katkelmia esseestä: "töissä mikämikämaassa"

Kirjoitan koulua varten esseetä muuttuvasta työelämästä ja asiantuntijuudesta. Koko esseen julkaisu blogissa ei vastaa miusta tarkoitusta, joten tässä teille maistiaisia. -- Nykyajan työtä pidetään hajamielisenä. Asumme, elämme, liikumme ja teemme työtä kiinnittämättä huomiota yksityiskohtiin. Hajamielisenä käytämme tilaa aistikkaasti, ruumiillisesti ja materiaalisesti. Hajamielisessä tilassa mielemme on niin sanotusti toiminnassa, se tekee jotain olennaista, mutta ei kuitenkaan mitään erikoista. -- YleX:n juontajana työskentelevän Rajalan mukaan radiotoimittajan työtä ei voi tehdä persoonattomasti. Mielestäni mitään työtä ei voi. Kaikessa mitä teemme näkyy kädenjälkemme. Olimme sitten kokkeja tai muurareita, graafisia suunnittelijoita tai kaupan kassoja. Tekemämme työ on henkilökohtaista. Menneisyys on osa meitä, eikä siinä ole mitään hävettävää, sillä menneisyys on syy siihen mitä olemme nyt ja miksi olemme tässä (Simolin 2006). Nykyajan työn luonteenpiirteitä ovat itsenäisyys, asiantuntijuus sekä persoonallisuus (Vähämäki 2006). Kun teemme työtä, teemme sitä itsemme kautta. Heijastamme minäkuvaamme maailmalle tekemämme työn myötä. Monissa ammateissa onkin tärkeää erottaa siviili-minä ja työ-minä (Rajala 2006). On tärkeää, minkälaisen kuvan aikoo itsestään muille antaa. Roolin vetäminen on vaikeaa ja raskasta, mutta rajan tiettyihin asioihin voi vetää helposti sitä halutessaan. -- Viralliset säädökset ja muodollisuudet tuntuvat vaikuttavan tietotyöntekijälle kirosanoilta. Olemmeko pyrkimässä kohti anarkistista valtiota ja yhteiskuntarakennetta, jossa jokaisella on valta tehdä mitä haluaa, vai elääkö mainos- ja media-ala vihdoin teini-ikäänsä kyseenalaistaen kaiken olemassa oleman? Luovuus vaatii tietynlaista tahtoa rikkoa olemassa olevia muodollisuuksia, mutta mikäli elämästämme katoaa kaikki meitä toisiimme sitovat elementit elämme pian sekasortoisessa yhteiskunnassa, jossa päätäntävalta on sillä, jolla on kovin ääni. Kyseenalaistankin säädöksistä ja muodollisuuksista riippumattomuuden asiantuntijaominaisuutena. On tärkeää osata laskea irti, mutta on tärkeää myös osata pitää kiinni. Sopivassa suhteessa suostun Parviaisen määritelmään, mutta haluaisin kuulla hänen tarkemman määritelmänsä mainitsemilleen säädöksille ja muodollisuuksille. -- Ala on sopiva addiktiivisille ihmisille. Kaikki heti mulle nyt –asenteella ajattelevat ihmiset ovat vahvoilla mainos- ja media-alalla. Alalla on turhaa yrittää sanoa ”ei”. Eikä Rajalan mukaan kannata edes opetella ennen kuin on saanut sovittua itselleen pitkäkestoisemman työsopimuksen. Siihen asti on elettävä työlle. Otettava vastaan kaikki mitä annetaan, tehtävä yli 12-tuntisia työpäiviä ja elettävä kofeiinitableteilla. Olen kuullut sanottavan, että on uskottava AD vasta burn outin koettuaan. Usein tämä tuntuu tapahtuvan ennen kuin ehtii kärsiä 30-kriisin. Tilannetta helpottaa alalla vaadittava elämän sotkuisuus. Luovat ihmiset ammentavat kaaoksesta ja levottomuudesta. Vähämäki määrittelee tietokoneen käyttäjät levottomiksi kolibreiksi. Päivittäiset häiriöt ja keskeytykset ovat olennaisia levottoman työn tekijöille. Tällaisen työn tekijät elävät jatkuvaa déjà vu:ta. He kuvittelevat elämäänsä eteenpäin reilusti eteenpäin. (Vähämäki 2006) Levottoman työn tekijöille tuttu ajatus esimerkiksi parisuhteessa on ”No ei tästä mitään tule, kun tämä nyt jo näyttää tältä!”. Asiat kuvitellaan tulevaisuuteen, tulevaisuuden kohtaamisen sijasta. Joustavuus ajaa meidät äärirajoillemme. Tiedostamme, että elämällä yllä mainitun esimerkin mukaan emme jaksa muutamaa vuotta kauempaa ja silti olemme valmiita ottamaan riskin. Ovatko tulevaisuuden asiantuntijat täydellisyyttä tavoittelevia perfektionisteja, 80-luvulla kauhulla seurattuja työnarkomaaneja vai aina valmiita partiolaisia? -- Vähämäen, Rajalan, Simolinin lainaukset on kerätty Asiantuntijuus muuttuvassa työelämässä -opintojaksolla Laurea ammattikorkeakoulussa. Mikäli janoat lisää suosittelen kirjasta Kollektiivinen asiantuntijuus kirjasta (Parviainen, J. (toim.) ) Pyöriän ja Erikssonin artikkeleita. Myös Vähämäki on julkaissut kirjallisuutta aiheesta.