13 maaliskuuta 2011

Minä ja minun "pesänrakentajani", 23+1

Herkut maistuu! Tänään huomasin, että napa on sanonut plop ja kääntynyt ulospäin. Sillä hilkulla se on jo tovin keikkunutkin... Vaa'assa en uskalla käydä, suljenkohan neuvolassa silmätkin? Niin vannoin etten odottaessa syö karkkia, kun sokeririippuvuus periytyy, mut katin kontit! Alkuraskaudessa makeaa ei tehnyt yhtään mieli, nyt ahmin kaiken mitä kiinni saan. Samassa sarjassa pullat ja muu makea. Oi ja voi.

Koko raskausajan oon ollut niin rakastunut, ihastunut, hullaantunut mieheeni, mutta tänään meni kyllä hermot! Miehellä on kamala moottoripyöräkuume ja saatiin äsken lenkillä niin mojova riita aikaiseksi, että kotiin käveltiin tuppisuina. Perustelin asian, ja hänen mielestään perusteluni olivat turhia. Kun pyysin häntä kumoamaan miun perustelut omillaan, niin sanoi, että oli lakannut puoli kilometriä sitten kuuntelemasta. Aha. Mitäs kysyt josset kuuntele??!?!

Jälkikäteen naurattaa. Myönnän, mieheni ei pääse hormonihöyryisen vaimonsa kanssa helpolla).

Milloinkohan se pesänrakennusvietti iskee tähän rakkaaseen mieheeni? Kertoi se sentään työkavereilleen viime torstaina, että vaimo on paksu.

Kiitos ja anteeksi. Rakastan sinua silti kovasti.

Ei kommentteja: