Kuka lukisi minulle aikuisena satuja?

Kävin ihastuttamassa itseäni Burtonin Ihmemaassa miltei parituntisen ajan. Armas pikkuveljeni meinasi muutaman kerran nukahtaa kesken näytöksen ja mieheni ei ole koskaan oppinut arvostamaan visionääri Tim Burtonia, jonka pauloihin itse taas olen sotkeutunut täysin mielipuolisesti.

Tälläkin kertaa Irvis, Hullu Hatuntekijä ja Liisa saivat miut vakuuttuneeksi siitä, että aikuistenkin pitäisi lukea enemmän satuja. Onhan meillä romaaneja, elokuvia ja tv-sarjoja, mutta haastan sinut nyt miettimään; koska olet viimeeksi lukenut tai kuunnellut satua?

Sadut ruokkivat lasten mielikuvitusta, mutta mikä voima saa meidät taistelemaan omaa mielikuvitustamme vastaan? Pelkäämmekö Liisan tavoin muuttuvamme mielipuoliksi? Emmekö uskalla enää heittäytyä?

Luen tällä hetkellä harjoittelua varten Mikko Taskisen Steinerpedagogiikka-kirjaa ja mielestäni Taskinen pohtii varsin aiheellisesti aikuisten maailman todellisuutta ja kasvattajan matkaa lapsen luo.

Aikuisten elämä ja varsinkin työ vaatii nykyisin monelta ihmiseltä ajattelun ja tietoisuuden ohuen kerroksen käyttöä, kaikkein älyllisintä ja kaikkein tietoisinta. Harva työ puhuttelee sydämen tai luovan mielikuvituksen voimia. Tästä maailmasta matka pienen lapsen unenomaiseen ja epä-älylliseen, satujen ja leikin maailmaan on yllättävän pitkä.

Menen kirjastoon ja lainaan alkuperäisen Liisa ihmemaassa -sadun. On aikaa sivistää itseäni.

Voihan koulutuspolitiikka!

Miun pitäisi tällä hetkellä tehdä kaikkea muuta kuin istua tässä kirjoittamassa seuraavaa tekstiä, mutta en päässyt edes artikkelia loppuun, kun tuntui siltä, että EI NÄIN!

Notta niin! Yle uutisoi, että työryhmä on nyt tehnyt esityksen, jonka mukaan opiskelupaikat pitäisi pistää jakoon arvosanojen perusteella.

Parasta kaikessa, että osa näistä hienoista uudistuksista saattaapi astua voimaan jo vuoden päästä keväällä.

Aloitetaas alusta.

Työryhmän mukaan opintojen alkuun pääsyä voisi vauhdittaa suosimalla korkeakoulusta ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia. Opiskeluoikeuden jo saaneet hakisivat uutta opiskelupaikkaa erillisvalinnan kautta. 

Joo'o, ihan hieno idea. Voisihan se toimiakin, olettaen, että myös näille alanvaihtajille annettaisiin todella mahdollisuus vaihtaa sitä alaa sen mukaan, mikä itseään kiinnostaa. Meistä harva kun kykenee 16-vuotiaana lukion ekaluokkalaisena tietämään mitä aikoo loppuelämänsä tehdä. Ja sitähän tämä uudistus tarkoittaisi, että jos arvosanalla haetaan niin pitäisi jo lukion alussa tietää mitä aineita aikoo lukea hienossa kurssimuotoisessa lukiossa.

Työryhmä haluaa myös luopua pitkälti nykyisestä ainekohtaisesta hausta. Ehdotuksen mukaan opiskelijaksi pyrkivä hakisi tiedekuntaan tai koulutusalalle yhden oppiaineen sijasta. Muutos voisi helpottaa korkeakouluja opintotarjonnan ymmärtämistä. 

Ohhoh. Ettäkö siis, ei enää jatkossa haettaisikaan psykologiaa, sosiologiaa tai politiikkaa. Vaan haettaisiin vain Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan. Tai ettei haettaisi vaan haettaisiin humanistiseen tiedekuntaan. Heiii, en ole itse yliopistossa opiskellut, mutta MITEN IHMEELLÄ voidaan silloin tietää kuinka moni uusista opiskelijoista aikoo lukea vaikka ensimmäisen esimerkin mukaisessa yhteiskuntatieteellisessä valtio-oppia ja kuinka moni filosofiaa tai sitä mainittua psykologiaa? Tai entäs sitten humanistisen kirjo? Saman katon alle kun mahtuvat esim. Turun yliopistossa kielitieteilijät (suomi, englanti, viro, espanja...), historiantutkijat, media- ja naistutkimus sekä kotimainen kirjallisuus. Mie en nimittäin ymmärrä, miten enää voitaisiin jatkossa laskea kuinka monta millekin kurssille mahtuu, tai että kuinka monta voidaan valita tiedenkuntaan opiskelemaan? Kaikkia opintoja kun ei voida järjestää 500 hengen auditorio-luentoina.

Samalla valintaperusteita remontoitaisiin selkeämmiksi. Korkeakoulujen pitäisi ilmoittaa etukäteen, millaisilla ylioppilas- tai ammattitutkinnon arvosanoilla sekä ainekohtaisilla pisteillä sisään pääsisi ilman pääsykoetta. Lisäksi lukiot velvoitettaisiin laatimaan jatko-opintosuunnitelma yhdessä valmistuvan opiskelijan kanssa. 

Niin, tää uudistushan todella edellyttäisi sitä, että opintojen ohjausta lisättäisiin niin lukion alku- kuin loppumetreillä valtavasti!

- Vien esityksiä eteenpäin niin, että opiskelijavalintojen osalta ehdotukset vaikuttavat jo kevään 2011 valinnoissa. Tavoitteena oli löytää keinot laskea korkeakouluopintojen keskimääräistä aloittamisikää vuodella ja karsia turhia välivuosia, sanoo opetusministeri Henna Virkkunen. 

Vie toki hyvä Henna Virkkunen, mutta pidällä samalla huolta, että jo ne ensimmäiset tämän valinnan mukana yliopistoihin valitut tietävät todella mitä haluavat opiskella ja elämällään tehdä.

Oma ammattiliittoni Talentiahan kuuluu Akavaan, joten seuraan nykyään mielenkiinnolla myös ko. tahon mielipiteitä ja voin ainakin hetkellisesti olla ylpeä.

Akava kehittäisi kirjoituksia paremmin jatkokoulutukseen hakemista palveleviksi, muttei luopuisi pääsykokeista. Lisäksi järjestö nopeuttaisi opintojen kulkua parantamalla opinto-ohjausta, etenkin yliopistoissa, ja lisäisi opettajien määrää.

Akava moittii raporttia siitä, ettei se pohdi riittävästi opintojen ja työelämän yhteensovittamista. Järjestön mukaan opiskelijoiden olisi saatava tuntumaa oman alan töihin jo opiskeluaikana, sillä se helpottaisi työllistymistä. Akava vaatiikin korkeakoulujen työharjoittelun järjestämiseen lisää varoja.

- Työllisyyden laatu on raportissa liian vähällä huomiolla. Ei auta, että opiskelijat valmistuvat korkeakoulusta nopeasti, jos he joutuvat suoraan työttömiksi. Korkeakouluista valmistuneiden omalle alalle työllistyminen on otettava yhdeksi rahoituskriteeriksi, sanoo Akavan puheenjohtaja Matti Viljanen.

Olisin jopa voinut veikata, että kyseessä on sama hieno työryhmä, joka  suunnitteli lukukausimaksuja. Uutisen loppu todisti veikkaukseni todeksi.

Nam nam natriumglutamaattia!

Note: Seuraava voi järkyttää heikkohermoisia!

Snellman aikoo pelastaa suomalaiset! Ensimmäisenä suomalaisena lihantuottajana se luopuu leikkeleissään natriumglutamaatista, tuttavallisemmin e-aineesta E621. Miksi tämä on sitten niin iso uutinen?

Siksi, että nykyään on vaikeaa löytää kerrassaan mitään suuhunpantavaa, jota ei olisi "maustettu" E621:llä. Ovelinta kaikessa on se, ettei natriumglutamaatti oikeastaan maistu miltään, paitsi että reagoidessaan kielen makunystyröiden kanssa se tuottaa tätä-täytyy-saada-lisää-maun. Natriumglutamaattia esiintyy synteettisen olomuotonsa lisäksi myös luonnollisissa elintarvikkeissa kuten tomaatissa (ja äidinmaidossa), mutta vähän eri muodossa.

Hankalaa asiasta tekee se, että kyseisen e-pommin on todettu aiheuttavan mm. päänsärkyä, huimausta, astmaoireita, vatsa- ja suolistokipuja, iho-ongelmia, ... Migreenistä kärsiville tätä ei suositella alkuunkaan, kuten ei myöskään erilaisista tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville (Lähteet: EVIRA, Migreeniyhdistys, HUS, Antioksidanttiklinikka). Asia on selkeästi ollut nyt esillä, sillä esimerkiksi Espoon kaupunki lopetti syksyllä 2009 kouluruuassaan natriumglutamaatin käytön.

Netti on niin pullollaan E621:stä käsitteleviä kirjoituksia, että koen kertoneeni tärkeimmän. Lue silti ihmeessä lisää vaikka Noora Shinglerin Kuningaskuluttajalle tekemästä artikkelista.

Ps. Kemialla saa kyllä aikaan ihmeitä. Tsekkaa kevennykseksi, miltä näyttää vuoden ikäinen McDonaldsin HappyMeal...

Positiivisia yllätyksiä!

Viikko on alkanut hyvissä merkeissä! Ensin yllätyin Lidliin, jota muuten en niin kovasti arvosta ruokakauppakategoriassa. Tiesittekö, että sieltä saa TODELLA hyvää Naturis-smoothieta. Parasta tässä on, ettei näitä ole tehty mistään tiivisteistä, näissä ei ole lisäaineita, eikä lisättyä sokeria! Olen toistaiseksi ehtinyt maistaa mansikka-banaania ja nyt jääkaapissa odottelee herkkuhetkeäni ananas-banaani-kookos-smoothie. Kiva lisä on vielä tieto: "Yhteen pullolliseen juomaa on käytetty keskimäärin 1/5 ananasta, 8 viinirypälettä ja 1 banaani" (kookos on tässä kookosmaitojauheena seassa). Suosittelen hyvänä välipalana!!

Lisäksi huomasin tänään netistä, että myös luomua on ilmestynyt Lidlin valikoimiin: ketsuppia, vehnäjauhoja ja tuorepuristettua omenatäysmehua. Ehkä meidänkin myymälän valikoimiin nämä ilmestyvät siiheksi, kun sinne seuraavan kerran sattuu asiaa.

Toinen hyvä alkuviikon havainto oli lähin luontaistuotekauppamme. Kotimatkalla huomasin, että myymälän luomuvalikoimahan on lähes kolmasosa pienen puodin pinta-alasta! Kun  luontaistuotelääkkeet yms tuotteet vievät puolet, jää puolet luomulle, reilulle kaupalle ja muille tuoretuotteille. Ihanaa! Nyt tiedän mistä saan lähimmät luomunallekarkit, jauhot, siemenet, pähkinät,... Tällä kertaa täältä mukaan tarttui kookosöljyä, oikeaoppisesti lasipurkissa.

Sivistin nimittäin itseäni viikonloppuna Nutrixin verran. Suosittelen lukemaan, ihan oman ravintotietouden kannalta! Helppolukuista, helposti ymmärrettävää eikä millään tapaa tuputtavaa tekstiä, valinta on aina sinun. Nutrixin "lohduttava" osa oli lisäämis-politiikka. On ihan turhaa itsensä kiusaamista alkaa muuttaa ruokavaliota luopumalla kaikesta itselle mieluisasta. Parempi vaihtoehto on kokeilla uutta ja lisäillä niitä uusia juttuja ruokavalioon sitä mukaa kun löytää itselle sopivia ruokia, herkkuja jne. Pikkuhiljaa tosin saattaa huomata, että hyvä onkin korvannut kaiken entisen... ;)

Mutta se mistä meillä aloitetaan: Kaikkeen paistamiseen käytetään jatkossa VAIN luomu neitsytkookosöljyä minkä lisäksi siirrytään mahdollisuuksien mukaan ainakin maitotuotteissa pelkkään luomuun. Saas nähdä millaisia vaikutuksia saadaan hyvinvointiimme.

Hyvän startin tähän kaikkeen antaa ihana harjoittelupaikkani. Saan joka päivä, vielä seuraavan viiden viikon ajan,  syödäkseni uskomattoman ihanaa luomukasvisruokaa, jonka keittäjä päivittäin päiväkodin keittiössä alusta alkaen valmistaa. Parasta, että lisäksi keittiössä suositaan paljon lähituottajia.

Huolestunut huomisesta

Se on erikoista miten samaan aikaan julkaistavat uutiset linkittyvät yhtäläisiin fiiliksiin. Helmikuun lopussa kaksi uutista mahtui saman tunteen alle: ihmisillä on liikaa aikaa, kun joka asiasta pitää valittaa. Ja tänään avainsana on huoli.

Olen huolissani lukukausimaksuista. Minulle kelpasi ehdotus, jonka mukaan EU:n ulkopuolelta Suomeen (/Eurooppaan) opiskelemaan saapuvat maksaisivat lukukausimaksun. EU:n sisällä tulisi ihmisillä olla yhtälaiset mahdollisuudet opiskella ja liikkua maiden välillä, joten kannatan ehdottomasti yhtenäistä käytäntöä eurooppalaisten korkeakoulujen lukukausimaksupolitiikkaan. Eu:n sisällä ja samoin maan sisällä, tulisi taata ihmisille mahdollisuus korkeakoulutukseen motivaation siihen riittäessä. Eu:n ulkopuolella koulujen laatu, valikoima ja maksullisuus on kirjavaa ja edullinen koulutus houkutteleekin Suomeen imemään tietotaitoa ja viemään loistava tulevaisuus mukanaan kotimaahan (tämäkin on toisaalta ihan hyvä juttu, mutta asiaan...).

Tänään uutisoitiin, että lukukausimaksut haluttaisiin yliopistoihin koskemaan myös suomalaisia. Kaikista paras oli tähän liittyvä ajatus opintotuesta! "Nostetaan sitten opintolainan kattoa sen verran, että saadaan nuo lukukausimaksut kuitatuksi." HALOO!

Tämän taustalla on ajatus opintojen vauhdittamisesta! Kun jokaisesta opiskeluvuodesta pulitat tonnin, niin et kehtaa kauan laitoksen kirjoilla roikkua. Voi instituutio sentään! Suomessa ilmainen koulutus on ollut valtti saada globaalisti ajattelevat nuoret pysymään kotimaassaan, mutta voi kuulkaa hyvä työryhmä, minä harkitsen vakavasti koulutukseni loppuun saattamista ulkomailla, mikäli siitä aiotaan ryhtyä täällä lintukodossa perimään maksua. Maksan sitten mieluummin laadukkaasta opetuksesta.

Olen huolissani geenimuunnellun Amflora-tärkkelysperunan läpimenosta Euroopan Komissiossa. Jopa niin huolissani, että ensimmäistä kertaa elämässäni kirjoitin ympäristövaliokunnalle sähköpostia. Olen siis ymmärtänyt, että tämän EU:n komission päätöksen myötä, myös Suomessa saa jatkossa viljellä muuntogeenistä kasvia. Hrr, mikä ajatus. Miulle geenimuuntelu on jotenkin niin ahdistava asia, että yritän olla syömättä mitään, mitä olisi ihminen voinut tieteellisesti muokata. On aivan eri asia kasvattaa omenapuun varressa eri omenapuiden oksia, kuin päättää geenimuuntelun kautta kasvaako puussa vihreitä, violettejä vai sateenkaarenvärisiä omenoita.

Luin Luomuliiton tiedotteesta, että sekoittumista ei kuitenkaan ulkomaisten esimerkkien mukaan pystytä ehkä ehkäisemään (vaikkei peruna helpoiten itsestään leviävä kasvi olekaan). Luomuliitto perääkin puhtaan elintarvikeketjun turvaamista. Heidän, ja myös miun mielestä gmo-vapaus on markkinavaltti! Haluan hei taatusti jatkossakin ostaa ruokani tietäen mitä syön!

Mikäli geenimuunnellun elintarvikkeen viljely saa Suomessa jalan sijaa, toivon suomalaisten päättäjien säätävän asiaa koskevat lait niin, että pystytään takaamaan edelleen oikeus myös gmo-vapaisiin alueisiin, sekä saamaan tarvittaessa geenimuunnellun kasvin viljelijä vastuuseen lajien keskinäisestä sekoittumisesta, joita tämä kokeileva yritystoiminta mielestäni väistämättää aiheuttaa.

Pystytäänkö meille enää jatkossa turvaamaan puhtaiden elintarvikkeiden saanti?

Maalle!

Haluaisin niin kovasti maalle. Muuttaa pois kaupungin hälystä, lakata vaikka kokonaan opiskelemasta ja käymästä töissä. Askartelisin, ompelisin, maalaisin, neuloisin, marjastaisin, sienestäisin, leipoisin, tulevaisuudessa hoitaisin lapsia ja ehkä muutamaa lammasta. Mies saisi käydä töissä, se haluaa sitä. Haluaisin perheen ja suvun lähelleni, tuvan täyteen puheen sorinaa, lämpimän leivinuunin ja kinttupolun saunalle. Myrskylyhtyjä, havupalloja, kauniita kransseja, kynttilöitä, takkatulen!

Pitää olla unelmia. Pitää muistaa, että unelmien avulla on toivoa huomisesta. Usko tekee tavoitteita todemmiksi ja oma tahto mahdollisiksi. Eikö niin?? Miten on niin vaikeaa elää tässä nyt, vaikkei arki nytkään hullumpaa ole?

Täydellinen ei kaipaa selityksiä.

Palatakseni vielä pinaattilettuihin

Kaverin Facebookista bongattuna satuin itsekin lukemaan hyvän pätkän otsikolla: "Hipit, te pilaatte kaiken." Hesarin kolumnisti Virpi Salmi osuu asiallisesti asian ytimeen. Tällä haavaa on muodikasta olla aatteellinen ituhippi.

Vaikka ajatus ideologian pakkosyötöstä tässä yhteydessä on hölmö, se on aivan looginen. Yhteiskunnan pitää ohjata ihmisiä syömään järkevää ravintoa ihan samalla tavalla kuin se yrittää hillitä tupakanpolttoa, heroiininkäyttöä ja autoilua kännissä.

Ongelma on siinä, että urbaanit nykyhipit ovat kahmineet ajettavikseen kaikki hyvät asiat, kuten kasvissyönnin, ympäristön- ja eläintensuojelun sekä moniarvoisen ja vastuullisen Suomen rakentamisen. Jos kannatat mitään edellä mainituista, sinut leimataan cityhipiksi.

Ongelma se on siksi, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. He ovat itselleen etuja kahmivia luomukermapeffoja, jotka meikkaavat kulutustottumuksensa ympäristöteoiksi, mutta lipeävät niistä aina, kun yksilöllinen hipintahto niin vaatii.

Seuraavassa katkonaisia kolumnin herättämiä ajatuksia.

Salmi on oikeassa siinä, että kaupunkilaiset elintasohipit ovat ärsyttäviä. Ei kaikilla ole kaupassa varaa valita sitä järkevää vaihtoehtoa. Salmi kyllä syyttää elintasohippien ”ideologian” kompastuskiveksi sitä, ettei sen ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. 

Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle.

Mie en kyllä ihan usko.

Ok, en itse täytä Salmen cityhippikriteereitä (onnekseni), mutta puolustan silti. Onhan miulla ainakin monissa valinnoissani taustalla myös itsekkäät ajatukset. Syön terveellisesti, koska sitten sattuu vähemmän mahaan. Vältän prosessoitua ruokaa, koska mitä aidompia ainekset ovat, sitä paremmalta (ja normaalimmalta) ruoka maistuu. Vien tavaroita kirppikselle, jotta omissa nurkissa lojuis vähemmän käyttämätöntä roinaa. Mutta toisaalta, en heitä niitä tavaroita vaan roskiin vaan annan jollekin toiselle mahdollisuuden hyötyä miulle turhasta, suosin lähiruokaa, koska sillon tiedän, että ainakin osalla kavereitten vanhemmista löytyy duunia jatkossakin (heh, no saishan sitä prosessoidullakin ruualla työllistettyä porukkaa, mutta väitän silti, että pellolla ei pärjää ilman ihmistä, tehtaassa pärjää).

Se on vähän niinkun sivutuote. Minä hyödyn ja maailma hyötyy.

Hyvä Virpi Salmi,
tällaista asiallista kyseenalaistamista kaivataan lisää!