cambridgekuvia vol 2

meijän toinen koulu! ja miun lounas.

Ekat päivät kuvina!

Seuraava kuvasarja kertoo vähän kuvina siitä mitä tähän asti on tapahtunut. suurempina kuvat löytyy täältä.

work in groups!

meillä oli äsken ryhmätyöryhmiin jako täällä hotellilla. se tehtiin intohimojen perusteella. jouduin pitkään miettimään mistä minä innostun, mikä on minun intohimoni ja lopulta sorruin samaan kuin moni muu, pohtimaan sitä liikeideani kautta (näinhän ei pitänyt tehdä). minua kiinnostaa ihmisläheisyys (~asiakaskeskeisyys), mielikuvitus (~ongelmien ratkaisu luovasti), sekä lähi- ja luomuruoka (ja miten nämä liittyy edellisiin, don't ask please.) meijän ryhmä näyttää kuitenkin hyvältä. sanon sen taas. vaikka miun avainsana olikin asiakaslähtöisyys, en silti kadu sijoittumistani itsensä kehittämisryhmään. michael, samu, sani, hagi ja minä muodostetaan tosi hyvä tiimi, joilla jokaisella on jotain annettavaa muille ja paljon opittavaa muilta. keskusteltiin äsken pari tuntia innosta puhkuen siitä miksi haluamme kyseenalaistaa tapamme toimia, miksi meitä kiinnostaa jatkuva itsensä kehittäminen, maailman menon pohdiskelu ja ympäristön kehittäminen/oman tietämyksen avulla auttaminen. en muista hetkeen käyneeni toista yhtä intensiivistä ja intohimoista keskustelua. yhtä vahvoja mielipiteitä, yhtä kiivaita väittelyitä ja yhtä riemastuttavia ahaa-elämyksiä. monet poikien väitteistä voin allekirjoittaa suoralta istumalta, toisiin intän vastaan niiden sotiessa omia näkemyksiäni vastaan ja mikä tärkeintä, minä opin ja kehityn. avoimen ryhmämme ansiosta meillä on todella paljon annettavaa ja jaettavaa. minä opin tänään paljon maahanmuuttajista. islaminuskoisen hagin kanssa käydyt keskustelut saivat minut taas uskomaan ihmisiin, meidän erilaisuuteen ja meidän itsenäisyyteen. olemme vapaita tekemään päätöksen, elämmekö massan mukaan, ihmisten meistä luomien ennakkoluulojen ja odotusten mukaan vai omina itsenäisesti ajattelevina ja itseemme luottavina ihmisinä. kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Pakkaan

Normaalisti matkalle lähtiessä pakkaan mukaan koko omaisuuteni. Hämmestelinkin tänään ensimmäisen koepakkauksen jälkeen vaa'alla, kun laukkuni painoi vain 10kiloa. Anteeksi mitä? Aion viettää 2,5 viikkoa ulkomailla ja pärjätä tällä määrällä? Okei voin tunnustaa, ettei tietokone ja kamera ole laukussa niin painaa vähemmän... 2,5 viikkoa tuntuu pitkältä ajalta, kun mietin, että joudun olemaan koko sen ajan erossa minulle rakkaista ihmisistä. Mutta 2,5 viikkoa tuntuu lyhyeltä, kun mietin että pääsen maailmankuuluun yliopistoon. 2,5 viikkoa on yli puolet kuukaudesta, mutta vain 1/20 osa vuodesta. Minä selviän ja aion jopa nauttia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, etten ole menossa ulkomaille vain lomalle. Pakkaan reppuun liiketoimintasuunnitelmaa ja tenttikirjaa, pohdin oliko jossain olemassa jotain yleistä koko ryhmän varustelistaa ja lisäsin Facebookiin "What should I take along with me to England?"-kysymyksen. (Hyvä niin, sillä ilman Minttua olisin unohtanut sateenvarjon.) Ylihuomenna.

viroa.

Sulamisraha-automaat on tietenkin pankkiautomaatti, ja parkimismaja pysäköintitalo. Satu on muinasjutt. Pultsari sopa-joodik ja naimaton on vallaline. Mutta mikä sympaattisinta, palomies on viroksi tuletõrjuja. Innoittajana tälle merkinnälle toimii juuri julkaistu Ulvi Wirénin kirjoittama kirja Hääd pulmapäeva! (Hyvää hääpäivää!). Gummerus.