Luin loistavan HS:n kolumnin. Suosittelen sinullekin: Opettaja tulilinjalla.
Oikeesti. Vanhemmuus on sinänsä hieno juttu. Se on aika tasa-arvoista. Se ei ole helppoa kellekään ja jokainen on yhtä uuno ekan lapsensa kanssa. Ei ole helppoa olla hyvä vanhempi omille lapsilleen, siitä stressaa jatkuvasti. Nyt jo. Riittävästä vanhemmuudesta puhutaan jo, mutta miksei puhuta ääneen siitä, mitä on olla hyvä vanhempi perheen ulkopuolelle? Vanhempi, kun on mielestäni vanhempi paitsi omalle lapselleen, myös esimerkkinsä kautta tavallaan vanhempi muidenkin lapsille.
Seuraa karua yleistystä, mutta mitä nää "suojelen sinua kaikelta" -curlingvanhemmat kuvittelee,
kun ne kauhistelee koulun opetussuunnitelmia: ihmisbiologian liian
varhainen opetus oli vasta uutisissa. Samoin kuin se, että nuoret luulee,
että suihku riittää ehkäisyksi. (Näkeekö kukaan ristiriitaa?)
Ok, on ihan tosi jees tehdä ilmoitus perhepäivähoitajasta, joka teippaa
lapsen syöttötuoliin, mutta että opettajasta kannellaan siinä vaiheessa, kun tämä korottaa
ääntään? Voi moro. Toivottavasti oon ite ees vähän fiksumpi vanhempi
siinä vaiheessa, ku omat ipanat on kouluiässä. Sillä minä ainakin toivon, että lapsilleni asetetaan rajat paitsi koulussa, myös muiden vanhempien silmissä.
Tällä hetkellä pian 3kk rajapyykin ohittava ipana ei vielä pahojaan tee, mutta jos joskus tulevaisuudessa erehtyy toista lasta kiusaamaan tai jossain hölmöilemään, niin hei, kyllä ihan oikeasti ja todella toivon, että jollakin toisella vanhemmalla on kanttia lastani komentaa. Annan siihen täydet valmiudet. Kuten lasteni tuleville opettajillekin. Go Ossi Kolehmainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti