22 joulukuuta 2010

Niskapoimu-ultra takanapäin

Mehujäätä tekisi mieli, harmi ettei ole kaapissa. Myös kaikki mehut, mehukeitot ja pilttisoseet on namnam. Kaikenlainen raikas ja hapan on tällä hetkellä lempparisyömistä: oikea hapan juureen leivottu ruisleipä, greipit, mehut, appelsiinit, mandariinit. :P


Meillä oli eilen se toinen ultra. 11+1 muuttui 11+3 ja laskettu aika on nyt 9.7. ja siitä pidetään kiinni. Vauveli ei innostunut kasin aikaan kauheasti heräilemään ja kätilö murjoi miun masua sekä ulko-, että sisäkautta. Ei kiva. Lopulta kaveri suostui heräämään ja nosti käden otsalleen et tyhmät, mie nukun! Meitä nauratti! Niskaturvotus saatiin kuitenkin mitattua ja oli 0,79. Ei mitään ongelmaa siis. Pääperämitta masuasukilla oli 46mm.

Samoilla vauhdeilla kävin labrassa, selvisin neljällä veriputkella. :/

Illalla kerrottiin sitten tuleville serkkupojille (esittelin duplo-ukon avulla, että tän kokoinen kaveri asustaa miun mahassa! Hyvin mätsäs koko!) ja miun mummille ja tädille. Tänään saa kuulla illalla toinen tuleva isomummo. Ihan vielä ei olla kriittisen rajan ohi, mutta malttamattomuus voitti. Jotenkin ajattelin, että jos 12 viikkoa on täynnä 25.12. niin on jo todella huonoa tuuria, jos jotain tässä välissä nyt sattuu.

Ruskea tuhruvuoto kiusaa edelleen silloin tällöin. Istukan paikka kai ratkaisee, saas nähdä koska vihdoin selviää missä kohtia se majailee. Toisaalta, alkuraskaudessa kohtu ja muutkin osaset on sen verran verestäivä, että niitä suonia vaa katkeilee sillon tällön. Edelleen noudatan sen edellisen ultraajan ohjetta, älä huolehdi.

Ei kommentteja: