magnetisoituja sanoja

jääkaappirunous on hullun addiktoivaa. ihan kun sitä ei osaisi olla luova ilman rajoitettua sanatarjontaa. miksei runoja tule luotua ilman että seisot jääkaapin ovella ja tuijotat edessäsi sikinsokin näkyvää sanasekamelskaa. tarvitsemmeko kaaoksen pystyäksemme luomaan jotain konkreettista? lisäks tänään pohdin, että onko noiks sanoiks valittu jotenkin normisanoja eeppisempää tarjontaa? onko magneettisten sanojen kautta syntyneet luomukset vähemmän aitoja? kun maailmankuva rajoitetaan 510:een magneettipalaan on luovuuden rajat aika tiukassa. -- etsi, näe, tunne totuus valitse sitten kuvitelma -- kevään aamu herää aurinkoon yllättynyt huomen kuulee syntymän