Minä tahtoisin tietää, kuinka me ihmiset olemme niin taitavia luomaan itsellemme kiireen. Kukaan ihmiskunnan ulkopuolinen ei ole syypää tähän kierteeseemme. Luonnon kasvit, puut ja eläimet elävät oman lajille ominaisen rytminsä mukaan. Siispä kiireen synnyttäjä katsoo meitä peilistä takaisin.
Haalimme liikaa töitä, emme osaa sanoa ei, etsimme koko ajan uutta ja ihmeellistä koettavaa, luettavaa, katsottavaa. Vaikka toisina päivinä omassa elämässäkin on aivan riittävästi koettavaa, luettavaa ja katsottavaa
Jos jotain, niin haluaisin eroon kiireen tunteesta. Haluaisin elää hetkessä, keskittyä jokaisella solullani siihen, mitä kunakin hetkenä teen. Unohtaa muun ja uppoutua. Miksi siis kerään tehtäviä, niputan niitä niin, että joudun kiireen keskellä pulaan aikataulujeni kanssa. Miksi herään aamuisin niin myöhään, että tiedän minuuttiaikatauluni riittävän juuri siihen, että ehdin ajoissa. Uskomatonta! Miksei herätä oman rytminsä mukaan (toisin sanoen, kääntää oma vuorokausirytminsä niin, että menisi myös ajoissa nukkumaan. Vaan olisiko se sitten oma rytmi? noh.)
Mikä pitää meidät kiinni oravanpyörässä, estää tarttumasta hetkeen ja ottamasta omaa aikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti