Muru ei ole selvästi kuullut, että tilan pitäisi käydä ahtaaksi ja liikkeiden vähäisimmiksi. Liekö innostunut miun joogaharrastuksesta, kun venyttelee niin makeasti ja usein? ;) Tosin oma joogaaminen onkin ollut huhtikuusta saakka tauolla. En oikein uskalla kotioloissa yksin, kun nuo tunnit loppuivat.
Tänään oli taas neuvola. Kaikki ok!
RV 34+4
Painoa nyt 73,9kg ja +650g/vko (Terkkari: "Onko tullut vähän herkuteltua?")
Turvotusta vähän
RR 116/71, aina vaan samoissa lukemissa
Pissat puhtaat
Hb 129, ekaa kertaa enemmän kuin ekassa neuvolassa! Riittää enää rautatabu joka toinen ilta!
Sf 31,5
Rt ja syke 140-150
Notta ei auta kun odotella ja kasvatella.
Ja sit se ihanuus! Keskiviikkona mies kysyi, että lähdetäänkö töidensä jälkeen vaateostoksille. Juhlia tiedossa ja mies tarvitsee parempia työvaatteita, joten tietenkin. Käytiin shoppailemassa ja jätskillä ja sit kotiin.
Mie en ees tajunnu ensin mitään, että koko sohvapöytä oli täynnä lahjoja, painelin vaa makkariin vaihtaa vaatteita, kun tajusin et mitäs hittoa tääl on käsilaukkuja yms. mitkä ei oo kyl miun ja sit meen olkkariin kysyy mieheltä, että mit... niin kuuluu vaa työhuoneen ovelta että yllättttyyyys! Ja tuli äiti ja anoppi ja ystäviä! Olin ihan suu auki ja itkin seuraavat 5 minuuttia sitä, että koti oli niin kaaos ja nyt kaikki näkee sen ensimmäistä kertaa näin (eivät olleet siis vielä meidän uudessa kodissa käyneet). Jälkikäteen nauratti, mut kasvot piti kyllä käydä pesemässä, ennen ku mitään vauvajuhlia voitiin aloittaa! :D
Olivat ostaneet ihania lahjoja, tehneet vaikka mitä herkkuja ja ohjelmassakin oli mm. vauvaruokien makutesti, nuken pukemiskilpailu (voitin mieheni ja tätini!), lupauksia tulevalle äidille ja vaikka mitä ihanaa. Olin niin pyörällä päästäni sen illan, että nukkumaankin taisin mennä hymy korvissa. Olin just ajatellut, että onko noloa itse vihjata miehelle, että tahtoisi vauvajuhlat, mutta sitten rakas ystäväni olikin ottanut järjestelyvastuulleen tämmöisen yllätyksen! Kiitos vielä kaikille järjestelyitä tehneille ja osallistuneille! <3
Ja mikä ihaninta, mukana oli semmosia ihmisiä, jotka tuntuu tässä hetkessä tärkeiltä. Ihana muisto jäi ja tämän voimalla jaksaa taas. Mukana oli myös yksi uusi kaveri, joka oli juuri viikkoa aiemmin synnyttänyt. Itkin sitäkin, että miten hän on raaskinut jättää vauvansa kotiin ja tullut miun juhliin, vaikka siis ihanaa olikin, että hänkin oli paikalla :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti