Huh miten vo ottaa päähän kun aamu toisensa jälkeen päivä lähtee käyntiin auton kaivamisella kinoksesta eikä tilannetta helpota se, että kerran viikossa yliopistolle raahautuva mieheni ajaa meidän autolla, kun itse lainaan veljeltä/tädiltä/mummilta viikoksi kerrallaan ja tuo meidän auto seisoo siis lämpimässä tallissa, toisin kuin tämä millä itse huristelen... Täällä kyllä talvesta tykätään, mutta rajansa kaikella. Ja melkoisesti syö myös, että lunta piisaa, mutta lumilauta saa tämän talven pölyttyä pussissa...
Väsymys on valtava. Tuntuu että marraskuun alusta lähtien puheenaiheet on ollu enemmän tai vähemmän a) liian myöhäinen nukkumaanmenoaika, josta johtuva b) liian vähäinen yöuni josta johtuva c) jatkuva väsymys, josta johtuva d) jatkuva saamattomuus. Ja eri ihmiselle sepostettuna ohje on silti aina sama: antaa itselle armoa ja aikaa. Mistä sitä aikaa saa?
Neuvola on onneksi taas torstaiaamuna. Miulla jo pitkä lista kysymyksiä ja sydänääniä odotellaan myös. Jatkuva huoli masuveijarista ja sen elossa olosta kalvaa tällaista täydellisyyden tavoittelijaa ja kontrolloijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti