23 tammikuuta 2012

Uskallatko kertoa, ketä äänestät?

En ole vielä päättänyt mitä mieltä olen siitä, että nykyään puhutaan avoimesti siitä, ketä äänestää. Toisaalta se on hyvä, toisaalta ei.

Radiossa ei ole tänään muusta puhuttukaan kuin siitä, kuin sosiaalinen media löyhentää vaalisalaisuutta. Ihmiset puhuvat nykyään Facebookissa ja Twitterissä avoimesti ehdokkaastaan ja puoluekannastaan. No, minä olen tehnyt sen jo ajalla ennen Facebookkia. (Olen nimittäin toivoton salaisuuksien kanssa.) Joten ei yllätä.

Toisin oli ennen. Silloin olivat äänessä vain ne, joilla oli vaalikirja. Oliko ennen politiikka niin vakavaa, ettei ystäväpiirissä suvaittu ihmistä eri puolueesta ja siksi politiikasta ei kannattanut puhua? Välttämättä edes perhepiirissä. Vai ovatko puolueet nykyään niin lähellä toisiaan, ettei suurta eroa äänestääkö ystäväsi vihreitä vai vasemmistoa, keskustaa vai kokoomusta? Vai eikö politiikalla ole enää niin suurta merkitystä meille? Mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, ehkä juuri tästä syystä uskallan myös hehkuttaa seuraavaa. Minä nimittäin äänestän Niinistöä, mutta olen aivan fiiliksissä Pekka Haaviston vaalikampanjasta.


Huomenta, kansalaiset! Heräämme tilanteeseen, jossa Pekka Haavisto on edennyt kakkoskierrokselle, mutta virallisen kampanjan varat ovat loppuneet. Niinpä meidän panoksemme vaalityössä on entistä tärkeämpi. On aika käynnistää kakkosvaihe.

Pekka-tietoutta voi jakaa halvalla. Poljetaan Pekka Haavisto Factsin operaatio Post-it vauhtiin. Kirjoitetaan faktoja muistilappuihin. Kiinnitetään niitä ilmoitustauluille, autonne ikkunaan, työpisteisiin... Mielikuvitus on rajana. Ei peitetä lapuilla kilpailijan vaalimainoksia!

Toivotamme lämpimästi tervetulleiksi KAIKKI puoluekannasta riippumatta.
No. Onhan kampanja yksinkertaisesti vain LOISTAVA. Tämän edullisemmaksi on kampanjan vaikea käydä. Tämän vetoavammaksi on kampanjan vaikea käydä. Ja tämän helpommaksi on kampanjan vaikea käydä. Se on kunnioittavaa, se on yllättävää. Ja se haastaa äänestäjiä pohtimaan miksi. Se vetoaa etenkin nuoriin ja nuoriin aikuisiin. Se on yhteisöllistä.

(Kröhöm. Lisäksi jossei ole aiemmin käynyt ilmi. Olen hulluna post-it -lappuihin. Niistä voi tehdä kaikkea kivaa ja niillä voi jakaa kaikkea kivaa. Tästä joskus toiste...)

... Hei pliis, voiko Niinistö ja joukot keksiä enää mitään yhtä mahtavaa?

Ei kommentteja: