Suosittelen...

Ihan ekaksi: kiitos kommenteista! Hämmennyin blogini lukijoista. Ja vakuutuin, että tällä on paikkansa. Unohdetaan siis se salasana, ja yritetään unohtaa myös liian tiheä suodatin päästä. On tärkeää puhua asioista.

Niinkun nyt vaikka näistä tänään. Istun nykyään autossa 1,5h päivä, sillä opinahjooni kertyy matkaa suuntaansa omalla autolla ajeltuna 45 minuuttia. Bussilla ei pääse kuin puolimatkasta ja siihen meneekin sitten jo yhtäpaljon aikaa kuin koko matkaan. Perheellisenä se ei nyt vaan käy. Aion blogata jossain kohtaa kanssa-autoilijoista, mutta tänään kerron siitä, mitä radiosta kuulin.

* Ensinnäkin. Menomatkalla YleX:n aamu-uutisissa kerrottiin Ihan tavallisia asioita -sivustosta. Ehdin äsken tutustua, koukutuin. Kerrankin välitetään! Ollaan tosissaan ja konkreettisia, ilman hienoja lauseita. Vaati aikaa huomata, että sivuston juju on siinä, että kuka vaan voi sitä täydentää. Jätin jo oman kommenttini, mihin sinulla on sanottavaa? www.tavallisia.fi

* Kotimatkalla joka kanavalta tuli vaan ärsyttäviä biisejä, surffailin kanavien välillä ja päädyin jonnekin, minne ikinä ennen en. Yle Yksi -kanavalta (kyllä, olen 28, en 82v!) tuli kiinnostava puheenvuoro veroparasiitien ja Euroopan kriisien yhteydestä. Kuulin viimeiset 15 minuuttia ja niiden perusteella suosittelen.

 "Veroparatiisi kuulostaa muutaman superrikkaan kivalta palmusaarelta mutta on tosiasiassa palj

on pahempaa. Noin puolet maailman lainarahaliikenteestä kulkee veroparatiisien kautta. Suomalaisetkin suuryritykset toimivat niissä. Johtuuko kaikissa länsimaissa ilmenevä julkisen talouden kriisi siitä, että suuryritykset pakenevat veroja paratiiseihin? "

Pieni ryhmä rikastuu ja kaikki muut köyhtyvät, mut ei siinä mitään. Kärsitään eniten siitä, että 100:sta suurimmasta eurooppalaisesta yrityksestä 98 ujuttaa varantonsa veroparatiisien kautta jonnekin, mistä me emme tiedä. Mutta tiedämme, että niillä verorahoilla olisi kehitetty ja ylläpidetty mm. julkista terveydenhuoltoa. Ihan kiva hei. Juttu päättyi siihen, ettei tarkotus ollut masentaa vaan herättää ajattelemaan, että tarttis varmaan tehdä jotain...

Positiivisena asiana, esim. Helsinki on päättänyt tiputtaa yhteistyökumppaneistaan ne yritykset, jotka toimivat veroparatiiseissa. (Millonkohan muut?) Valkoista valoa - Paratiisin pimeä puoli

Just little things

Löysin ihanan nettisivun. Tätä lukiessa kulkee väristyksiä pitkin selkäpiitä, toisinaan nousee hymy huulille ja aikaa saisi kulumaan pienen ikuisuuden. Tässä vain muutamia silmiin sattuneita ihastuksia.

Nykypäivänä harvinaista. Mutta aina yhtä mieltä lämmittävää.

Pohtiiko kukaan muu, voiko kerran tavattua ihmistä moikata kadulla?

Tällaisen minuuttiaikatauluttamista harrastavan perfektionistin
parhaat päivät ovat olleet niitä, joissa tilaa on ollut sattumalle
ja elämälle.

Tästä syystä tykkään ajaa autoa joko yksin tai lapsen istuessa
takapenkillä. Mieheni kieltää usein minua laulamasta.

Tarvitseeko tätä selittää?

Usein unta muistellessa ja edestakaisin kelatessa nukahdan
uudelleen ja seuraavan kerran herätessä se on pyyhkiytynyt
muistista. Aika ärsyttävää.

Tai Yogi-tee.

Se yllättää aina.

Oih, tätä minä rakastan!

Kerran partiolainen, aina partiolainen. Kaipaan tulta. Haluan
 takan, leivinuunin, nuotiopaikan, puulämmitteisen kiukaan,
kaminan. Räiskyvän tulen ja lettupannun.

Kiitos rakas.

Työhyvinvoinnista

Vaikkakaan en ole puoluetta vaihtamassa ja vasemmistoon hyppäämässä, niin haluan tuoda esiin vallan loistavan idean vasemmistonuorilta. Tällä viikolla julkaistu ja paljon kohua herättänyt Ilmianna pomosi-sivusto on aivan mahtava kampanja! Tämän päivän Etelä-Saimaassa artikkelipäätoimittaja Jorma Hernesmaa kirjoitti pääkirjoituksen otsikolla "Mauton kampanja hankalasta pomosta" (15.9.2009). En voi olla kommentoimatta kirjoitusta ajatuksella, että se koira älähtää, mihin kalikka kalahtaa. Artikkelipäätoimittaja Hernesmaa vertaa järjestelmää jopa Itä-Saksan Stasin touhuihin. Apua, sanon minä! Pääkirjoituksessa tuodaan esiin näkökulma hankalista alaisista ja kerrotaan, ettei ongelma ole vain esimiesportaan. Totta ja tarua. Mutta miksi minusta tuntuu, ettei "Ilmianna hankala alaisesi"-kampanja keräisi lainkaan samanlaista huomiota. Hernesmaa kääntää ilmianto-politiikan selän takana puhumiseksi. Olen samaa mieltä, että nimetön osoittelu ja soimaaminen erilaisilla keskustelupalstoilla on vääränlaista toimintaa, joka johtaa helposti negatiiviseen kierteeseen, mutta kun puhutaan hankalista työsuhteista, epämääräisistä työpaikoista ja tässä tapauksissa vielä nuorista, on mielestäni tällä kertaa ihan ok esiintyä nimettömänä. Olen myös samaa mieltä Hernesmaan kanssa siitä, että on jokaisen itsensä vastuu kohentaa ilmapiiriä töissä, mutta jos mikään muu ei auta, voi tällainen ilmiantosysteemi tarjotakin nimenomaan sen viimeisen oljenkorren tarttua härkää sarvista. Kenenkään kun ei tarvitse kärsiä töissä! Kaiken lisäksi Hernesmaa päättää kirjoituksensa kertomalla, että Suomessa on hyvät ammattiliitot, jotka tekevät parhaansa palkansaajien eteen. Kommentti osoittaa, ettei artikkelipäätoimittaja ole edes tutustunut kampanjaan. Sivustolla kun kerrotaan: "Välitämme myös tarinoita eteenpäin ammattiliitoille ja työsuojelupiireille." Mikä siis tärkeintä, asia on yhteinen. Sitäpaitsi, eikö pomojen pitäisi yrittää nyt tehdä kaikkensa työhyvinvoinnin eteen tässä epätoivon ja epävarman taloustilanteen valtaamassa yhteiskunnassamme? Tällaisilla työhyvinvointiin tähtäävillä työpaikoillahan ei ole vasemmistonuorten järjestämän kampanjan kaltaisissa tempauksissa mitään hätää.