Minua itkettää.
Luin Leijonaemojen blogista jutun pääkaupunkiseutulaisista lasten teho-osastoista.
En voi ymmärtää, että Suomessa tapahtuu tällaista. Suomessa, jossa lasten asema on vuosia ollut turvattu. Suomessa, jossa lasten oikeuksia puolustetaan.
Kun hätä on suurin, kenellä kestää kantti jättää lapsi yksin?
Ensinnäkin. Lapsi tarvitsee vanhempiaan. Ja jos on vakavasti sairas, niin varmasti tavallista arkea enemmän. Toisekseen, miten voidaan ohittaa kommenteissakin esiin noussut ajatus siitä, että psyykkinen hyvinvointi vaikuttaa fyysiseen. Ihan totta, on todistettu että vanhuksia kuolee ikävään ja yksinäisyyteen. Entä sitten pieni lapsi? Eläisikö Anni, jos vanhemmat olisivat saaneet viettää yön hänen kanssaan? Pitää pelkäävää lasta sylissä? Paijata tukkaa ja tarttua kädestä?
Olen järkyttynyt.
Näillä osastoilla työskentelee ihmisiä, jotka tekevät työtään täydellä sydämellä ja antavat itsestään kaiken. Älä syytä heitä. Tämän muutoksen on lähdettävä meistä, asenteista, vaatimuksistamme. Tämä on sinunkin käsissäsi. Avaathan suusi?
PS. Sen voisi tehdä myös esimerkiksi MLL, lapsiasiainvaltuutettu, tahi muu asiaan liittyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti