pysäytyskuvia a la arno kotro

ei pahinta se että ihminen ei voi elää näin vaan se että voi. miten kauan voi jatkaa elämää tilanteessa, joka tuntuu toivottomalta? miten kauan voi uskotella itselleen kaiken vielä jonain satumaisena eräänä kauniina päivänä kääntyvän parempaan suuntaan? ei pahinta ole todellakaan uskoa ajatukseen ettei näin voi elää vaan että voi! mitä ei elämä itse tuhoa sen tuhoaa elämänpelko. kuinka turhaan pelkäämme elämää? kuinka paljon on turhia asioita, joiden pelkäämisestä ei ole todellista hyötyä. nyt ne tutkivat unen tarkoitusta milloin valveen. kyllä kaikkia kiinnostaa unessa nähdyt kuvat, symboolit ja tarinat. mutta milloin opimme tulkitsemaan ympäröivää todellisuuttamme? emme tunne ihmisiä tunnemme ihmissuhteita. elämme aina tilanteessa. ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat kuvaan, jonka välitämme ulospäin. on epätodellista, että koskaan on mahdollinen tilanne, jossa tuntisimme ihmisen. monesta läpinäkyvästä valheesta emme jää kiinni juuri siksi että emme näe niitä. ei niin suurta totuutta ettei pieni epäilys sen rinnalla näyttäisi yhtä suurelta.