Meidän perhe ei sattuneesta syystä ole tänä kesänä paljon lomaillut eikä reissaillut, mutta tänään teimme vihdoin poikkeuksen. Pieni mies turvakaukaloon ja kaikki kimpsut ja kampsut autoon.
(Lähteminen ei muuten enää käy kädenkäänteessä ja olin ällikällä lyöty, kun starttasimme pihasta 10:02, äärimmäisen tarkasti suunnitellussa aikataulussa. Myös tavaramäärä pääsee edelleen yllättämään jokaisella kertaa. Mukaan kun pitää pakata kaikkea rintapumpusta varavaatteisiin ja varatuteista tuttipulloihin.)
Matka täältä kotoa Mikkeliin on kaunista katseltavaa ja pienen pojan vedellessä unia, en minä takapenkin taksimatkustajakaan malttanut korjata univajettani, vaan ihastelin kauniita kallioisia Saimaan rantoja. Ah.
Perillä suuntasimme kauppakeskusturneelle ja ihastelimme Minnan torikahvilaa (ei paha nimi) sekä ihanaa kahvilaa (?) jonka nimi oli niin osuva, että mies meinasi mennä vaatimaan royalteja. Skippasimme tällä kertaa silti molemmat. Harmi vaan, ettei meillä ollut kameraa mukana ja kännykänkin akku veti viimeisiä.
Reissu sujui yllättävän hyvin. 1,5kk ikäinen poitsumme köllötteli tyytyväisenä vaunuissa, tankkasi välillä maitoa pullosta ja lopulta turautti vaatteiden vaihtoa vaatineen annoksen vaippaansa. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Ukkelimme on niin
reissumies, että taitaa matkan päällä olla tyytyväisempi kuin kotona. Uskaltautuisin toistekin ja mahdollisesti pidemmällekin. Suunnitelmissa siintääkin yön yli reissu veneellä vielä syyskuussa...
Mutta hei!
Vaadin, että jos liikutte Mikkelissä päin niin tutustukaa tähän paikkaan!
Ruoka oli taivaallista (ja jokunen muukin on ollut
samaa mieltä kanssamme). Söimme
päivän menun. Alkuruuaksi tattikeittoa, pääruuaksi perunapyretta ja yön yli haudutettua hanhea sekä jälkkäriksi Vileen valkosuklaajätskiä ja hillottuja kuningatarmarjoja. Luomu-&lähiruuan ollessa kyseessä, arvatkaa mitä lysti maksoi?
20 euroa! Siis mitä ihmettä? Tähän hinta-laatusuhteeseen ei voi olla mitään muuta kuin tyytyväinen. Lounaamme kruunasi vielä samaan aikaan paikalle osunut Mikkeliturneeta tehnyt trubaduuriduo Bone Idle, joka aloitti settinsä José Gonzálezin Heart Beats -kappaleella. Siinä vaiheessa ei voinut kuin huokaista ja nauttia elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti