Pylly pystyssä! (32+2)

33. viikko. Pitkä matka takana ja toisaalta, vielä elämänmittainen edessä. Paljon kertoo se, että ensimmäisessä ultrassamme raskausviikolla 7 Muru oli pieni maapähkinä. Sentinmittainen salaisuus postikortin kokoisessa kuvassa. Np-ultrasta raskausviikolla 12, joulukuussa, saadussa kuvassa Muru näyttää pikkualienilta, koonsa puolesta kaverin saisi mahtumaan tulitikkuaskiin. Rakenneultrassa helmikuussa (rv 21) Murun reisiluu oli samanmittainen, kuin koko alieni oli ollut paria kuukautta aiemmin.

Tänään Muru ei enää mahtunut ruudulle! Kuvitelkaa, se pieni maapähkinä on jo niin valtava, ettei ruutuun saatu muuta kuin pää, tai maha tai pylly. Petyin kovasti, kun emme saaneet kuvia matkaan. Mutta uskon, että vielä pettyneempi on Murun isä, joka tänään töidensä takia ei päässyt ultraan. Raahasinkin siis äitini ihastelemaan livekuvaa ensimmäisestä lapsenlapsestaan (no suoraan sanottuna; ei sitä kyllä raahata tarvinnut ;)).

Meillä oli siis tänään istukan kontrolliultra. Istukka on noussut, vauva kääntynyt ja pää on nyt istukan alapuolella. Ei kuulosta kivalta. Jotenkin pelkään, että lapsi tukehtuu sinne, mutta olin hiljaa ja uskon kätilöä, joka sanoi, että kaikki on nyt sitten hyvin.

Miuta järkytti, kun kätilö otti moneen kertaan vauvan päästä mittoja ja sanoi, että viikkoja on nyt 34! Huh. Ehkä en voikaan enää tuudittautua ajatukseen, että synnytykseenhän on vielä pari kuukautta. Vielä viime viikolla olisin ollut uutisesta onnellinen tukalan oloni kanssa, mutta nyt on helppo olla. Selkään ei koske, muru ei paina mihinkään ja paljon on vielä kotona tekemättä. Ja tänään pääsen fysioterapiaankin.

Masuvauvan mitat:
Ac-mitta (vatsanympärys?): 272
F-mitta (reisi?) 63
ja Bi-mitta (pää?) 85.
Jos se on siis tämä: http://www.tekay.fi/raskauskalenteri/sikio/bpd.jpg niin ihan käyrillä mennään sitten, eikä mitään 34-viikkoja.

Näistä laskeskeli painoarvion 1,9kg!! Hullua sekin, ettei painoa enää mitata grammoissa vaan kiloissa. :') Lapsiveden määrä normaali, neuvolakorttiin merkintä rt ja istukka on siis etuseinässä, mutta riittävän korkealla.

Sukupuoltaan ei Muru suostunut meille esittelemään. Neiti/herra siveydensipuli istui seisoi päällään  reidet tiukasti supussa ja jalat sikiöasennossa. Säilyköön arvoitus siis syntymäänsä saakka.

Kai tästä pitäis alkaa sitä kassia tosissaan pakkailemaan, hakemaan pinnasänkyä ja valmistautumaan ajatukseen, ettei se ehkä olekaan niin kaukana se synnytyksen hetki...