Foorumilla huomaan, että monen kanssa kuullostaa melko samiksilta meijän masuvauvat. Ultrassa kun meidänkin ihanuus veti sikeitä ja hermostui, kun täti häntä rytkytti 5 minuuttia hereille. (No klo 8 aamulla...) Meidän perheeseen unikeko olisi vallan tervetullut. Ja kun täti sitten sai hänet hereille, niin muru heitti käden otsalleen... :D Saimme söpön kuvan muistoksi. Sitten kun neuvolassa viikko sitten ensimmäisen kerran sydänääniä kuunneltiin, ei hän malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Joten ääniä kuultiin ehkä 2 sekuntia, emmekä ehtineet mitään suuria tunteita kokea...
Onko elokuvalegendaa, että ihmisiä itkettää kun kuulee sydänäänet? Alkuraskauden herkkyyskin on onneksi vähän tasaantunut. Ei tartte enää itkeä telkkaria katellessa.. :D
Seuraava neuvola vasta 27.1. (täytän edellisenä päivänä 27!) ja sitä ennen toivoisin kovasti jo liikkeitä tuntevani. Haluaisin kanssa kotiin ton doplerin, miehen mielestä turha hankinta: "Tottakai sillä vauvalla on kaikki hyvin, mihin se nyt sieltä katoais..."
Jouluherkuista huolimatta, paino on tippunut. Neuvolavaa'an mukaan 100g, mutta anoppilan vaa'an mukaan jopa 2kg. Kuulemma alkuraskaudessa normaalia. :) Ja vessassa saa tosiaan rampata. Mikä voi olla ÄRSYTTÄVÄMPÄÄ kuin herätä yöllä vessaan. Nyt olenkin vaan kääntänyt kylkeä. Ja sit aamulla ihan koskee alavatsaan, kun on niin kova pissahätä... :D Neuvolalääkärikin kyseli, että joudunko ravaamaan useammin pissalla, kun on taaksepäin kallistunut kohtu ja se usein aiheuttaa ko. vaivaa. Kyllä, olen.
Totesin myös tänään, että ei oo kyl masu enää pelkkää turvotusta, vaan taitaa alkaa vauvamasu näkyä jo... Kasvukipuja on myös kovasti. Välillä niin ikävästi umpisuolen kohdalla, että tuntuu tukalalta ja ahdistavalta.
Jotenkin oletin, että sukulaiset sanois jotain tästä opiskelu&vauva yhdistelmästä, mutta kaikki on vaan todenneet, että ihanaa ja onhan tätä odotettu! Ollaan oltu 1,5v naimisissa... Vaik ihan kiva niin, ei tartte selitellä kellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti