Energiaa ja voimaa arkeen!

Kävin eilen kuuntelemassa Paula Heinosen "Voitko hyvin? Energiaa ja voimaa arkeen." luentoa.

Päällimmäisenä jäi mieleen kaksi asiaa: a) Sattumaa ei ole ja b) älä usko, jos lääkäri sanoo että seuraillaan.

Sattumaa ei ole, koska kaikki tapahtuu jostakin syystä. Ja lääkäri voi sanoa vaivaan jos toiseen, että katsotaan vähän eteenpäin ja kuulostellaan. Silloin pitää toimia ja olla uskomatta. Vaatia hoitoa ja marssia tarvittaessa funktionaalisen lääketieteen tohtorin tykö.

No onhan se nainen kävelevä mainos, toisaalta guru, ihanan innostunut, tietää mistä puhuu, mutta myös taitaa ne kikat, joilla jallittaa kuulijansa. Puhuu paljon asiaa, mutta myös koukuttaa. Ei sillä, tarkoitus on hyvä, joten menkööt tämän kerran. Sillä hei haloo maailma, on vihdoin aika herätä. Syömme lääkkeitä turhaan! Kipulääkkeet, närästyslääkkeet, masennuslääkkeet, betasalpaajat, allergialääkkeet... Ja auttaako ne? Tästä Paula eilen puhui: Ei. Ne ei auta, mutta kappas kuinka sattuikaan, kaiken a ja o on se mitä syömme.

Voiko se muka olla näin helppoa? Parantaa sairauksia, terveyttä ja hyvinvointia?

Loogisesti, voi. Käytännössä kaikki ravintomme kulkee suun kautta. Sillä on väliä mitä syömme, sillä kumoamme ruokaa ja juomaa kurkusta alas paitsi nautinnon halusta, myös elimistön rakennus- ja polttoaineeksi. Sillä on väliä mitä syömme, sillä siitä mm. aivomme ja maksamme ammentavat tarvikkeensa.

Lyhyesti.

• Syö antioksidantteja, etenkin jos pudotat painoa! Älä pudota painoa liian nopeasti, esim. 25kg vuoden sisään on liikaa! Myrkyt lähtevät liikkeelle ja tulet todella huonovointiseksi. Antioksidantit (esim. mustikassa paljon, vihreä tee, kylmäpuristetut öljyt, kaalit, kuidut) sitovat ja neutraloivat näitä myrkkyjä.
• Syö reilusti D-vitamiinia (50 μg tai jopa 100 talvisaikaan, kesällä ei tartte, jos on 15min päivässä klo 12-14 välillä ulkona). D-vitamiini on vitamiinihormoni ja sen puute aiheuttaa mm. talvimasennusta ja kevätväsymystä. 
• C-vitamiinia aina stressitilanteissa; puskuroidussa tai luonnollisessa muodossa, sillä se imeytyy ja kestää elimistössä.
• Unohtakaa margariinit. Paras levite syntyy itse: Voita 100g, ruokaöljyä 1dl ja vettä 1dl. Ohje esim. täältä.
• Käyttäkää extra virgin öljyjä: oliivi, rypsi, avokado, sesam ja lasipullossa!
• Tarkistakaa, ettei leivässä lue sisällyksessä lisättyä gluteiinia 
• Omega 3 ja 6 tasapainossa 
• Ravinto ja mieli ovat yhteydessä. Huolehdi foolihaposta ja B12-vitamiinista 
• ... Niin ja elämästä pitää nauttia nyt!

Kannattaa ehkä myös punnita pitäiskö vaihtaa hiusväri luomuun. Sillä tummat hiusvärit voi tappaa. Ne kerääntyy elimistöön, eikä koskaan voi tietää milloin raja tulee vastaan. Samoin huulipunat kannattaa vaihtaa luonnonkosmetiikkaan. Ellet halua syödessä ja juodessa nieleskellä samalla lyijyä, kadmiumia ja muita ympäristömyrkkyjä... Sinnehän ne huulipunat joutuu, ruuan mukana elimistöön. Puikko kerrallaan... Nam.

Koskaan ei hei ole liian myöhäistä. Kaiken voi korjata. Tämän opin eilen: Suolisto uudistuu viiden päivän välein, joten nyt vaan niskasta kiinni ja elintapojen kimppuun. Sillä voi nimittäin voittaa parhaimmillaan vuosia jopa vuosikymmeniä elinaikaa! Aika hyvät arpajaiset vai mitä?

Lähde: Paula Heinonen, Imatra 24.4.2012

Vauvanruokakeskustelu

Rintaruokinta on ihanneoloissa paras ja luonnollinen tapa ravita vauvaa. Suomessa virallinen suositus on kuuden kuukauden yksinomainen rintaruokinta.

Ohjeistus ei perustu tieteelliseen näyttöön vaan Maailman terveysjärjestön WHO:n suositukseen. Se on laadittu erityisesti kehittymättömiä oloja varten. Suomen kaltaisissa hygieenisissä oloissa riittää usein selvästi lyhytaikaisempi yksinomainen rintaruokinta. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Rintamaito+ja+korvike+ovat+pitk%C3%A4lti+samanveroisia/a1305547031783

Lainattu pätkä on osa professori ja lastentautien erikoislääkäri Erkki Savilahden Hesarin kirjoitusta. Ja jotenkin näin miekin miellän tän vauvanruokakeskustelun. Sinänsä jännittävä kirjoitus, että siinä kannatetaan sekä korviketta, äidinmaitoa että lisäravintoa (soseita) mikäli osasin lukea oikein. Kaikissa on puolensa ja oleellista olisi, ettei äiti kantaisi huolta lapsen ruokinnasta.

Tällainen kielteinen kokemus voi heijastua ikävällä tavalla lapsen kehitykseen ja perheen vuorovaikutukseen.

Ihanaa! Kerrankin joku, joka ei syyllistä niitä jotka haluavat täysimettää sen 6kk. Kerrankin joku, joka ei syyllistä niitä, jotka syystä tai toisesta päätyvät korvikkeeseen. Ja kerrankin joku, jonka mielestä olennaisinta on, että lapsi saa riittävästi ravintoa.

Sillä, joo sisältäähän äidinmaitokin lisäaineita, vaikka äiti onnistuisikin välttelemään kaikkea e-koodattua (saati sit jos syö karkkia yms. kuten allekirjoittanut, kantaen siitä huonoa omatuntoa). Ymmärrän, että kehitysmaissa täysimetys ehkäisee monenlaisia puutostiloja, tauteja ja nälänhätää. Mutta Suomessa tosiaan on mahdollista tehdä kotioloissakin hygienista lastenruokaa, joka tyydyttää kasvavan ipanan tarpeita äidinmaidon rinnalla. Tää miun ajatus on nyt pienesti ristiriidassa tuon edellisen otsikon kanssa (Lasten ruoka - liian puhdasta?), mutta jos tosiaan tekee ruokaa kotona tai imettää purkkiruokien rinnalla eikä elä antiseptisten puhdistusaineiden keskellä, niin uskon, että on mahdollista saavuttaa optimaalinen pöpötasapaino, joka paitsi ravitsee lasta myös ehkäisee tätä tulevilta allergioilta ja astmalta.

Niin ja helppo se on miun huudella, kun oma lapsi on mitä helpoin. Syö pulloa ja tissiä (täysimetyksellä), toisinaan nappaa korvikettakin jos äiti huitelee jumppatunnilla, eikä osoita olevansa allerginen millekään ruoka-aineelle. Soseita meillä aletaan maistella kuukauden kuluttua, mutta yritän silti pitää ne maisteluasteella sinne 6kk-rajapyykille saakka.

Lasten ruoka - liian puhdasta?

Tuijottelin ennen nukkumaanmenoa telkkarista Silminnäkijä-dokkarin lasten purkkiruuista. Suosittelen lämpimästi sekä lukemaan artikkelin Lasten purkkiruoan terveellisyydestä väännetään kättä, että katsomaan Yle Areenalta ko. ohjelman jahka se sinne ilmestyy.

Heräsi taas kysymys siitä ovatko Eviran asioista päättävät ihmiset sittenkään ihan niin perillä asioistaan, etenkin kun joku topakasti totesi, että "voisitte nyt vaan luottaa siihen, että asiantuntijat kyllä tietävät mitä tekevät ja tähtäävät siihen, että lastenruoka olisi mahdollisimman puhdasta." Kumpa voisinkin.

Tuossa ohjelmassa puhutaan jo niin paljon hyvää, etten ala tässä paasata siitä miksi lastenruuissa aspartaamit ja glutamaatit (plus n. 180 muuta lisäainetta) ovat sallittuja, mutta eläintenruuissa ne ovat kiellettyjä. Vaan aloin miettiä, että MIKSI vanhemmat valitsevat purkkiruokaa lapselleen. Kiireisen on helppo tarttua eineksiin ja ymmärrän, että toisinaan aika, joka kuluu purkkiruuan lämmittämiseen on niin sopivan lyhyt, että on hyvä pitää ruokia hätävarana kaapissa. (Ja niin aion itsekin tehdä!)

Ohjelmassa kuitenkin vilahti avainsana (harmittaa, ettei siihen tartuttu tiukemmin). Epätietoisuus. Vanhemmat luottavat siihen, että purkkiruoka on juuri sopivaa heidän lapselleen. Että ne vauvanpuurot ovat passelimpia kuin pikakaurahiutaleet. (Ja miten kaurahiutaleista edes saisi niin tasaista velliä, että se kelpaisi vain nestemäiseen ruokavalioon tottuneelle ipanalle? Vinkki nro 5 tarttui matkaani Marttojen ruokakurssilta viime viikolla; puuron voi keittää myös kaurajauhosta!)

Asiaan. Probleema on juuri tässä. Me nykyvanhemmat olemme niin uusavuttomia ja turvallisuushakuisia, ettemme oikeasti tiedä mitä vauvalle saa syöttää! Toista se oli entisaikojen tiiviissä perheyhteisöissä, joissa vuosien kokemus siirtyi polvelta toiselle, ilman että siihen kiinnitettiin edes huomiota. Mutta kuka meille nyt kertoo mikä on sopivaa ja mikä ei? Neuvolan kiireinen terkkariko?

Meille nykyvanhemmille vaan on sata kertaa turvallisempaa valita kaupan hyllystä perunaporkkana-sose, jossa lukee +4kk, kuin valita vihannestiskiltä porkkana ja peruna, keittää ne kotona yksi kerrallaan ja soseuttaa vauvalle. (Niin. Ilman marttojen kurssia, tekisin itsekin näin. Äly hoi älä jätä -ahaa elämys iski kurssilla, kun välähti, että voi keittää soseita kattilallisen, pakastaa jääpalamuottiin ja kerätä niistä eri napeista aina päivän ruuan lapselle. Tämmönen mix lämpenee sen purkkiruuan kanssa aika yhtä nopeasti.)

Sitäpaitsi. Se syy mikä sai kirjoittamaan oli tuo diabetes/astma/allergia -keskustelu. Ohjelmassa asiantuntija oli sitä mieltä, että syy ko. elintasosairauksien yleistymiseen on siinä, etteivät lapset altistu mikrobeille syödessään kuollutta purkkiruokaa. No joo, uskon itse, että ruoka on vain yksi mahdollinen syy ko. sairauksiin, mutta lohduttaudun ajatuksella, että onkin parempi, että lapsi saa vähän jotain ylimääräistä kotona keitetyistä soseista, kuin ei mitään purkkiruuasta. Niin, että eikun mammat ja papat keittelemään, soveltamaan ja kokeilemaan! Turvallisuus ei olekaan aina terveellistä.

(Ps. Ah. Odotan, että päästään myökin aloittamaan soseet ja sotku. Huominen neuvola kertokoon koska!)

Helsinkiin shoppailemaan... kanaa!

Hei pääkaupunkilaiset ystäväni. Minulla on teille lähetyskäsky: Menkää ja ostakaa citymarketista ensi viikolla luomukanaa. Tehkää se, jotta mekin saamme!

Nyt sitä vihdoin saa: maanantaina 3.10. alkaa luomuviikko, ja samalla luomumunijakanojen liha tulee myyntiin kokeiluluontoisesti pääkaupunkiseudun Citymarketteihin. Jos kysyntää riittää, myyntiä laajennetaan muualle Suomeen. http://www.uusimusta.fi/etusivu/2011/9/27/maanantaina-saa-luomukanaa.html

Pliis, KUN kysyntää riittää. Sillä minäkin haluan kanani luomuna, en tehotuotettuna broilerimössönä.

Ps. Kai tunnet jo Ross508:n?

Porkkanalättyjä!

Luomuiset porkkanaletut (6 hengelle)

(Kaikki tarvikkeet löydät kaupasta myös luomuna)
5 dl maitoa (valkkaa rasvaisempaa niin pääset helpommalla)
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
3 munaa
4 dl raastettua porkkanaa (n. 3 isoa)
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
1 tl hienonnettua oreganoa
paistamiseen kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä

Lisäksi:
sokeroitua puolukkasurvosta tai -hilloa

Vatkaa maidon joukkoon jauhot ja anna turvota ½ tuntia. Lisää munat ja raastetut porkkanat. Mausta. Paista taikinasta pieniä lettuja lettupannulla.

Raparperitaivas - Mansikka-raparperikiisseli

mä jos löytäisin kaukaiseen paikkaan
alle omenapuun
sinne veisin tyttöni luonnonraikkaan
suloisen mustikkasuun

raparperitaivas
missä se lie
ilmalaiva
meidät perille vie
ja se taivas
on sun ja mun
piilopaikka yhteinen

Leevi and the Leavingsin Raparperitaivaan pätkä kuvaa hyvin tämän hetken tuntoja. Raparperia tekee mieli ja onneksi sitä anoppilan puskat työntääkin siihen malliin, että sitä riittää niin paljon kuin kotiin jaksaa kantaa. Kaikki raparperireseptit ovat siis tervetulleita. Tässä tämän iltainen jakoon teidän suuntaanne. Ei tällä kertaa kera mustikoiden vaan tutusti ja turvallisesti mansikoiden:

Mansikka-raparperikiisseli

10 dl raparperia pestynä, kuorittuna ja viipaloituna (n. 5 paksua vartta)
15 dl vettä
2 dl sokeria
5-7 rkl perunajauhoja (oman sakeusmieltymyksen mukaan)
n. 4 dl mansikkasurvosta

Aloita heittämällä raparperin palaset ja puolet sokerista sekä muutama desi vettä kattilaan. Jos olet mitannut kokonaisvesimäärän kannuun, ei tartte mitata paljonko vettä tässä vaiheessa kattilaan kaataa. Keitä 5 minuuttia täysillä. Miedonna lämpöä, lisää loppuvesi ja -sokeri ja anna kiehua toiset 5 minuuttia. Ota kattila hellalta, sekoita perunajauhot vesitilkkaan ja lisää ohuena nauhana samalla koko ajan seosta hämmentäen.

Lisää mansikkasurvos, maista sokeri ja aseta tarjolle. Nam! Meidän mielestä raparperikiisseli maistuu parhaalta maidon tai vaniljajätskin kera. Joten eikun herkuttelemaan!

Maan mainio peltileipä

Koska itse pääsin tänään Me&I-lastenvaatekutsuille, päätin että pitää miestäkin jotenkin ilahduttaa ja leivoin peltileipää odottamaan kotiin palaavaa työn raskaan raatajaa. Ensimmäistä kertaa jokin sovellettu resepti toimi ja siksi uskallan tämän jakaa muillekin. Ainut, että unohdin ottaa kuvan...

Peltileipä

Tarvitset siis...
0,5 litraa vettä

teelusikallisen hunajaa

1 pussin kuivahiivaa

1 teelusikallisen suolaa

4,5 desiä ruishiutaleita (siis ihan peruspuuroryynejä!)

5-6 desiä vehnäjauhoja

sopivan lirauksen öljyä (ehkä 1 rkl?)

Lämmitä ensin vesi kättä lämpimämmäksi, anna hunajan sulaa veden sekaan ja lisää kuivahiiva sekä suola. Sekoita ryynit ja jauhot joukkoon ja vaivaa sopivaksi taikinaksi. Lopuksi heitä vielä liraus öljyä sekaan ja kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Taputtele jauhojen avulla tasaiseksi ja anna kohota puolisen tuntia liinan alla.

