Lentokenttäfilosofiaa

Kirjoitan tätä istuessani helsinki-vantaan lähtöportilla 27. Koneet rullaavat plaanilla ja olen jälleen kerran lumoutunut. Mikä on se taika lentokentissä millä ihmiset saa sekoamaan? Penkeillä istuva ihmismassa haltioituu valkoisista jättiläislinnuista. Onhan se nyt hienoa teknologiaa, että jo lentokoneen painava runko saadaan kestämään ilmassa, mutta että vielä matkustajat matkatavaroineen. Mielestäni epäilemättä lentokenttien taika on kuitenkin vapauden fiiliksessä ja lähdön tunnelmassa. Se fiilis, että pian olet vapaa tämän maan syksystä, vapaa pimeydestä, vapaa kaikesta tämän päivän arjesta. Entä se lähdön tunnelma? Elämän pitäisi olla joka päivä jonkinlaista lähtemistä. Pitäisi uskaltaa, ottaa ne riskit joita jokainen päivä tarjoaa ja jättää nykyisyys taakseen. Hypätä totaalisen uusiin saappaisiin tietämättä ollenkaan mitä määränpäässä odottaa. Tulen toisinaan istumaan lentokentälle ihan muuten vain. Silloin istun täsmälleen tämän kohdan yläpuolella. Otan valokuvia kiitorataa pitkin rullaavista kaunokaisista, fiilistelen tätä täällä vallitsevaa tunnelmaa. Nyt kuitenkin turvatarkastuksen tällä puolen. Meidän konetta rullataan juuri tuohon putkelle. Tunnistan sen boeingiksi. Pikkuveli osaisi sanoa tyypinkin. Minä en lunttaamatta. Pian lennetään. Aurinko, äiti ja isi, täältä tullaan! Terveisiä suomesta!