Lähestyvän joulun huomaa meillä paitsi jouluvaloista ja -koristeista, myös sinne tänne ilmestyvistä listoista.
Yksi lista on lapsen toiveita, jotta koko kämppä ei täyttyisi vaatteista ja leluista vaan Akseli saisi jotain mitä oikeasti tarvitsee. Tuntuu muuten yllättävän ahdistavalta kirjoittaa toivelistaa. Onneksi lapsi ehkä ensi jouluna osaa jo toivoa itse, eikä vanhempien tarvitse tuntea tuskaa siitä, että sukulaisilta ja ystäviltä "tilataan" yhtä jos toista.
Toinen lista on Helsinkiä varten. Suvun naisten voimin lähdemme maanantaina suureen kaupunkiin joululahjaostoksille ja minä keskitän hankinnat Stockmannille. Kolmen tunnin junamatkalla ehdin miettiä, mitä kaikkea piti hankkimani (ja toiset kolme tuntia paluumatkalla miettiä mitä unohtui hankkia), joten tämä lista on vielä vajain kaikista. Onneksi meillä on matkassa lastenvaunut, ettei tarvitse kaikkea kantaa ;).
Kolmas lista koskee suvun joululahjoja. Omalla puolella meillä on ollut jo vuosia ajatuksena, ettei aikuisten kesken osteta lahjoja. Osalle on vielä vähän vieras käsite ollaanko minä ja 25-vuotias veljeni jo aikuisia vai ei, osa yrittää luistaa ajatuksella "saa ostaa, jos löytää jotain mikä on selvästi toisen näköistä". Kaksi vuotta olemme viettäneet joululahja-arpajaisia. Pikkujoulutunnelmissa marras-joulukuuntaitteessa on arvottu kuka ostaa kenellekin lahjan ja salaisuutta on vaalittu ainakin aattoon asti. Jokainen on saanut yhden lahjan, johon ostaja on voinut keskittää kaiken joululahjastressinsä. Minä olen tykännyt tästä!
Tänä jouluna päätettiin taas, ettei aikuisille osteta lahjoja (ja pikkaisen pelkään et miten meillä hukutaan paketteihin, kun Akseli on miun puolikkaalle ensimmäinen lapsenlapsi, ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, ensimmäinen siskonlapsenlapsi, ensimmäinen siskonlapsi jne.).
Ja no, mieheni puolella lahjoja ostetaan kaikille ja siitä stressaa jokainen.
Ei sillä, vaikka tavara-ahdinkoa koenkin ja yritän karsia ylimääräistä, on ihanaa avata ainakin se yksi joulupaketti. Ja jossei jotain ylläriä liity aattoon, niin on jotenkin pettynyt fiilis. En oikein osaa ottaa kantaa siihen, kuuluuko jouluna antaa ja saada joululahjoja. Tärkeimmältä tuntuu jakaa juhla rakkaiden kanssa, viettää sitä laatuaikaa koko perheenä. Mikä on pikkasen hankalaa ottaen huomioon, että asumme kunnan rivarissa, johon ei helpolla molempien perheitä mahduteta.
Ja se siihen liittyvä neljäs lista onkin sitten aloittamatta. Vietämme jouluaaton omassa kodissamme ja en ole vielä ehtinyt edes ajatella mitä ruokia syömme, miten koristelemme kuusen, mistä sen kuusen löydämme (no anopin mailta joo, mutta kun sen oikean kuusen löytäminen on pieni projekti, etenkin 5kk-ikäisen ipanan kanssa). Onhan tässä vielä mitä? Kaksi viikkoa jouluun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti