ajatustyö ei lopu koskaan

tänään lounaalla: vesku: onks teil uus astianpesukone? miij: ei, sama ku täs on ollu alusta asti. -- äiti: minkä maalainen on aeg electrolux? vesku: electrolux on ruotsalainen.. iskä: ja aeg taitaa olla saksalainen. miij: skandinaavista muotoilua saksalaisella jämptiydellä *kaikki kääntyy pesukonetta kohti* vesku: missä se lukee? äiti: mistä sie ton luit? lauri: se on mainostoimistossa.

freeze.

Törmäsin tänään toisessa blogissa loistavaan ideaan. Ei voi sanoa kuin, että vau. Katso itse ja kerro sitten. Tästä löydöstä kiitos kuuluu http://babylonhelsinki.blogspot.com/ blogille. Blogia kirjoittaa Incogniton copy ja konseptisuunnittelija Antti Huttunen. Suosittelen.

Halutaan adoptoida mummo tai pappa!

En ole seurannut K-70 sarjaa aktiivisesti. Vasta loppumetreillä katsonut muutaman jakson ja tänään digiboksille tallentuneen konsertin. Mutta mahtavaa! Olen edelleen liikuttunut. Silmät kostuivat ja pohdin moneen kertaa ääneen, kuinka hyvin monet rocklyriikat sopivatkin vanhempien, elämää nähdeiden ihmisten suuhun. Tällainen on minusta tosi-tv:tä parhaimmillaan ja antoisimmillaan. Kun kuvittelen oman mummini lavalle tuohon porukkaan (voisin hyvin nähdä näin tapahtuvan) saan pyyhkiä lisää liikutuksen kyyneleitä silmäkulmistani. Ne samat kappaleet, joita me lapset ja lapsenlapset kuulemme päivittäin radioista, tuntuvat niin erilaisilta isovanhempien tulkitsemina. Jotain juuri tällaista tarvittaisiin lisää pienentämään sukupolvien välistä kuilua, joka on syventynyt miltei rotkoksi tässä alati teknologisoituvassa ja medioituvassa maailmassamme. Ihastuin muutamaan mummoon todella! Myönnän! Anja ja Birgit, olette ihania!

Rajansa kaikessa

Mikä meidän mediaamme vaivaa? Ensin Jokelan uutisointi sössitään mennen tullen ja sitten Harri Ollin kaltaisia ihmisiä kiusataan kohtuuttomasti. Ohitin alunperin koko hiihtoliiton säädön olan kohautuksella. Ajattelin, että näitä nyt sattuu. Ja nauroin, kun netissä luki, että Nykänen lähettää Ollille terveisiä. Tänään törmäsin Facebookissa yhteisöön nimeltä: "Harri Olli takaisin maajoukkueeseen". Katsoin yhteisöön postatun videon, ja mietin, että voi hitto, että ihmisiltä puuttuu tilannetaju, yksityisyyden kunnioittaminen ja ylipäänsä kohtuullisuus. Jokainen videon katsova huomaa, kuinka tukala tilanne Harri Ollille on. Jos ihminen sanoo sadasti, että "Ei, en halua kommentoida". Niin mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Kaksikirjaiminen sana "Ei" tuntuu olevan medialle tuntematon käsite. Kyllä minä ymmärrän, että olisi kivaa kuulla Harri Ollin omat kommentit, eikä vain sieltä täältä lausuttuja huhupuheita, mutta HALOO! Voi myös seurata ihmisten tunteita, eikä vain juosta perässä mikrofoonin kanssa ja ilkkua, että "Eikö ole kivaa, että me osallistutaan sinun harjoituksiin?" kun toinen lähtee juoksemaan karkuun. Minusta on aivan sama, onko Harri Olli juonut alkoholia mm-kisoissa, tai mitä hän yksityishenkilönä nyt sitten tekeekään. Ei minua kiinnosta, saako hän jatkaa maajoukkueessa. Mutta voi, että minua jurppii, ettei ihmisten yksityisyyttä voida kunnioittaa enää piirun vertaa! Journalistiikka on viihdyttävää, ja iltapäivälehtien tehtävä on kaivaa esiin lööppejä, mutta sanokaa minun sanoneen, tuo kääntyy pian lehtiä itseään vastaan, kun sympatiat ovatkin kohteiden, eivät levittäjien puolella.

tuu jo talvi.

Voi että ottaa päähän koko ilmastonmuutos. Suren suuresti, ettei kummipoikani ole nähnyt vielä yhtään oikeaa talvea. Koskaan hänen elämänsä aikana ei ole ollut korkeita hankia jouluaattona. En ihmettele, jos lasten uusi suosikkilaulu jouluisin on se, missä kysellään tuoko pukki lahjat helikopterilla. Koskaan hänen elinaikanaan emme ole päässeet joululomalla pulkkamäkeen. Sitten Etelä-Ruotsissa riemuitaan, kun päästään kanttarellimetsään. Kyllähän minäkin vuosi sitten joulukuussa keräsin litran kanttarelleja, ja nautin hyttysettömästä sienimetsästä. Niin ja onhan meilläkin jo pajunkissoja, josset usko, kävele itse katsomaan. Joku tässä maailmassa nyt mättää. Yritän sammuttaa tyhjistä huoneista valot, kuluttaa vettä mahdollisimman vähän, lajitella jätteeni niin hyvin kuin se vain on tässä kaupungissa ja taloyhtiössä mahdollista. Toivon, että sinäkin tekisit niin. Ei maailma voi parantua tästä, ellemme sinä ja minä tee jotain. Toivon, että kummipoikani ja tulevaisuudessa myös omat lapseni tulevat näkemään vielä lumisen joulun.