoivon tunnetta. Olen onnekseni löytänyt vertaistuen foorumilta. Toiset samassa tilanteessa olevat osaavat antaa parhaat tsempitykset, ymmärtävät parhaiten asian laidan. Tosin olen huomannut, että kärsimättömyys lienee meidän kaikkien foorumilaisten yhteinen ongelma, muuten varmaan lepposasti puuhailtaiskin vauvoja omissa oloissamme huolia ja murheita vailla. On helppo lohduttaa kaveria, ettei hän ole asian kanssa yksin, sillä ainakin täällä asuu toinen samanlainen kaikki-heti-mulle-nyt -nainen!
Kiertopäivä 55, kyllä. Ei enempää eikä vähempää. 10.11.2010.
Toivo muutti meille tänä aamuna, ihan yks kaks puun takaa! Kaksi päivää armottomasta väsymyksestä ja palelusta kärsineenä ajattelin eilen illalla, että teenpä huvikseni ovistestin tänä aamuna. Ja mitämitä! Samantien siihen pamahtikin tosi tumman violetti viiva!! Siis tummin mitä oon ikinä noihin saanut (no se ei oo paljon, kun niissä on näkynyt koko ajan haaleaa viivaa kp12 lähtien). Mutta, kun se on ensimmäistä kertaa tummempi kuin se kontrolliviiva?! Minkäänsortin ovistuntemuksia ei ole (joskaan en aiemminkaan ole ollut niistä varma), joten taidan lähteä tänään testiostoksille ja aikaistaa maanantaiksi suunniteltua testaamista jo huomiselle. Nyt peukut ja varpaat pystyyn ja rukoukset matkaan!
Sitä vaan toivoo, ettei nyt taas innostuisi vaan turhasta. Takana on tarpeeksi monta negatiivista raskaustestiä, tarpeeksi monta pettymystä ja tarpeeksi monta epätoivon tunnetta. Olen onnekseni löytänyt vertaistuen foorumilta. Toiset samassa tilanteessa olevat osaavat antaa parhaat tsempitykset, ymmärtävät parhaiten asian laidan. Tosin olen huomannut, että kärsimättömyys lienee meidän kaikkien foorumilaisten yhteinen ongelma, muuten varmaan lepposasti puuhailtaiskin vauvoja omissa oloissamme huolia ja murheita vailla. On helppo lohduttaa kaveria, ettei hän ole asian kanssa yksin, sillä ainakin täällä asuu toinen samanlainen kaikki-heti-mulle-nyt -nainen!
Kiertopäivä 56, 11.11.2010.
Eli siis, eilen ovistestiin vahva plussa. Ja siitä ilahtuneena (kuulemma siinä vaiheessa kaks vaihtoehtoa: joko ovis tai raskaana / kumpi vaan olisikaan, niin iloitahan tässä voisi) marssin miehen kanssa eilen apteekkiin testiostoksille.
Aamusta silmät ristissä vessaan apteekin oman testin kanssa ja samantienhän siihen piirtyi kaksi vahvaa viivaa, tarvinnut edes odotella! Tämä ihanainen ei oo ees mikään haamu vaan kontrolliviivaa selvästi vahvempi! (On siis tullut todistettua, että vaikka kp33 on veritestikin ollut nega niin kp56 on mahkuja saada kotitestillä plussa!) Olen jostain lukenut lauseen, että eikö ole omituista, että maailmamme mullistavin uutinen luetaan vessassa?
Itkuhan siinä sit tuli. :') Mieskin on vielä pyörällä päästään.Vähän on vielä epäuskoinen olo. Kp31 ja kp33 negat kotona, kp33 veritesti nega ja nyt kp56 kotitestiin vahva plussa!!
Naisen kropassa siis mikä vaan on näemmä mahdollista. Viikoista ei mitään havaintoa, kun oviksesta ei tietoakaan :D Teen huomenna aamusta cb:n digin, joka on odotellut laatikossa heinäkuusta. Teen sen nähdäkseni vähän suuntaa viikoille ja sen jälkeen soitto neuvolaan!
Ah ja ihanaa!
Aamusta silmät ristissä vessaan apteekin oman testin kanssa ja samantienhän siihen piirtyi kaksi vahvaa viivaa, tarvinnut edes odotella! Tämä ihanainen ei oo ees mikään haamu vaan kontrolliviivaa selvästi vahvempi! (On siis tullut todistettua, että vaikka kp33 on veritestikin ollut nega niin kp56 on mahkuja saada kotitestillä plussa!) Olen jostain lukenut lauseen, että eikö ole omituista, että maailmamme mullistavin uutinen luetaan vessassa?
Itkuhan siinä sit tuli. :') Mieskin on vielä pyörällä päästään.Vähän on vielä epäuskoinen olo. Kp31 ja kp33 negat kotona, kp33 veritesti nega ja nyt kp56 kotitestiin vahva plussa!!
Naisen kropassa siis mikä vaan on näemmä mahdollista. Viikoista ei mitään havaintoa, kun oviksesta ei tietoakaan :D Teen huomenna aamusta cb:n digin, joka on odotellut laatikossa heinäkuusta. Teen sen nähdäkseni vähän suuntaa viikoille ja sen jälkeen soitto neuvolaan!
Ah ja ihanaa!
Vähän jänskää kuitenki, kun sillon kp36 join suoraan sanottuna lähemmäs pään täyteen kun ***utti nuo negat ja seuraavan viikon käytin luontaistuotettaita flunssanhoitoon. Toivottavasti masussa on kaikki ok!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)