kotiinpaluumasennus

pääsin juuri kotiin. ja haluan jo takaisin. vaikka eilen porukalla veikkailtiin, ettei kukaan varmaan halua 2,5 viikon tiiviin yhdessäolon jälkeen nähdä ketään ihan hetkeen, niin voin ainakin itse myöntää jo ikävöiväni muuta matkaporukkaa. ei enää voi hipsiä sukkasillaan naapurihuoneeseen, eikä höpöttää tyttöjen kanssa yömyöhään mieltä painavista jutuista. ei käydä hakemassa kolmioleipiä co-opista tai meal dealeja bootsista. ei mennä enää salaa lounaalle king's collegeen eikä istua iltaa eaglessa. kotiinpaluushokki! suomessa on kylmä, loskaa ja pimeää. pää on sekaisin kaikesta, ei oo nälkä (enkä osaa edes nauttia tuoreista ruispaloista ja hanavedestä) ja nukuttaa koko ajan. jollen toivu tästä viikossa, haluaako kukaan muu takaisin Cambridgeen?

lontoo

lontoo oli vauhdikas. ekana aamulla käytiin british museumissa. siellä oli mm. kleopatran muumio. röntgenkuvista näki luurangonkin sisällä, hrr. nähtävää oli enemmän kuin aikaa. jos suunnittelet visiittiä niin jo ilmasten näyttelyiden kiertämiseen kannattaa varata päivä pari. siellä kun on niin paljon kreikasta ja roomasta varastettuja temppelin paloja, egyptin muumioita ja ihmisjäänteitä, aasian historiaa. ja no, vaikka mitä. sit ostettiin metrokortti ja ajettiin waterloohon kattoo london eyeta, mut siihen oli tunnin jonot ja ajelu kesti puol tuntia niin skipattiin se. käveltiin sieltä big benille ja westminsteriin. sit trafalgar squarelle ja puiston läpi buckinghamin palatsille. suunniteltiin ihanaa punaviini piknikkiä siellä puistossa niillä kansituoleilla mitä siellä lainailtiin ilmaseks, mutta käveltiin kuitenkin syömään italialaiseen ravintolaan. ja käveltiin piccadillylle mistä mentiin metrolla harrodsille. prada, cucci, louis vuitton, jimmy choo... haluun muutaman lisänollan tililleni, ok! sieltä sitten taidettiin mennä metrolla taas oxfordstreetille ja nähtiin piccadillyllä elisa ja susanna ja susannan skotlantilainen kaveri, joka näytti meille chinatownista ruokapaikan ja sit mentiin sohoon pubiin ja lopulta käveltiin taas piccadillylle ja mentiin king's crossille. ja siitä junalla tänne takaisin. sain kuvia mennessä siitä harry potter kärrystä ja laiturista 9 3/4. oli vähän outoa, kun ei tuntunut yhtään siltä, että olisi ollut ulkomailla, saati jossain lontoossa. kai tähän turtuu ja tottuu...

cambridgekuvia vol 2

meijän toinen koulu! ja miun lounas.

Ekat päivät kuvina!

Seuraava kuvasarja kertoo vähän kuvina siitä mitä tähän asti on tapahtunut. suurempina kuvat löytyy täältä.

work in groups!

meillä oli äsken ryhmätyöryhmiin jako täällä hotellilla. se tehtiin intohimojen perusteella. jouduin pitkään miettimään mistä minä innostun, mikä on minun intohimoni ja lopulta sorruin samaan kuin moni muu, pohtimaan sitä liikeideani kautta (näinhän ei pitänyt tehdä). minua kiinnostaa ihmisläheisyys (~asiakaskeskeisyys), mielikuvitus (~ongelmien ratkaisu luovasti), sekä lähi- ja luomuruoka (ja miten nämä liittyy edellisiin, don't ask please.) meijän ryhmä näyttää kuitenkin hyvältä. sanon sen taas. vaikka miun avainsana olikin asiakaslähtöisyys, en silti kadu sijoittumistani itsensä kehittämisryhmään. michael, samu, sani, hagi ja minä muodostetaan tosi hyvä tiimi, joilla jokaisella on jotain annettavaa muille ja paljon opittavaa muilta. keskusteltiin äsken pari tuntia innosta puhkuen siitä miksi haluamme kyseenalaistaa tapamme toimia, miksi meitä kiinnostaa jatkuva itsensä kehittäminen, maailman menon pohdiskelu ja ympäristön kehittäminen/oman tietämyksen avulla auttaminen. en muista hetkeen käyneeni toista yhtä intensiivistä ja intohimoista keskustelua. yhtä vahvoja mielipiteitä, yhtä kiivaita väittelyitä ja yhtä riemastuttavia ahaa-elämyksiä. monet poikien väitteistä voin allekirjoittaa suoralta istumalta, toisiin intän vastaan niiden sotiessa omia näkemyksiäni vastaan ja mikä tärkeintä, minä opin ja kehityn. avoimen ryhmämme ansiosta meillä on todella paljon annettavaa ja jaettavaa. minä opin tänään paljon maahanmuuttajista. islaminuskoisen hagin kanssa käydyt keskustelut saivat minut taas uskomaan ihmisiin, meidän erilaisuuteen ja meidän itsenäisyyteen. olemme vapaita tekemään päätöksen, elämmekö massan mukaan, ihmisten meistä luomien ennakkoluulojen ja odotusten mukaan vai omina itsenäisesti ajattelevina ja itseemme luottavina ihmisinä. kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Pakkaan

Normaalisti matkalle lähtiessä pakkaan mukaan koko omaisuuteni. Hämmestelinkin tänään ensimmäisen koepakkauksen jälkeen vaa'alla, kun laukkuni painoi vain 10kiloa. Anteeksi mitä? Aion viettää 2,5 viikkoa ulkomailla ja pärjätä tällä määrällä? Okei voin tunnustaa, ettei tietokone ja kamera ole laukussa niin painaa vähemmän... 2,5 viikkoa tuntuu pitkältä ajalta, kun mietin, että joudun olemaan koko sen ajan erossa minulle rakkaista ihmisistä. Mutta 2,5 viikkoa tuntuu lyhyeltä, kun mietin että pääsen maailmankuuluun yliopistoon. 2,5 viikkoa on yli puolet kuukaudesta, mutta vain 1/20 osa vuodesta. Minä selviän ja aion jopa nauttia. Ensimmäistä kertaa minusta tuntuu, etten ole menossa ulkomaille vain lomalle. Pakkaan reppuun liiketoimintasuunnitelmaa ja tenttikirjaa, pohdin oliko jossain olemassa jotain yleistä koko ryhmän varustelistaa ja lisäsin Facebookiin "What should I take along with me to England?"-kysymyksen. (Hyvä niin, sillä ilman Minttua olisin unohtanut sateenvarjon.) Ylihuomenna.

miij goes to cambridge

"Congratulations! You have been selected to participate in the Entrepreneurial Boot Camp -programme at Cambridge." ai mitä? odotan kovin innolla kyseisiä viikkoja brittein saarilla. tasostaan maailmankuulu yliopisto, osaaminen ja yrittäjyys. sanoja, jotka nostavat tällä hetkellä hymyn huulilleni. kunhan kukaan ei vain alkaisi taas puhua innovatiivisuudesta. puhukaa uudistuksellisuudesta, uudistusmielisyydestä ja kekseliäisyydestä. asioista niiden oikeilla nimillä, avatkaa mitä tarkoitatte. hienot ja nokkelat termit, joiden alle peitetään todellisuus niin, ettei lauseen kirjoittanut/sanonut enää oikein itsekään tiedä mistä on kyse, ovat hei ihan mennyttä aikaa.