25 helmikuuta 2011

Neuvolassa ja rakenneultrassa 20+6

Meillä oli tiistaina neuvola ja tänä aamuna rakenneultra. Kaikki hyvin (paitsi miun päässä), mutta aloitetaan vaikka tuosta neuvolavisiitistä. 

Hempparihan oli tokassa neuvolassa pudonnut lähtötilanteesta 125-->110:een ja sain käskyn popsia raskausvitamiinien lisäksi myös rautaa. 27.1. (16+5) neuvolassa Hb oli pudonnut edelleen: 103. Jatkossa siis piti ottaa rauta aina nukkumaan käydessä ja kahta tuntia ennen ei saa syödä mitään. Ja mieluiten tuoremehun tai hedelmän kanssa, jotta vitamiinit auttais imeytymään. Niimpä siirryin siihen, että rauta ja vitamiini ja maitohapot kaikki kerralla masuun just nukkumaan käydessä ja JIHUU! Tulosta on tullut, sillä tiistaina neuvolassa Hb oli jo 116! Rautakuuri tosin jatkuu, sillä pitäis saada synnytystä varten jotain +130... Hmp.
Verenpaineet ok, yläpaine on nyt vähän noussut sieltä 108/70; nyt 123/68. Kohdun koon suhteen huidellaan ihan käyrillä (17cm). Ja sydämensykkeeksi laski 147.
Tänä aamuna sitten kukonlaulun aikaan kävimmme rakenneultrassa. Ultraajana oli sama kätilö kuin viimeeksi. Katseltiin sydäntä ja sen kammioita ja läppiä. Munuaisia ja virtsarakkoa katseltaessa kysyin, että näkyykös se sukupuoli sieltä, mutta kätilö sanoi, että katsotaan se aivan lopuksi. Seuraavaksi katseltiin aivojen rakennetta, pikkuaivojen ja reisiluiden mittoja (mitään niistä en muista). Pään halkaisija tais olla 5cm ja ympärysmitta jotakuinkin 18cm. Hyvin vastasi mitat aikaa, muutaman päivän heittoja oli sinne tänne. Neuvolakorttiin merkintä B-mitta 49mm, vastaa viikkoa 20+6, joka tänään onkin.

Ja sit yhtäkkiä! "Tuossa näyttäis olevan pippeli ja tuossa kivekset." WHAT?! Niin varma kun olin meidän pienestä tytöstä, niin poikahan siellä kasvaa! Pakko myöntää, että tässä vaiheessa vierähti kyynel poskelle ja kamala ajatusmylly päähän - saanko tuntea tällaisia tunteita? - Eikö pääasia ole, että lapsi on terve? Myöhemmin kotona mies kysyi, kun asiasta puhuttiin, että olenko pettynyt? En, ei pettymys ole oikea sana. En ole pettynyt, sillä lapsihan on terve. Yllättynyt lienee oikeampi kuvaus. Ja hämmentynyt. Kaikki sydänäänet, masunmuodot, omat tuntemukset, oman äidin ja mummin tuntemukset (mummin joka on arvannut minun ja veljeni sukupuolet oikein). Miten niin poika? :D

Olin muuten alkanut jo itse pohtia tuota istukan sijaintia, kun liikkeet tuntuu sivuilla, ei edessä. Ja sydänäänetkin löysi terkkari tuolta sivulta. Varmistus tuli sitten tänään ultrassa. Istukka on etureunassa ja niin alhaalla, että saatiin aika ultraan vielä toukokuulle. Toivotaan, että istukka on siihen mennessä noussut, jotta ei sitten tarvitsisi sektiota suunnitella. Kätilön mukaan onkin todennäköistä, että sen istukan paikka vielä muuttuu.

Yllätyin itse miten hyvin esikoista odotellessa osasin ajatella tuon istukan paikan omien tuntemusteni perusteella :)

Kuvia ei saatu kun kaks, joista kumpikaan ei ollut kätilön mielestä hyvä (ei kyllä miunkaan). Mie vielä hörpin mehua aamulla ja koitin herätellä murua, kun edellisessä ultrassa sitä piti niin herätellä. No, ei auttanut. Liikkui kyllä, heilutteli käsiään jne, mutta ei liikkunut tarpeeksi. Pieni ystävämme, kun majailee tällä hetkellä poikittain, pää vasemmalla kyljelläni ja jalat jotenkin yli heitettynä oikealla puolella (älkää kysykö, näin kätilö selitti). Ja siis kun makasin niin makasi poitsu itsekin vatsa ylöspäin. Mittojen kannalta loistava asento, mutta saatiin tasan yks kuva missä näkyy nenä ja toinen missä käsivarsi. :/

Vauva painaa tällä hetkellä noiden mittojen mukaan 410g. :)

Ei kommentteja: