19 tammikuuta 2012

Just little things

Löysin ihanan nettisivun. Tätä lukiessa kulkee väristyksiä pitkin selkäpiitä, toisinaan nousee hymy huulille ja aikaa saisi kulumaan pienen ikuisuuden. Tässä vain muutamia silmiin sattuneita ihastuksia.

Nykypäivänä harvinaista. Mutta aina yhtä mieltä lämmittävää.

Pohtiiko kukaan muu, voiko kerran tavattua ihmistä moikata kadulla?

Tällaisen minuuttiaikatauluttamista harrastavan perfektionistin
parhaat päivät ovat olleet niitä, joissa tilaa on ollut sattumalle
ja elämälle.

Tästä syystä tykkään ajaa autoa joko yksin tai lapsen istuessa
takapenkillä. Mieheni kieltää usein minua laulamasta.

Tarvitseeko tätä selittää?

Usein unta muistellessa ja edestakaisin kelatessa nukahdan
uudelleen ja seuraavan kerran herätessä se on pyyhkiytynyt
muistista. Aika ärsyttävää.

Tai Yogi-tee.

Se yllättää aina.

Oih, tätä minä rakastan!

Kerran partiolainen, aina partiolainen. Kaipaan tulta. Haluan
 takan, leivinuunin, nuotiopaikan, puulämmitteisen kiukaan,
kaminan. Räiskyvän tulen ja lettupannun.

Kiitos rakas.

Ei kommentteja: