Aika ihanaa kun sai sentin kokoiselta masuvauvalta toivottaa isoisänpäivänonnittelut ;)
Muuten tää on lähinnä kamalaa! Palelua, väsymystä ja finnejä on enemmän kuin murrosiässä!
Lisäksi toissaöisten vatsakipujen jälkeen olen tarkkaillut itseäni entistä enemmän (ja voi, että meninkin kuvittelemaan sen tarkkailun loppuvan positiiviseen testiin...). Toisinaan vielä palelu vaihtuu siihen, että välillä on jo jopa kuuma! Ja jatkuva nälkä vaihtuu välillä siihen, ettei tee ruokaa mieli laisin. Sanokaa nyt joku höperölle esikon odottajalle, että tää kaikki on ihan normaalia?
Aloin jo mielenrauhan kannalta miettiä sitä varhaisultraakin, josko sittenkin, jotta tietäisi onko masussa joku vielä kasvamassa vai ei. :( Pitää varmaan soittaa tänään neuvolaan, että pääseekö sitä kautta jos noita kipuja kerran oli.
Sain eilen hysteerisen itkukohtauksen siitä, että mies halusi katsoa jalkapalloa ja itse sain ensimmäistä kertaa sinä päivänä istua alas. Meidän piti paistaa lettuja ja toinen vaihtoi lennosta suunnitelmaa, hermothan siinä meni x). Painelin sit samoilla vauhdeilla nukkumaan, kello 20:30, kun normaalisti unta on turha odotella ennen klo 23. Tämä toisaalta puhuu hormonien voimasta ja koitan uskoa edelleen pienen voivan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti