Tuijottelin ennen nukkumaanmenoa telkkarista Silminnäkijä-dokkarin lasten purkkiruuista. Suosittelen lämpimästi sekä lukemaan artikkelin Lasten purkkiruoan terveellisyydestä väännetään kättä, että katsomaan Yle Areenalta ko. ohjelman jahka se sinne ilmestyy.
Heräsi taas kysymys siitä ovatko Eviran asioista päättävät ihmiset sittenkään ihan niin perillä asioistaan, etenkin kun joku topakasti totesi, että "voisitte nyt vaan luottaa siihen, että asiantuntijat kyllä tietävät mitä tekevät ja tähtäävät siihen, että lastenruoka olisi mahdollisimman puhdasta." Kumpa voisinkin.
Tuossa ohjelmassa puhutaan jo niin paljon hyvää, etten ala tässä paasata siitä miksi lastenruuissa aspartaamit ja glutamaatit (plus n. 180 muuta lisäainetta) ovat sallittuja, mutta eläintenruuissa ne ovat kiellettyjä. Vaan aloin miettiä, että MIKSI vanhemmat valitsevat purkkiruokaa lapselleen. Kiireisen on helppo tarttua eineksiin ja ymmärrän, että toisinaan aika, joka kuluu purkkiruuan lämmittämiseen on niin sopivan lyhyt, että on hyvä pitää ruokia hätävarana kaapissa. (Ja niin aion itsekin tehdä!)
Ohjelmassa kuitenkin vilahti avainsana (harmittaa, ettei siihen tartuttu tiukemmin). Epätietoisuus. Vanhemmat luottavat siihen, että purkkiruoka on juuri sopivaa heidän lapselleen. Että ne vauvanpuurot ovat passelimpia kuin pikakaurahiutaleet. (Ja miten kaurahiutaleista edes saisi niin tasaista velliä, että se kelpaisi vain nestemäiseen ruokavalioon tottuneelle ipanalle? Vinkki nro 5 tarttui matkaani Marttojen ruokakurssilta viime viikolla; puuron voi keittää myös kaurajauhosta!)
Asiaan. Probleema on juuri tässä. Me nykyvanhemmat olemme niin uusavuttomia ja turvallisuushakuisia, ettemme oikeasti tiedä mitä vauvalle saa syöttää! Toista se oli entisaikojen tiiviissä perheyhteisöissä, joissa vuosien kokemus siirtyi polvelta toiselle, ilman että siihen kiinnitettiin edes huomiota. Mutta kuka meille nyt kertoo mikä on sopivaa ja mikä ei? Neuvolan kiireinen terkkariko?
Meille nykyvanhemmille vaan on sata kertaa turvallisempaa valita kaupan hyllystä perunaporkkana-sose, jossa lukee +4kk, kuin valita vihannestiskiltä porkkana ja peruna, keittää ne kotona yksi kerrallaan ja soseuttaa vauvalle. (Niin. Ilman marttojen kurssia, tekisin itsekin näin. Äly hoi älä jätä -ahaa elämys iski kurssilla, kun välähti, että voi keittää
soseita kattilallisen, pakastaa jääpalamuottiin ja kerätä niistä eri napeista aina
päivän ruuan lapselle. Tämmönen mix lämpenee sen purkkiruuan kanssa aika yhtä
nopeasti.)
Sitäpaitsi. Se syy mikä sai kirjoittamaan oli tuo diabetes/astma/allergia -keskustelu. Ohjelmassa asiantuntija oli sitä mieltä, että syy ko. elintasosairauksien yleistymiseen on siinä, etteivät lapset altistu mikrobeille syödessään kuollutta purkkiruokaa. No joo, uskon itse, että ruoka on vain yksi mahdollinen syy ko. sairauksiin, mutta lohduttaudun ajatuksella, että onkin parempi, että lapsi saa vähän jotain ylimääräistä kotona keitetyistä soseista, kuin ei mitään purkkiruuasta. Niin, että eikun mammat ja papat keittelemään, soveltamaan ja kokeilemaan! Turvallisuus ei olekaan aina terveellistä.
(Ps. Ah. Odotan, että päästään myökin aloittamaan soseet ja sotku. Huominen neuvola kertokoon koska!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti