yrittäjyysihmettelyä

minä perustan omaa yritystä. paperit odottavat pöydällä patentti- ja rekisterihallintokeskukseen lähettämistä. sain niiden täyttämiseen hyvää apua yrittäjyydessä kovin kokeneelta isältäni. isä on muutenkin sitä mieltä, että elätän jatkossa itseni täysin oman yritykseni voimin. en tarvitse hamuamaani suojatyöpaikkaa takaamaan tulojani, vaan pystyn pärjäämään omillani. minua vielä arveluttaa ja siksi sängyssä pyörimisen sijaan avaankin macbookin ja kirjoitan tätä. minusta tuntuu, että yrittäjyys valinta on aikanaan tehty puolestani. oli oikeastaan sanomattakin selvää, että tähän leikkiin lähden, vaikka lapsena vannoin etten ikinäkoskaan; minun lapseni saisivat tietää miltä tuntuu, kun vanhemmat ovat joskus kotonakin (no hard feelings anymore äiti ja iskä!). mutta toisin kävi. ihastuin projektipäällikön vastuuseen ja vapauteen. yrittäjyyteen. siihen, että jatkossa teen mitä töitä itse haluan ja milloin haluan ja missä haluan. ja etenkin, miten haluan. vesimiesmäisellä temperamentilla, jatkosta päätän minä. minua pelottaa kokemuksen puute. minulla on tasan vuosi työkokemusta alalta, radiotoimittajan paperit ja pian medianomitutkinto. näilläkö elän loppuelämäni? ikuinen opiskelu ei sittenkään enää kuullosta karmivalta painajaiselta vaan houkuttelevalta vastuusta vapaalta elämäntavalta. vaikka toisaalta, onhan minulla noin neljän vuoden kokemus tiedottamisesta ja toimittamisesta harrastepuolelta. ja kun pääsen eroon yleisestä stereotypiasta kuinka yrittäjyyteen ja siinä onnistumiseen tarvitaan vahva työkokemus ja vankka tietotaito, alan hahmottaa, että minulla on todellisuudessa enemmän kokemusta ja koulutusta kuin monella muulla alan yrittäjällä on ollut leikkiin lähtiessä. niin, että tuleva mainostoimiston tj kiittää ja kuittaa. töitä otetaan vastaan, mielellään.