nykyaikaiset ihmissuhteet

tänään koulussa luennoinut professori vähämäki kertoi nykyaikaisten ihmissuhteiden teknologisoituneen siinä missä työelämäkin. meillä ei ole enää pysyvää työpaikkaa, perheet tai muut yhteisöt joissa elämme, eivät ole enää entisaikojen tapaan pysyviä instituutioita. oikeastaan, meillä ei ole mitään pysyvää. meillä ei ole turvapaikkaa, mikä aiheuttaa meissä ahdistusta ja angstia. tuntui surulliselta huomata hänen olleen ainakin oman elämäni kohdalla täysin oikeassa. ihmissuhteet hoituvat näppärästi irkissä, mesessä ja skypellä, kirjeiden lähettämisen sijasta kirjoitetaan journalia; samalla medialla tavoitat näppärästi kaikki, joita elämäsi kiinnostaa. muiden ajatuksia ja elämää seuraamme lukemalla heidän blogejaan. monet ystävistämme olemme nähneet parin viime vuoden sisällä vain jonnekin galleriaan postatuista valokuvista. eikä tässä edes ole kaikki, tiedäthän sinä sen. eikö kukaan kaipaa enää reaalitodellisuudessa tapahtuvaa sosiaalista aktiviteettiä? mikä meitä vaivaa kun tyydymme todellisuuden sijasta hätäisiin, virtuaalisiin pakettiratkaisuihin jo ihmissuhteissammekin? minua kiinnostaa tietää, mitä seuraa teknologistumisen jälkeen.