comic!

ensimmäistä kertaa elämässäni kaipaan skanneria. tähän asti halveksimani laite olisikin yhtäkkiä maailman tärkein kapistus. olen viettänyt kaksi iltaa maaten lattialla värikynieni seurassa. nauranut omille hassuille ajatuksilleni, kierinyt itsesäälissä, elänyt jos jonkinlaista tunnekirjoa ja saanut aikaan ensimmäisen sarjakuvan, jonka idea kantaa yhtä strippiä pidemmälle. olen aiemmin hämmästellyt graafisten suunnittelijoiden taipumusta valua sarjakuvien mustaan aukkoon. maailmaan, jota ei oikeasti ole. (niinkuin minun maailmani nyt muutenkaan olisi?) olen pohtinut mistä ne kaikki ideat tulevat, kunnes tajusin, että ne ovat tässä. +++ rohkaisusta tähän kiitän kiroilevan siilin äitiä millaa. nyt minäkin ymmärsin että turha leikkiä muuta kuin mitä on. asennetta on tarpeeksi minussa itsessänikin.