Kierrätä hyvä ihminen!

Blogi on elänyt hiljaiseloa ja kirjoittaja nauttinut parin kolmen viikon mittaisesta joululomastaan. Nyt on aika skarpata! Keskiviikkona vietän vapaapäivää ja ajattelin ottaa niskapers-otteen vaatehuoneesta, jota meillä kutsutaan nykyään jo tuttavallisemmin tavaramäärään viitaten varastoksi sekä omasta vaatekaapistani. Vaatehuonetta varten varaan muutaman jätesäkin, paperikeräyslaatikon ja pahvilaatikon. Survon tavarat roskiin (samalla hokien mielessäni, ettei kukaan tekisi niillä enää mitään, ei kukaan tarvitse minun lukioaikaisia muistiinpanojani, eikä kukaan halua meidän romuja enää itselleen) ja häkkikomeroon (joka sekin pursuaa pian ylimääräisiä tavaroita). Olen päivänselvä keräilijäluonne. Miulla on paha tapa siirtää asioita, niin että ne ovat poissa silmistä, poissa mielestä, kunnes vyöryvät jostain piilosta niskaan ja joudun käyttämään kokonaisen vapaapäivän raivatakseni romppeet. Vaatekaapin suhteen olen vaikeamman dilemman edessä. Pitäisi ensin lajitella vaatekaapin sisältö kahteen kasaan: näitä olen vuoden sisään käyttänyt, näitä en. Ja sitten kiikuttaa en-kasa kierrätykseen. Ja siinä se probleema tulee! Tähän asti olen kerran elämässäni ottanut kirpparilta pöydän, mutta olin liian laiska käydäkseni siellä päivittäin siistimässä (saldo jäi silti onneksi plussan puolelle). Olen muutamia vaatteita myynyt huuto.netissä ja suurimman osan kiikuttanut Spr:n Konttiin. Vihdoin olen opetellut luopumaan vaatteista, jotka eivät enää sovi tyyliini tai ovat liian pieniä tai suuria minulle, sekin oli aikanaan tavan Waterloo. Ehkä miun on ruvettava ajattelemaan, että vaatteita kierrättämällä voin tehdä hyväntekeväisyystyötä, johon ei muuten rahat niinkään riitä. Mutta mitä mie teen miun untuvatakille, joka on jäänyt pieneksi? En ihan sitä raaskisi köyhänä opiskelijana sulloa vaan kierrätyskonttiin.