Kun leipä on kohonnut voitele pinta vedellä ja ripottele pinnalle ruishiutaleita ja paista 30 minuuttia 225°C:ssa.

Tomaattisalsa

Aloitetaan siitä salsasta, jota lupailin. Tämä on oikeastaan muunnelma pico de gallosta, joka siis sekin on tomaattisalsa.

Supersalsa

1 sipuli

valkosipulia maun mukaan

1 punainen suippopaprika (niitä makeita)

1 chilinpalko

3 tomaattia

puolikkaan limen tai sitruunan mehu

tuoretta korianteria

ripaus suolaa ja mustapippuria

Vaihtoehtoja on kaksi. 

A) Jos haluat olla nopea ja välttyä työltä -> heität kaiken blenderiin sopivina paloina ja hurruttelet seoksen valmiiksi.

B) Jos haluat kaunista ja esteettistä salsaa esim. dippikastikkeeksi illanistujaisiin -> voit hienostella ja pilkkoa kaiken minimaalisiksi kuutioiksi ja silppua korianteri sekaan. Tomaattien siemenosa kannattaa popsia omaan suuhun ja käyttää pelkkä kiinteä osa kuorineen, jotta salsa ei muutu turhan vetiseksi.

Kumman tien valitsetkaan niin suosittelen, että annat salsan tekeytyä esim. puoli tuntia ennen tarjoilua.

Meillä salsa menee tänään uuniin nachojen, luomujauhelihan ja juustoraasteen kanssa, mutta se maistuu hyvältä myös esim. tortillojen kanssa, lisäkkeenä tai dippikastikkeena. :)

Mitä uskallat laittaa suuhusi?

Alustuksena, syitä tähän kirjoitukseen on kaksi.

A) menetin luottoni Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan katsoessani taannoin telkkarista dokumenttia ruuan puhtaudesta ja lisäaineista. Toimittaja kantoi Eviran työntekijän eteen kasan elintarvikkeita, joiden e-aine lista oli luvattoman pitkä ja joiden nimi ei vastannut sisältöä. Tiedättehän; kinkkuroiskeläppäpitsassa ei ole kinkkua ja Pirkka Kasvirasvavalmiste on maitopohjainen (se siitä kasvirasvasta, eh? Onnea sinä maitoallergikko tai laktoosi-intolerantikko.) ja niin edelleen. Arvatkaa mitä työntekijä sanoi?

— No niin, näiden valvontahan on sen kunnan vastuulla, jossa tuotantolaitos sijaitsee.

Kysympähän vaan, paljonko jossain Janakkalassa on mahdollisuutta valvoa tuotantolaitoksen lisäaineiden käyttöä, tuotteiden nimeämistä ja paljonko siellä on halua valvoa? Laitos tuo kuntaan reilusti verotuloja ja työpaikkoja. Hyvä veli -järjestelmän toimiessa johtokunta saunottaa kunnan virkamiehet ja se siitä. Sen vuoden valvonta on suoritettu. (Anteeksi Janakkala, Keskon sivuilta ei selviä esim. kasvirasvasekoitteen alkuperästä muuta kuin Suomi, Janakkala tuli ensimmäisenä mieleen.)

Eviran tyyppi taisi jättää kommentoimatta ulkomailta tuotavat elintarvikkeet tässä yhteydessä. Mitä ne ihmiset sitten tekee siellä töissä, elleivät nimensä mukaisesti vastaa elintarvikkeiden turvallisuudesta?

B) Eilen japanilaista Fukushiman ydinvoimalaa uhanneen onnettomuuden alla selvittelin, että mitenkäs se vuoden 1986 Tshernobylin laskeuma sattui Suomeen. Samassa yhteydessä korjaantui eräs harhaluuloni. Olen luullut, että korvasienet ja rouskut ryöpätään niiden myrkyllisyyden vuoksi; no onhan se näin. Ne ryöpätään, jotta cesium-137 (keinotekoinen radioaktiivinen aine, arvaatteko mistä peräisin?) poistuisi niistä. Kanttarelleihin cesium-137 ei niin imeydy, mutta esim. kosteikko- ja suppilovahverot kannattaa edelleenkin 25 vuotta onnettomuuden jälkeen liottaa tai keittää ennen käyttöä.

Noh. Tein virheen. 
Jatkoin surffailuani Eviran sivuilla ja törmäsin julkaisuun nimeltä Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Uudistettu painos julkaistu 09/2010 ja voit ladata sen Eviran sivuilta pdf-muodossa.

En jaksanut lukea sanasta sanaan, mutta sen mitä ymmärsin, niin kaikissa ns. lisäaineettomissa, puhtaiksi elintarvikkeiksi kokemissammekin elintarvikkeissa on vierasaineita, jotka aiheuttavat meissä syöpiä, maksasairauksia, Alzheimerin taudin kaltaista dementiaa ja niin pois päin. Julkaisusta löytyvät tutut aineet nitriitti, akryyliamidi ja elohopea. Mutta myös 37 muuta vierasainetta tai -ryhmää.

En suosittele lukemaan, jos tupakoit, olet raskaana tai olet herkkä erilaisille lisäaineille ja vierasaineille. Ne aineiden yhteydessä esitellyt 'pahiten altistuvat ryhmät' ja 'haittavaikutukset' on siinä vaiheessa aika ankeaa luettavaa.

Pitäisi perehtyä tarkemmin. Siihen asti aion tehdä edelleen suurimman osan ostoksistani hedelmä- ja vihannesosastolla, maitohyllyllä sekä lihatiskillä ja vältellä eines- ja säilykehyllyjä sekä pakastealtaiden houkutuksia.

Itsetehty maistuukin sata kertaa paremmalta. Annan tällä viikolla vinkit oman salsan ja oman tomaattikastikkeen tekemiseen. Jälkimmäinen käy esim. pastalle ja pitsalle! :)

Aspartaami - maistuis varmaan sullekin, jos tietäisit?

Rahalla saa. Valitettavasti.

1974 aspartaami oli USA:ssa markkinoilla sadassa tuotteessa puoli vuotta, minä jälkeen se poistettiin myynnistä. Sen oli havaittu aiheuttavan ihmisille mm. näönmenetystä ja erilaisia hermostohäiriöitä sekä rottien aivoissa syöpää ja reikiä.

Vuonna 1981 aspartaamia valmistavan jättiläisyrityksen Monsanton johtaja nimitettiin USA:n elintarvikeviraston (FDA) johtoon. Asia otettiin uudelleen käsittelyyn, eikä aspartaamia taaskaan hyväksytty. FDA:n johtaja kumosi yksin tämän kieltävän päätöksen.

Ja tähän tietoon nojataan tänäkin päivänä mitä tulee aspartaamin turvallisuuteen. Todellisuudessa aspartaami jo itsessään on epäsuotava aine elimistölle, mutta eikö ole kiva tietää, että se muuttuu myös metanoliksi, formaldehydiksi ja muurahaishapoksi? Siitä mitä nämä aiheuttavat elimistölle, mitä aspartaami aiheuttaa lapsille ja miksi laihdutustuotteet todellisuudessa lihottavat saat lisätietoa artikkelista Aspartaami - myrkky mikä myrkky.

Nam nam natriumglutamaattia!

Note: Seuraava voi järkyttää heikkohermoisia!

Snellman aikoo pelastaa suomalaiset! Ensimmäisenä suomalaisena lihantuottajana se luopuu leikkeleissään natriumglutamaatista, tuttavallisemmin e-aineesta E621. Miksi tämä on sitten niin iso uutinen?

Siksi, että nykyään on vaikeaa löytää kerrassaan mitään suuhunpantavaa, jota ei olisi "maustettu" E621:llä. Ovelinta kaikessa on se, ettei natriumglutamaatti oikeastaan maistu miltään, paitsi että reagoidessaan kielen makunystyröiden kanssa se tuottaa tätä-täytyy-saada-lisää-maun. Natriumglutamaattia esiintyy synteettisen olomuotonsa lisäksi myös luonnollisissa elintarvikkeissa kuten tomaatissa (ja äidinmaidossa), mutta vähän eri muodossa.

Hankalaa asiasta tekee se, että kyseisen e-pommin on todettu aiheuttavan mm. päänsärkyä, huimausta, astmaoireita, vatsa- ja suolistokipuja, iho-ongelmia, ... Migreenistä kärsiville tätä ei suositella alkuunkaan, kuten ei myöskään erilaisista tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville (Lähteet: EVIRA, Migreeniyhdistys, HUS, Antioksidanttiklinikka). Asia on selkeästi ollut nyt esillä, sillä esimerkiksi Espoon kaupunki lopetti syksyllä 2009 kouluruuassaan natriumglutamaatin käytön.

Netti on niin pullollaan E621:stä käsitteleviä kirjoituksia, että koen kertoneeni tärkeimmän. Lue silti ihmeessä lisää vaikka Noora Shinglerin Kuningaskuluttajalle tekemästä artikkelista.

Ps. Kemialla saa kyllä aikaan ihmeitä. Tsekkaa kevennykseksi, miltä näyttää vuoden ikäinen McDonaldsin HappyMeal...

Positiivisia yllätyksiä!

Viikko on alkanut hyvissä merkeissä! Ensin yllätyin Lidliin, jota muuten en niin kovasti arvosta ruokakauppakategoriassa. Tiesittekö, että sieltä saa TODELLA hyvää Naturis-smoothieta. Parasta tässä on, ettei näitä ole tehty mistään tiivisteistä, näissä ei ole lisäaineita, eikä lisättyä sokeria! Olen toistaiseksi ehtinyt maistaa mansikka-banaania ja nyt jääkaapissa odottelee herkkuhetkeäni ananas-banaani-kookos-smoothie. Kiva lisä on vielä tieto: "Yhteen pullolliseen juomaa on käytetty keskimäärin 1/5 ananasta, 8 viinirypälettä ja 1 banaani" (kookos on tässä kookosmaitojauheena seassa). Suosittelen hyvänä välipalana!!

Lisäksi huomasin tänään netistä, että myös luomua on ilmestynyt Lidlin valikoimiin: ketsuppia, vehnäjauhoja ja tuorepuristettua omenatäysmehua. Ehkä meidänkin myymälän valikoimiin nämä ilmestyvät siiheksi, kun sinne seuraavan kerran sattuu asiaa.

Toinen hyvä alkuviikon havainto oli lähin luontaistuotekauppamme. Kotimatkalla huomasin, että myymälän luomuvalikoimahan on lähes kolmasosa pienen puodin pinta-alasta! Kun  luontaistuotelääkkeet yms tuotteet vievät puolet, jää puolet luomulle, reilulle kaupalle ja muille tuoretuotteille. Ihanaa! Nyt tiedän mistä saan lähimmät luomunallekarkit, jauhot, siemenet, pähkinät,... Tällä kertaa täältä mukaan tarttui kookosöljyä, oikeaoppisesti lasipurkissa.

Sivistin nimittäin itseäni viikonloppuna Nutrixin verran. Suosittelen lukemaan, ihan oman ravintotietouden kannalta! Helppolukuista, helposti ymmärrettävää eikä millään tapaa tuputtavaa tekstiä, valinta on aina sinun. Nutrixin "lohduttava" osa oli lisäämis-politiikka. On ihan turhaa itsensä kiusaamista alkaa muuttaa ruokavaliota luopumalla kaikesta itselle mieluisasta. Parempi vaihtoehto on kokeilla uutta ja lisäillä niitä uusia juttuja ruokavalioon sitä mukaa kun löytää itselle sopivia ruokia, herkkuja jne. Pikkuhiljaa tosin saattaa huomata, että hyvä onkin korvannut kaiken entisen... ;)

Mutta se mistä meillä aloitetaan: Kaikkeen paistamiseen käytetään jatkossa VAIN luomu neitsytkookosöljyä minkä lisäksi siirrytään mahdollisuuksien mukaan ainakin maitotuotteissa pelkkään luomuun. Saas nähdä millaisia vaikutuksia saadaan hyvinvointiimme.

Hyvän startin tähän kaikkeen antaa ihana harjoittelupaikkani. Saan joka päivä, vielä seuraavan viiden viikon ajan,  syödäkseni uskomattoman ihanaa luomukasvisruokaa, jonka keittäjä päivittäin päiväkodin keittiössä alusta alkaen valmistaa. Parasta, että lisäksi keittiössä suositaan paljon lähituottajia.

Huolestunut huomisesta

Se on erikoista miten samaan aikaan julkaistavat uutiset linkittyvät yhtäläisiin fiiliksiin. Helmikuun lopussa kaksi uutista mahtui saman tunteen alle: ihmisillä on liikaa aikaa, kun joka asiasta pitää valittaa. Ja tänään avainsana on huoli.

Olen huolissani lukukausimaksuista. Minulle kelpasi ehdotus, jonka mukaan EU:n ulkopuolelta Suomeen (/Eurooppaan) opiskelemaan saapuvat maksaisivat lukukausimaksun. EU:n sisällä tulisi ihmisillä olla yhtälaiset mahdollisuudet opiskella ja liikkua maiden välillä, joten kannatan ehdottomasti yhtenäistä käytäntöä eurooppalaisten korkeakoulujen lukukausimaksupolitiikkaan. Eu:n sisällä ja samoin maan sisällä, tulisi taata ihmisille mahdollisuus korkeakoulutukseen motivaation siihen riittäessä. Eu:n ulkopuolella koulujen laatu, valikoima ja maksullisuus on kirjavaa ja edullinen koulutus houkutteleekin Suomeen imemään tietotaitoa ja viemään loistava tulevaisuus mukanaan kotimaahan (tämäkin on toisaalta ihan hyvä juttu, mutta asiaan...).

Tänään uutisoitiin, että lukukausimaksut haluttaisiin yliopistoihin koskemaan myös suomalaisia. Kaikista paras oli tähän liittyvä ajatus opintotuesta! "Nostetaan sitten opintolainan kattoa sen verran, että saadaan nuo lukukausimaksut kuitatuksi." HALOO!

Tämän taustalla on ajatus opintojen vauhdittamisesta! Kun jokaisesta opiskeluvuodesta pulitat tonnin, niin et kehtaa kauan laitoksen kirjoilla roikkua. Voi instituutio sentään! Suomessa ilmainen koulutus on ollut valtti saada globaalisti ajattelevat nuoret pysymään kotimaassaan, mutta voi kuulkaa hyvä työryhmä, minä harkitsen vakavasti koulutukseni loppuun saattamista ulkomailla, mikäli siitä aiotaan ryhtyä täällä lintukodossa perimään maksua. Maksan sitten mieluummin laadukkaasta opetuksesta.

Olen huolissani geenimuunnellun Amflora-tärkkelysperunan läpimenosta Euroopan Komissiossa. Jopa niin huolissani, että ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin ympäristövaliokunnalle sähköpostia. Olen siis ymmärtänyt, että tämän EU:n komission päätöksen myötä, myös Suomessa saa jatkossa viljellä muuntogeenistä kasvia. Hrr, mikä ajatus. Miulle geenimuuntelu on jotenkin niin ahdistava asia, että yritän olla syömättä mitään, mitä olisi ihminen voinut tieteellisesti muokata. On aivan eri asia kasvattaa omenapuun varressa eri omenapuiden oksia, kuin päättää geenimuuntelun kautta kasvaako puussa vihreitä, violettejä vai sateenkaarenvärisiä omenoita.

Luin Luomuliiton tiedotteesta, että sekoittumista ei kuitenkaan ulkomaisten esimerkkien mukaan pystytä ehkä ehkäisemään (vaikkei peruna helpoiten itsestään leviävä kasvi olekaan). Luomuliitto perääkin puhtaan elintarvikeketjun turvaamista. Heidän, ja myös miun mielestä gmo-vapaus on markkinavaltti! Haluan hei taatusti jatkossakin ostaa ruokani tietäen mitä syön!

Mikäli geenimuunnellun elintarvikkeen viljely saa Suomessa jalan sijaa, toivon suomalaisten päättäjien säätävän asiaa koskevat lait niin, että pystytään takaamaan edelleen oikeus myös gmo-vapaisiin alueisiin, sekä saamaan tarvittaessa geenimuunnellun kasvin viljelijä vastuuseen lajien keskinäisestä sekoittumisesta, joita tämä kokeileva yritystoiminta mielestäni väistämättää aiheuttaa.

Pystytäänkö meille enää jatkossa turvaamaan puhtaiden elintarvikkeiden saanti?

Palatakseni vielä pinaattilettuihin

Kaverin Facebookista bongattuna satuin itsekin lukemaan hyvän pätkän otsikolla: "Hipit, te pilaatte kaiken." Hesarin kolumnisti Virpi Salmi osuu asiallisesti asian ytimeen. Tällä haavaa on muodikasta olla aatteellinen ituhippi.

Vaikka ajatus ideologian pakkosyötöstä tässä yhteydessä on hölmö, se on aivan looginen. Yhteiskunnan pitää ohjata ihmisiä syömään järkevää ravintoa ihan samalla tavalla kuin se yrittää hillitä tupakanpolttoa, heroiininkäyttöä ja autoilua kännissä.

Ongelma on siinä, että urbaanit nykyhipit ovat kahmineet ajettavikseen kaikki hyvät asiat, kuten kasvissyönnin, ympäristön- ja eläintensuojelun sekä moniarvoisen ja vastuullisen Suomen rakentamisen. Jos kannatat mitään edellä mainituista, sinut leimataan cityhipiksi.

Ongelma se on siksi, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. He ovat itselleen etuja kahmivia luomukermapeffoja, jotka meikkaavat kulutustottumuksensa ympäristöteoiksi, mutta lipeävät niistä aina, kun yksilöllinen hipintahto niin vaatii.

Seuraavassa katkonaisia kolumnin herättämiä ajatuksia.

Salmi on oikeassa siinä, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. Ei kaikilla ole kaupassa varaa valita sitä järkevää vaihtoehtoa. Salmi kyllä syyttää elintasohippien ”ideologian” kompastuskiveksi sitä, ettei sen ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. 

Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle.

Mie en kyllä ihan usko.

Ok, en itse täytä Salmen cityhippikriteereitä (onnekseni), mutta puolustan silti. Onhan miulla ainakin monissa valinnoissani taustalla myös itsekkäät ajatukset. Syön terveellisesti, koska sitten sattuu vähemmän mahaan. Vältän prosessoitua ruokaa, koska mitä aidompia ainekset ovat, sitä paremmalta (ja normaalimmalta) ruoka maistuu. Vien tavaroita kirppikselle, jotta omissa nurkissa lojuis vähemmän käyttämätöntä roinaa. Mutta toisaalta, en heitä niitä tavaroita vaan roskiin vaan annan jollekin toiselle mahdollisuuden hyötyä miulle turhasta, suosin lähiruokaa, koska sillon tiedän, että ainakin osalla kavereitten vanhemmista löytyy duunia jatkossakin (heh, no saishan sitä prosessoidullakin ruualla työllistettyä porukkaa, mutta väitän silti, että pellolla ei pärjää ilman ihmistä, tehtaassa pärjää).

Se on vähän niinkun sivutuote. Minä hyödyn ja maailma hyötyy.

Hyvä Virpi Salmi,
tällaista asiallista kyseenalaistamista kaivataan lisää!

Kannatan pinaattilettujen ideologista pakkosyöttöä!

En oikeastaan ymmärrä, miten viime päivinä on kohistu niin paljon koulun kasvisruokapäivästä. Yhdessä lemppariblogissani, Kemikaalicoctailissa, Noora on joutunut koville ilmaistuaan vahvan mielipiteensä Halla-Ahon taannoisista kommenteista:

"Esimerkiksi Jussi Halla-Aho (perus/sit) arvelee aamun Hesarin mukaan, että "kyse on tietyn klikin ideologioiden pakkosyötöstä, jossa ideologiaa hivutetaan vähän kerrallaan eteenpäin". Ei hyvää päivää! Miten kukaan voi olla tässä asiassa näin urpo? Sori vahva kielenkäyttö, mutta jos poliitikko saa laukoa näin kivikautisia ajatuksia, lauon minäkin."

Tänään maakuntalehteni Etelä-Saimaa tarttui samaan kiinnostavaan aiheeseen. En harmikseni löytänyt artikkelia verkosta, joten pääsen siteeraamaan sitä tällä kertaa aivan itse.

Sain nauraa ääneen niille ihanille 11-12 -vuotiaille jääkiekkoilijapojille, joita lehteen oli haastateltu.

"Pelkälle kasvisruualle pojat eivät oikein lämpene, vaikka sitä olisi tarjolla vain kerran viikossa. Kasvishampurilainen on kokonaan toinen juttu. Sellainen voisi upota.
- Mutta ei pelkkää kasvisruokaa."

Samassa jutussa pojat sanovat, että puuroista mannapuuro on parasta. Ööh, niin. Ja kuinkas paljon siinä on sitä kaivattua lihaa? Mitä mannapuuro on ellei kasvisruokaa?

Pisteet Vuoksenniskalle, jossa rehtori Kurvinen näytti vihreää valoa kasvisruokapäivälle. Sen sijaan jouduin hieman naureskelemaan Lauritsalan koulun rehtori Kososelle.

"Pakon kautta ei hänkään lähtisi syöttämään kasvisruokaa.
- En oikein ymmärrä sellaista. Kouluruoka tänä päivänä on Lappeenrannassa korkealaatuista.
Lappeenrantalaisrehtorit korostavat, että ateriat ovat terveellisiä, turvallisia, täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia"

Kaiken huipuksi jutun yhteydessä on Lappeenrannan koulujen ruokalista viikolta 8. Keskiviikkona tarjotaan pinaattikeittoa. Täällähän on jo huomaamatta käytössä viikon kasvisruokapäivä. Vai kuinka paljon pinaattikeitto sisältää lihaa?

Moni vetoaa Nooran blogin vastauksissa, Hesarin mielipidepalstalla, ja muillakin netin keskustelupalstoilla (esim. Kaks plus) valinnan vapauteen: "Ei ketään voi pakottaa syömään kasvisruokaa." Anteeksi, kyllä minut pakotettiin koulussa syömään makkarakastiketta, pinaattikeittoa, stroganoffia tai mitä nyt milloinkin oli tarjolla! En tiedä yhtään peruskoulua, jossa saisi valita itse mitä syö. Sitä syödään mitä on tarjolla, tai ollaan kahdeksan tuntia syömättä.

Kommentissaan Etelä-Saimaan toimittaja Sairanen vertaa kasvisruokapäivää vielä onnettomasti pakkoruotsiin! Ruotsin opiskelu ei vielä pelasta maailmaa, mutta kasvisruoan painottamisella saattaa olla merkitystä meidän hyvinvointiimme tulevaisuudessa?

Olen itse sekasyöjä, mutta painotan mielelläni ruokavaliossa kasvisten määrää. Sen takia, että paitsi että ne ovat terveellisiä, turvallisia, monesti myös täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia, ne ovat myös eettisesti kestävämpää ruokaa.

Slow food!

Keittiöihme iski taas tänään. (Todellisuus: Oon siis aika onneton keittiössä.) Onnistun sotkemaan ja soveltamaan, mutta lopputulokset on 50-50. Meillä mies kokkaa; paistaa, keittää, maustaa, hautoo ja usein myös (miun jäljiltä) siivoaa keittiön. Se on taitava kaikessa tässä, joten olen katsonut roolikseni pilkkoa, hämmentää ja avustaa: miehen ohjeiden mukaan. Silloin tällöin sattumalta saatan kuitenkin unohtaa puuttuvan jauhopeukaloni, kaivaa keittokirjan hyllystä tai intoutua jonkin ihanan ruokablogin ohjetta soveltamaan (suurimmat syytteet saa Pastanjauhantaa-blogi ).

Niin kävi tänäänkin. Tarinan kulku on seuraava: Saana oli kirjoittanut Facebookkiin tehneensä kynttilänpäivän-pullia, kun laskiaiseen on vielä viikko ja laskiaispullia teki mieli. Kaivoin Kotiruoka-kirjan hyllystä ja mietin, että taitaa miunkin pullahammasta kolottaa. Erehdyin kuitenkin kysymään mieheltä, että tehdäänkö pullia vai sämpylöitä. No, mieshän ei pullasta pidä, eikä sitä syö. Enkä voi siis olla kovinkaan usein pullantuoksuinen vaimo, saati tulevaisuudessa äiti. Nyyh! No, kuten arvata saattaa, sämpylöitä. Mietin hetken hiljaa mielessäni: plää tylsiä. Selasin kirjaa taaksepäin ja silmiini sattui patongit! Muistin omat viimekesäiset polttarini ja Karoliinan tekemät maailman parhaat valkosipulipatongit. Siitä se ajatus sitten lähti...

Koska ohjeet on tylsiä, lisäsin omaani vehnä- ja hiivaleipäjauhojen lisäksi neljän viljan ryynejä, pellavansiemen rouhetta ja ruisjauhoja. (Niinkuin sanoin, sottaan ja sovellaan! Ja miehen mukaan tästä syystä toisinaan epäonnistun.) Pettymys oli kuitenkin hienoinen kun huomasin, että taikinan pitää antaa seisoa MUUTAMA tunti. Eikö niitä saakaan muka heti? Syötiin, käytiin luistelemassa ja muistin jo unohtuneen turpoamassa olevan patonkitaikinan! Mutta hei! Kirjaimellisesti, annas olla: anna patonkitaikinan seisoa muutama tunti ja tadaa! Nam. No siis oikeastihan slow food on hitaasti herkuttelua, mikä sekin on kovin kiehtovaa!

Ainiin, ne patongit.

1/2l vettä
50g hiivaa
2tl suolaa
1tl sokeria
3 rkl öljyä
Noin 12 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja (in my case: 2dl ryynejä, 2dl ruisjauhoja, 4dl ruisjauhoja, loput vehniksiä ja sitten kourallinen pellavansiemenrouhetta sekaan)

Voiteluun vettä ja keltuainen

Liuota hiiva kylmään veteen. Lisää suola, öljy ja jauhoja. Alusta taikinaa käsin tai koneella, kunnes se irtoaa kulhon reunoista. Anna taikinan kohota pari tuntia. Jaa taikina 2-3 osaan, taputtele tai kaavioi palat pitkiksi soikioiksi ja kierrä ne rullalle. (Rullien sisään voi laittaa yrttejä, juustoa tai valkosipulilastuja niinkun mie tein). Kohota leivät peittämättä, leikkaa kohonneisiin leipiin vinoja viiltoja terävällä veitsellä. Voitele (tai pirskottele vettä). Paista 225°C lämmössä 15-20 minuuttia. Jäähdytä peittämättä.